yleiskatsaus
mikä on Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovelka?
kun hallitus kuluttaa enemmän kuin kerää, sillä on vuosittainen budjettivaje. Tätä kutsutaan virallisesti julkisen sektorin Nettokassavaatimukseksi.
aikaisempien vuotuisten budjettialijäämien kertymä, josta on vähennetty mahdolliset ylijäämävuodet, muodostaa valtionvelan.
valtionvelka on siis valtion velkakanta.
marraskuussa 2021 Britannian valtionvelka oli 2 puntaa.59 biljoonaa ja kasvoi yli £5,000 sekunnissa.
tämä taso valtionvelan Yhdistyneessä kuningaskunnassa vastaa 108% kansallisesta tuotannosta (BKT). Kiinan vastaava valtionvelka suhteessa BKT: hen on 61,7%, Saksan 73,3%, Intian 89,3%, Ranskan 118,7%, Amerikan 131,1% ja Japanin 266,1%.
miten valtionvelka on kasvanut?
Englannin keskuspankki toimittaa tietoja valtionvelan historiasta.
valtionvelka on aiemmin noussut voimakkaasti sotien aikana, muun muassa Yhdysvaltain vapaussodan ja Napoleonin sotien aikana.
politics.co.uk alla olevasta taulukosta käy ilmi, miten valtion velka on vaihdellut vuosien saatossa.
valtiovelka 1900-luvulla
ensimmäisen maailmansodan aikana valtiovelka nousi vuoden 1914 yhteensä 650 miljoonasta punnasta 7,4 miljardiin puntaan vuonna 1919. Ja jälleen kerran se kasvoi toisen maailmansodan vuosikymmenen aikana ja nousi vuoden 1939 7,1 miljardista punnasta vuoden 1949 24,7 miljardiin puntaan.
heti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen pieneni jatkuvasti.
Thatcherin hallitus noudatti 1980-luvulla maltillista finanssipolitiikkaa. Valtionvelka lähes puolittui vuoden 1980 40 prosentista vuonna 1990 22 prosenttiin suhteessa BKT: hen. Vuosina 1989-1990 Yhdistyneen kuningaskunnan budjetti oli 6 miljardia puntaa ylijäämäinen.
1990-luvun alun laman jälkeen valtion vuotuinen lainanotto kasvoi huomattavasti ja oli korkeimmillaan 59,4 miljardia puntaa vuonna 1993/4. Vuoteen 1996 mennessä valtionvelka oli noussut takaisin 36 prosenttiin suhteessa BKT: hen.
talouden elpyessä 1990-luvun kolmena viimeisenä vuotena hallitus maksoi jälleen velkansa takaisin ja budjettiylijäämä oli 28 miljardia puntaa. Tätä edesauttoi 22,5 miljardin punnan summa, joka kerättiin 3G-matkapuhelinlisenssien myynnistä. Kun talous myös kasvoi, vuosina 1995-2000 Yhdistyneen kuningaskunnan valtionvelka laski 37 prosentista 27 prosenttiin suhteessa BKT: hen.
vuonna 1997 Uusi työväenpuolueen kansleri Gordon Brown aloitti virkakautensa kuuluisalla ”kultaisella Säännöllään”, jonka mukaan hallituksen tulisi osoittaa budjettiylijäämää koko suhdannekierron ajan.
kahdenkymmenen ensimmäisen vuosisadan valtionvelka
vuosien 2000 ja 2007 välisenä aikana
kahdenkymmenen ensimmäisen vuosisadan ensimmäisten seitsemän vuoden aikana valtionvelka nousi 27 prosentista vuosina 2001/2002 37 prosenttiin suhteessa BKT: hen vuoteen 2007/2008 mennessä.
valtion menot ylittivät jatkuvasti valtion tulot. Talouden kasvusta huolimatta hallitus keräsi noin 260 miljardin punnan kumulatiivisen budjettivajeen tämän seitsemän vuoden aikana.
tämä sai ihmiset pohtimaan, missä määrin silloinen kansleri Gordon Brown noudatti omaa julkisesti lausumaansa ”kultaista sääntöä”.
maailmanlaajuinen finanssikriisi
vuonna 2008 Britanniaa koetteli maailmanlaajuinen finanssikriisi, joka puolestaan johti talouden selvään hidastumiseen.
