the Context

oopperan alkuperäisen libreton (teksti) kirjoitti Lorenzo da Ponte Pierre-Augustin Caron de Beaumarchaisin näytelmän pohjalta. Figaron avioliitto (”Le mariage de Figaro”) on toinen Figaro-trilogiassa Beaumarchaisin näytelmistä, muut ovat Sevillan parturi ja La mère coupable.

vuonna 1778, vain vuosia ennen Ranskan vallankumousta, kirjoitettu näytelmä heijasti kasvavaa tyytymättömyyttä hallitsevaa luokkaa kohtaan, ja sitä pidettiin tuolloin skandaalimaisena, koska se kuvasi epäpätevää ja hedonistista aatelismiestä, jota palvelija oli ovelampi.

kuningas Ludvig XVI ja Ranskan sensorit estivät näytelmän julkisen esittämisen, joten kun se lopulta esitettiin vuonna 1784, se oli saanut valtavan maineen. Näytelmän ennennäkemätön menestys nähtiin torjuntana kuninkaalle ja vallankumouksellisen sukupolven Kommentit vain lisäsivät myyttiä näytelmän polttavista ominaisuuksista.

Wolfgang Amadeus Mozart ja Lorenzo da Ponte lievensivät näytelmän poliittisia kohtia ja loivat kevyen koomisen oopperan rakkaudesta ja anteeksiannosta. Siitä huolimatta 1700-luvun yleisölle modernin oopperaksi muutetun näytelmän näkeminen olisi ollut radikaalia.

tekopaikka Sevillan lähellä sijaitsevassa linnassa oli nyky-Ranskalle vain ohuin valepuku. Tällainen asetelma, ellei jopa epätavallinen komediassa, oli käytännössä ennenkuulumaton oopperassa, jossa pitkän linjan konventio oli sijoittaa toiminta syrjäisiin ja eksoottisiin puitteisiin. Teon sijoittaminen yleisönsä välittömään maailmaan oli provokaatio ja tarkoitus oli järkyttää.

ooppera esitettiin ensimmäisen kerran Wienissä vuonna 1786. Mozart oli tuottelias kirjailija ja lahjakas muusikko, joka kirjoitti varhaisimmat sävellyksensä 5-vuotiaana.
kuollessaan 35-vuotiaana Mozart oli kirjoittanut yli 600 teosta, muun muassa oopperat Don Giovanni (1787), Cosi fan tutte (1789) ja Taikahuilu (1791).
Figaron avioliitto on kerralla musiikkikomedioista hauskin ja koskettavin. Mozart ottaa musiikin avulla dramaattiset tilanteet haltuun. Hänen musiikkinsa kartoittaa jokaisen hahmon muuttuvia tunteita ja reagointia ympärillä tapahtuvaan toimintaan. Musiikki elää tätä löytämisen tunnetta. Mozart nauttii hallitsevansa koomisen tyylin ja avaa alkusoittonsa seitsemän tahdin lauseella tavanomaisen neljän tai kahdeksan tahdin sijasta. Hänen kohtauksissaan näennäisen arkiset musikaalihahmot ottavat alati vaihtuvia värejä ja tunnelmia vastauksena tekstiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.