The Encounter of Traditional and Modern Worldviews
” Worldview? Mikä tuo on”, kollegani kysyi pilkkahuumorissa, kun käytin sanaa hiljattain lounaalla kohteliaassa seurassa, aivan kuin hän ei olisi koskaan kuullut sanaa aiemmin eikä tiennyt, mitä se tarkoitti. Muut akateemikot katsoivat tutkittua irrallisuutta, eivät halunneet osallistua keskusteluun ja paljastaa itseään. Hiljaisuus on kultaista ja kätkee sisäänsä syntien paljouden. Hänen hirtehishuumorinsa, kuten maailmankatsomuksen kuolemassa, ei kadonnut minun nykyherkkyydestäni, sympatioista puhumattakaan. Tässä oli menestynyt akateemikko, arvostetun yliopiston kemiantekniikan osastolla kemiaa opettanut professori, joka ei pitänyt termistä. Kuten sana ”maailmanluokan”, ihmiset käyttävät termiä vaikutus tajuamatta sen todellisia vaikutuksia ja miten se vaikuttaa tapaan ajatella.
tunneillani pudotan aina sanan maailmankatsomus muiden satunnaisten makupalojen joukkoon houkutellakseni oppilaani paljastamaan itsensä tietämättömyyden, välinpitämättömyyden tai disain; mutta eivät koskaan. He nyökkäävät aina hyväksyvästi, eivät ehdottaakseen tietävänsä sen merkityksen ja seuraukset, vaan ikään kuin ehdottaakseen, kuinka tärkeää on, että meillä on maailmankuva, joka informoi käyttäytymistämme ja muovaa elämäämme. Mitä opiskelijat löytäisivät, jos he tekisivät Google-haun valaistakseen itseään? Ensimmäinen linkki näy rutiininomainen Google-haku tulee mikään muu kuin Wikipedia, ubiquitous verkkosivuilla, että kaikki rakastavat vihata ja vihaa käyttää, mutta salaa tekee. Riittää, että se tarjoaa määritelmän, johon ihmiset voivat tarttua, jos he haluavat tietää jokamiehen version sanan määritelmästä. Kokonaisvaltainen maailmankuva on yksilön tai yhteiskunnan perustavanlaatuinen kognitiivinen suuntautuminen, joka käsittää yksilön tai yhteiskunnan koko tiedon ja näkökulman.
now that ’ s plain scary, ajattelin itsekseni, käyttäen sanoja, joissa ei ole todellista järkeä, saati sitten selkeyttä määritelmänä. Kognitiivinen suuntautuminen? Kattaen kokonaisuuden? Yhteiskunnan tieto? Mikä se mahtaa olla? Lähes ainoa sana, joka kannattaa pelastaa tässä halutussa määritelmässä, on ”orientaatio”, koska se vangitsee olennaisen katkelman merkityksen mosaiikkiin, joka voisi muodostaa todellisen käsityksen siitä, miltä inspiroiva, elävä ja universaali maailmankuva voisi näyttää selkein sanoin sivulla. Aiommeko vastata häpeälliseen haasteeseen laatia määritelmä,joka voisi täyttää sormustimen täynnä ideoita, jotka voisivat erottaa tämän vaikeasti hahmotettavan käsitteen? Ei ole todennäköistä, paitsi ehdottaa ehkä seuraava, kehystetty kielessä perinteisen näkökulman, joka jäljittää sen tietolähteet takaisin ilmoitukseen sisällä tärkeimmät maailman uskonnot vallitseva innoitus aikamme.
maailmankuva on tiedon kokonaisuus, suuri mosaiikki, jos tahdot, laaja laajuudessaan ja universaalinen syvyydessään, joka löytää alkulähteensä ja juurtuu universaalin ilmoituksen käsitteeseen Korkeimman Olennon korkeammasta tietoisuudesta, maailmankuvaan, joka suuntaa koko yhteiskunnan, joka on hyväksynyt ja pitää sitä rakkaana, kohti niitä periaatteita ja oppeja, joilla on voima ja voima antaa muodon ja värin tietopohjallemme, kognitiivisille ja intuitiivisille ajatteluprosesseillemme sekä käyttäytymisellemme itseämme ja muita kohtaan humanistisen ja moniarvoinen sivilisaatio.