Yhdistyneen kuningaskunnan talouskasvu heikkeni kuusi peräkkäistä vuosineljännestä heinäkuun 2008 ja joulukuun 2009 välisenä aikana. Taantuma johti verotulojen laskuun ja suhdannemenojen kasvuun (esimerkiksi työttömyysetuuksiin).
oppositiopoliitikot väittivät, että taantuma paljasti edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan taustalla olevan rakenteellisen budjettivajeen – nimittäin sen, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus yksinkertaisesti käytti edelleen enemmän rahaa kuin keräsi.
vuoden 2008 finanssikriisiä seuranneiden kuuden vuoden aikana valtion vuotuinen lainanotto ylitti silloin johdonmukaisesti 100 miljoonaa puntaa vuodessa. Yhdistyneen kuningaskunnan budjettialijäämä oli prosentuaalisesti suurin missään muussa Euroopan taloudessa kuin Irlannissa.
näiden kuuden vuoden aikana valtion kokonaisvelka kasvoi 765 miljardia puntaa.
valtionvelka suhteessa BKT: hen yli kaksinkertaistui; se nousi 34 prosentista ennen maailmanlaajuista finanssikriisiä 2007/8 ja oli 78 prosenttia vuoteen 2013/14 mennessä.
säästövuodet
vuoden 2010 parlamenttivaalien jälkeen tuleva konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus aloitti säästökuurin yrittääkseen saada julkisen talouden takaisin hallintaansa. Tähän liittyi tiukat menorajat ja julkisen sektorin palkkojen jäädyttäminen.
siitä, missä määrin tämä oli tai ei ollut oikea lähestymistapa, käydään edelleen kiivasta poliittista keskustelua.
vuonna 2010 hallitus perusti myös riippumattoman Budjettivastuuviraston tavoitteenaan parantaa valtion talousennusteiden uskottavuutta.
vuoteen 2018/2019 mennessä valtion vuotuinen alijäämä oli pienentynyt vuoden 2009/2010 157 miljardin punnan lainahuipusta 39 miljardiin puntaan vuonna 2018/19.
vaikka lainanottoaste oli laskenut merkittävästi, valtio jatkoi rahan lainaamista joka vuosi koko 2010-luvun ajan ja valtionvelka jatkoi kasvuaan.
ajanjaksolla 2000-2020 kokonaisuudessaan
kahdenkymmenen ensimmäisen vuosisadan 20 ensimmäisen vuoden aikana ja ennen koronaviruspandemiaa 2020/21 Britannian valtionvelka nousi 307 miljardista punnasta vuosina 2000/2001 1,8 biljoonaan puntaan vuoteen 2019/2020 mennessä.
alla olevan kaavion mukaan valtionvelka kasvoi 27 prosentista suhteessa BKT: hen vuosina 2000/2001 86 prosenttiin suhteessa BKT: hen vuoteen 2019/20 mennessä.
maaliskuussa 2020 Britanniaan iski maailmanlaajuinen koronaviruspandemia.
tällä pandemialla oli äkillinen, odottamaton ja merkittävä vaikutus julkiseen talouteen.
kun talous supistui jyrkästi ja bruttokansantuote laski pelkästään vuonna 2020 ennennäkemättömällä 9,9 prosentilla, lyhyen aikavälin verotulot laskivat huomattavasti.
samaan aikaan hallitus otti käyttöön joukon koronaviruksen tukitoimia. Näitä olivat muun muassa sen korkean profiilin loma-tai työpaikkapidätysjärjestelmä, jossa se kattoi 80 prosenttia tukikelpoisten työntekijöiden palkoista; pitkäaikainen yritysverokannan huojennus; vieraanvaraisuusalan arvonlisäveron alennus; leimaveroloma; Universal credit-korotus viikoittain; 500 punnan verohyvitysmaksu työntekijää kohti; ja sen ”syö auttaaksesi” – järjestelmä.
maaliskuun 2021 talousarvion julkistamisen aikaan Budjettivastuuvirasto arvioi koronaviruksen tukipaketin kokonaiskustannuksiksi verovuonna 2020/21 249,9 miljardia puntaa. Sen ennusteen mukaan koronavirustukeen käytettäisiin vielä 93,3 miljardia puntaa kaudella 2021/22. Hallituksen tukipaketista Budjettivastuuvirasto arvioi, että noin puolet meni julkisiin palveluihin, 30 prosenttia kotitalouksiin ja 20 prosenttia yrityksiin.
verotulojen vähenemisen vuoksi hallituksen vuotuisen budjettivajeen ennustettiin olevan 320 miljardia puntaa vuonna 2020/21 (15,2% BKT: stä), mikä on rauhan ajan ennätys. 16,9 prosenttia bruttokansantuotteesta on luku, joka oli rauhan aikana ennennäkemätön, joskin alle toisen maailmansodan aikana koetun 27 prosentin huipun.
koska Yhdistyneen kuningaskunnan talous toipui koronaviruspandemian vaikutuksista, lokakuussa 2021 Budjettivastuuvirasto ennusti, että hallituksen vuotuinen budjettivaje putoaisi jyrkästi 183 miljardiin puntaan vuonna 2021/2 ja 83 miljardiin puntaan 2022/23, 61,6 miljardiin puntaan vuonna 2023/24, 43,6 miljardiin puntaan 2024/25, pudoten 44 miljardiin puntaan 2026/2027 (1,5% BKT: stä).
hallitus haluaa korostaa, kuinka vuosien 2026/2027 luvut ovat alhaisemmat kuin vastaavat ennusteet ennen pandemiaa ja jättäisivät vuotuisen lainanoton alimmilleen sitten 2000-luvun alun.
valtion lainanoton vähentyminen 2020-luvun alussa toteutuu koronaviruksen tukitoimien päättyessä useiden veronkorotusten (yhteisövero, kansanvakuutus, henkilökorvauksen jäädyttäminen) ohella.
kuitenkin koronaviruspandemian aiheuttaman lainanoton kasvun seurauksena valtionvelan ennustetaan kasvavan 1,8 biljoonasta punnasta vuonna 2019/20 ennustettuun 2,8 biljoonaan puntaan vuonna 2025/26, eli 1 biljoonan punnan kasvuun.
tämä lisäys merkitsee valtionvelan kasvua suhteessa BKT: hen 86 prosentista vuosina 2019/20 huippuunsa eli 110 prosenttiin vuonna 2023/24. Sen ennustetaan laskevan takaisin 104 prosenttiin BKT: stä vuonna 2025/26.
valtion velkakello antaa elävän arvion valtion nykyvelasta.
valtionvelan hoitokustannukset?
2000-luvun alkupuolella on eletty historiallisen alhaisen korkotason aikaa. Tällä on ollut merkittävä vaikutus valtionvelan hoitokustannuksiin.
valtion varojen Ostojärjestely (APF), joka liittyy määrälliseen keventämiseen, on myös pienentänyt valtiovelan hoitamisesta valtiolle aiheutuvia nettokustannuksia.
Budjettivastuuviraston tilastojen mukaan julkisten korkomaksujen kokonaiskustannukset (ilman APF: ää) olivat aiemmin olleet 41,2 miljardia puntaa vuonna 2011/12, mikä vastasi 2,5 prosenttia suhteessa BKT: hen.
vaikka valtionvelka oli kaksinkertaistunut seuraavalla vuosikymmenellä, matalampien korkojen vaikutus merkitsi sitä, että valtionvelan hoitokustannusten (ilman APF: ää) odotettiin laskevan 23,5 miljardiin puntaan (vastaa 1,1% BKT: stä) vuonna 2021/22.
on syytä varoa valtionvelan hoitokustannuksia
miten valtio lainaa rahaa?
valtio lainaa tyypillisesti rahaa ”markkinoilta”. Yksinkertaisimmillaan jotkut ovat verranneet tätä valtioon, joka pyörittää omaa säästötilipalveluaan.
valtio laskee liikkeeseen omia obligaatioitaan (tunnetaan yleisesti nimellä gilts). Ne, jotka ostavat näitä obligaatioita, lainaavat itse asiassa valtiolle rahaa. Myöhemmin ihmiset voivat aina myydä näitä valtion obligaatioita muille toissijaisten obligaatiomarkkinoiden kautta.
eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt pitävät perinteisesti ajatuksesta sijoittaa valtion velkakirjoihin, koska ne pitävät niitä vähäriskisinä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei ole vielä laiminlyönyt velkasitoumuksiaan, ja sitä pidetään epätodennäköisenä, koska sillä on kyky hallita rahaa yleisöltä verotuksen kautta. Valtion velkakirjat tarjoavat myös tyypillisesti korkoa enemmän kuin muut matalan riskin sijoitukset, kuten Käteinen.
historiallisesti valtio edellytti uusien joukkovelkakirjojensa ostajia hoitamaan transaktion siirtämällä keskuspankkivarannot valtion omistamalle tilille, mikä varmisti, että valtion lainanotto ei luonut lisää rahaa eikä aiheuttanut rahapoliittista elvytystä taloudelle.
vuodesta 2009 hallitus on kuitenkin harjoittanut myös määrällistä keventämistä. Määrällisen keventämisen kautta se on ostanut omia velkakirjojaan takaisin jälkimarkkinoilta. Tätä kutsutaan joskus myös omaisuuserien Ostojärjestelyksi. Hallitus on itse asiassa luomassa uutta digitaalista rahaa talouden piristämiseksi. Näin se myös vähentää Britannian valtionvelan nettokorkokustannuksia.
yksi huomattava poikkeus valtion lainaamaan rahaan kultalainojen kautta on ollut yksityinen Rahoitusaloite. Tässä hallitus on myös lainannut suoraan pankeilta maksaakseen tiettyjä hankkeita.
kuka omistaa valtionvelan?
Valtiokonttorin vuoden 2019/20 Velanhoitoraportin mukaan syyskuusta 2018 alkaen 32 prosenttia valtion ensikoista oli Yhdistyneen kuningaskunnan eläke-ja vakuutusyhtiöiden omistuksessa, 28 prosenttia oli ulkomaisten sijoittajien omistuksessa ja 24 prosenttia valtion velasta oli itse valtion omistuksessa edellä mainitun Bank of Englandin omaisuuserien osto-ohjelman kautta.
vuonna 2019 Yhdistyneen kuningaskunnan yksityisen velan tilastoitiin olevan 190% BKT: stä, mikä oli kaksinkertainen julkisen sektorin velkaan verrattuna.
onko valtionvelka ongelma?
valtion lainanotto on kiistanalainen aihe sekä poliittisesti että taloudellisesti.
vaikka on itsestään selvää, että talous ja hallitus eivät voi kestävästi kuluttaa enempää kuin se ansaitsee loputtomiin, ajatus siitä, että hallituksen on pidettävä talousarvionsa tasapainossa joka vuosi, on pitkään jätetty Yhdistyneen kuningaskunnan taloushistorian roskakoriin.
kiistaa herättää siis kysymys siitä, onko jokin tietty lainataso kestävä ja kuinka kauan. Näiden kohtien ympärillä käytävät keskustelut vetoavat moneen eri näkökulmaan:
kyky elää valtionvelan kanssa
huolimatta valtionvelan kasvusta 1,5 biljoonalla punnalla vuosina 2000-2020 ja huolimatta siitä, että se kasvaa vielä 1 biljoonalla punnalla koronaviruspandemian seurauksena, valtionvelka suhteessa BKT: hen on edelleen pienempi kuin toisen maailmansodan jälkeen.
ja vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen velan osuus kansantuotannosta on suurempi kuin Saksan, se on tällä hetkellä pienempi kuin ranskan ja Amerikan vastaavat luvut.
kuten edellä on esitetty, nykyinen matalien korkojen kausi tekee myös valtionvelan hoidosta suhteellisen edullista. Ja vaikka inflaatio johtaisi todennäköisesti epäsuotuisiin vaikutuksiin muualla yhteiskunnassa (erityisesti kiinteätuloisille ja suurilla käteisvaroilla), toiset viittaavat siihen, miten tuleva inflaatio edelleen kuluttaisi valtionvelkaa.
lopuksi sodanjälkeisen ajan kokemukset, jolloin valtionvelka pieneni merkittävästi suhteessa BKT: hen, esitetään todisteena siitä, että korkea valtionvelka ei ole ristiriidassa elintason nousun ja nopean talouskasvun kanssa. Jos Yhdistynyt kuningaskunta palaisi pitkään jatkuneeseen talouskasvuun, valtionvelka voisi jälleen alkaa nopeasti pienentyä suhteessa kansalliseen tuotantoon.
ne, jotka suhtautuvat pessimistisemmin valtion velan nykyiseen suuruuteen, ovat huolissaan korkojen nousupaineiden vaikutuksesta.
Budjettivastuuvirasto on itse varoittanut, että ”lainanoton kasvu tekee kuitenkin julkisesta taloudesta haavoittuvamman rahoitusolojen muutoksille ja muille tuleville shokeille”.
julkisen talouden säästötoimenpiteiden vaarat
valtiovelkaa koskevissa keskusteluissa monet taloustieteilijät varoittavat hallitusta liian ankarasta lähestymistavasta julkisen talouden lainanoton vähentämiseen ja siihen liittyvistä ”julkisen talouden vakauttamisen” vaaroista.
väitetään, että tällainen politiikka voi johtaa taloudellisen toimeliaisuuden supistumiseen, mikä puolestaan johtaa vain verotulojen pienenemiseen ja mahdollisesti julkisten menojen kasvuun.
on myös huomautettu, että taloudellisen epävarmuuden aikoina yksityisen sektorin säästötaso kasvaa. Tämä tapahtui vuosina 2007-2012 ja uudelleen koronaviruspandemian aikana 2020/21. Yksityisen sektorin säästämisen kasvu voi johtaa kulutuksen hidastumiseen, ja siksi valtion lainanotto esitetään yhtenä keinona kokonaiskysynnän ylläpitämiseksi.
tämän kritiikin on tiivistänyt Chick and Pettifor (2010), joka kirjoitti: ”empiirinen todistusaineisto on täsmälleen vastoin sovinnaista ajattelua. Julkisen talouden vakauttaminen ei ole parantanut julkista taloutta. Tämä pätee kaikkiin tarkasteltuihin jaksoihin, paitsi toisen maailmansodan jälkeisen vakauttamisen loppuvaiheessa, jolloin toteutettiin toimia yksityisen kysynnän vahvistamiseksi julkisen säästötoimien rinnalla.”
yksityisten investointien varojen syrjäyttäminen
muut ekonomistit ovat kuitenkin eri mieltä ja varoittavat, että suuri julkinen velka uhkaa syrjäyttää yksityisen sektorin investoinnit.
kun liikkeelle lasketaan suuri määrä valtion obligaatioita, on esitetty, että kyseinen valtion lainanotto voi kilpailla yksityisen sektorin hankkeiden kanssa siinä, mihin säästöt kohdennetaan.
on esitetty, että tämä voi johtaa korkojen nousuun, jotka yksityisen sektorin on maksettava houkutellakseen investointeja, ja näin ollen se voi rajoittaa investointeja talouden perustana olevan tuotantokapasiteetin kehittämiseen.
verotulojen huono käyttö
vaikka argumentti on heikompi alhaisen korkotason aikana, aiemmin on esitetty merkittäviä huolia valtionvelan hoitokustannuksista ja siitä, miten nämä rahat voitaisiin käyttää paremmin.
tämä kertomus nousi esiin tilikaudella 2011/12.
korkojen ollessa nykyistä korkeammalla hallitus käytti tuona vuonna 48,2 miljardia puntaa pelkästään valtionvelan hoitamiseen.
velkojen korkomenot nousivat itse asiassa neljänneksi suurimmaksi valtionosastoksi.
kaudella 2011/12 velkojen takaisinmaksuun käytetyt summat (48,2 miljardia puntaa) olivat hyvin samansuuruisia kuin mitä hallitus käytti kouluihin (51,1 miljardia puntaa), neljä kertaa suurempia kuin mitä käytettiin liikenteeseen ja 30 prosenttia enemmän kuin mitä käytettiin puolustukseen.
on kohtuullista sanoa, että kun se esitetään tässä yhteydessä, monet ihmiset kiihtyvät aiemman ja johdonmukaisen valtionvelanoton vaikutuksista.
siltä osin kuin vastuu nykyisten budjettivajeiden hoitamisesta lankeaa tuleville sukupolville, jotkut pitävät myös valtion lainanottoa sukupolvien välisenä epäoikeudenmukaisena.
poliitikkojen kyvyttömyys säilyttää järkevä vuosittainen lainanotto
jotkut suhtautuvat myös epäillen nykypoliitikkojen kykyyn ylläpitää riittävää tasapainoa verotuksen ja menojen välillä.
poliittisella luokalla sanotaan olevan kaksi painetta: tarve lisätä julkisia menoja (sekä yleisen mielipiteen rauhoittamiseksi että väestön ikääntymisen aiheuttamien paineiden käsittelemiseksi) ja välttää äänestäjien epäsuosittuja veronkorotuksia.
tätä taustaa vasten tarve säilyttää jonkinlainen tasapainoisempi valtion talousarvio saattaa aina näyttäytyä tietynlaisena ”tölkkinä”, joka voidaan potkaista eteenpäin seuraavan poliitikkosukupolven ratkaistavaksi. Silloin koko velkataakka vain kasvaisi.
valtionlainakriisin vaarat
jotkut kommentoijat ovat esittäneet, että jos valtionvelka kasvaa edelleen suhteessa BKT: hen keskipitkällä aikavälillä, ”markkinat” saattavat tulla vastahakoisemmiksi lainaamaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle tulevaisuudessa. Tämä itsessään voi johtaa paineisiin korkojen nostamiseksi.
äärimmillään on esitetty, että tämä voisi johtaa jonkinlaiseen valtion velkakriisiin.
Valtion velkakriisillä voi olla tuhoisia vaikutuksia sekä sosiaaliseen osallisuuteen että ihmisten laajempaan elintasoon. Sen jälkeen, kun Kreikka kärsi valtion velkakriisistä vuonna 2009, Maailmanpankin luvut osoittavat, että BKT asukasta kohti laski dramaattisesti 29 711 dollarista vuonna 2009 18 168 dollariin vuonna 2015.
Sunak puolustaa veronkorotusta ja lyttää liiallisen lainanoton ”moraalittomaksi’
Varjokansleri sanoo ”työ verottaa oikeudenmukaisesti ja kuluttaa viisaasti”