loppujen lopuksi tiedon, joka muodostaa maailmankuvan perustan ja olemuksen, on heijastettava universaalia kokonaisuutta; täydellisen todellisuuden on oltava orgaanisen ja kokonaisvaltaisen todellisuuden ilmentymä; maailmankaikkeuden on oltava sellainen kuin se on, nimittäin järjestynyt ja harmoninen kokonaisuus, jonka näemme ulkonaisesti heijastuvan taivaansfäärien harmoniassa ja lainmukaisuudessa. Luonnonjärjestyksestä löytyvien elementtien on liityttävä kokonaisuuteen, osaksi niiden merkityksen ja tarkoituksen ymmärtämiseksi, osaksi säilyttääkseen oman yksilönsä raison de ’ etren eheyden, joka nojaa kokonaisuuden harmoniaan ja tasapainoon. ”Aikamme tiede osaa mitata galakseja ja jakaa atomeja, mutta se on kykenemätön pienimpiinkin tutkimuksiin järkevän maailman ulkopuolella, jopa siinä määrin, että omien, mutta tunnistamattomien rajojensa ulkopuolella se pysyy tietämättömämpänä kuin alkeellisin taikuus.”Moderni tiede esittää valtavan määrän yksityiskohtaista tietoa, jota kukaan ei voisi toivoa käsittävänsä sen kokonaisuudessa, osittain siksi, että moderni tiede ei hyväksy kokonaisuuden näkökulmaa, joka tyydyttää sen vaatimuksen fyysisistä todisteista, ja osittain siksi, että kertyneet tosiasiat eivät yksinkertaisesti muodosta täydellistä ja yhtenäistä teoriaa tieteellisessä mielessä, kokonaisuutta ja ykseyttä (al-tawhid) termin islamilaisessa merkityksessä.
jos perinteisestä metafysiikan tiedosta ei ole riittäviä todisteita tieteen näkökulmasta, voitaisiin vahvistaa, että metafyysisestä näkökulmasta nykytieteellä ei ole merkitystä eikä keinoja saavuttaa paljastamilleen tosiasioille sellaista kokonaisvaltaista merkitystä, joka merkitsisi universaalia kosmologiaa maailmankaikkeuden alkuperästä ja kohtalosta. Ei kannata koota yhteen laajaa joukkoa tietoa fyysisestä maailmasta, vain kadottaakseen olennaisen tiedon ihmisen sielusta ja Jumalan Hengestä ei-toivottuna seurauksena fyysisen luonnon kertyneistä löydöistä. Ei kannata uhrata perinteistä tietoa, joka kuuluu korkeampaan ymmärryksen luokkaan ja jolla on voima yhdistää kaiken tiedon moninaisuus ja yhdistää ilmenneen maailman laaja moninaisuus yhdeksi kokonaisuudeksi sellaisen analyyttisen tiedon vuoksi, joka tietää kaiken maailmankaikkeuden tosiasioista, mutta joka ei ymmärrä mitään universaalisten ja metafyysisten totuuksien merkityksestä ja merkityksestä.
nykytieteen vallitsevat asenteet eivät ole aina olleet vakiintuneita normeja varhaisemmissa, perinteisemmissä yhteiskunnissa. Lisäksi tiede ei ole aina ollut nykyaikaista. Historia kuvaa länsimaisen tieteen käyneen läpi paljon perinteisemmän aikakauden, jolloin termin ”tiede” merkitys itsessään heijasti tiedon metafyysisiä ja hengellisiä juuria, jotka löysivät lopullisen lähteensä eri uskontojen pyhistä kirjoituksista, olennaisesta tiedosta, joka käsittelee ihmiskunnan suuria kysymyksiä, mukaan lukien kysymykset ihmiskunnan alkuperästä, kohtalosta ja lopullisesta lopusta tuntemamme maailmankaikkeuden kontekstissa. Perinteisiä tieteitä pidettiin ” tietona, joka, vaikkei puhdas metafysiikka olekaan, on perinteistä, ts.liittyy metafyysisiin periaatteisiin, ja vaikka tiede on järjestäytyneen tiedon merkityksessä tiettyä todellisuuden aluetta, se ei ole erossa periaatteelliselle järjestykselle ominaisesta muuttumattomuudesta.”Tässä suhteessa tieto saa epäilyksensä tai varmuutensa siitä, että se hyväksyy ilmoituksen periaatteen olennaisen tiedon perimmäisenä lähteenä. Perimätieto maailmankaikkeuden fysikaalisten lakien noudattamisesta jätettiin suhteellisen alemman tason tieteen ymmärtämisen varaan sellaisena kuin me sen nykymaailmassa tunnemme.
toinen merkittävä ero perinteisen tiedon ja modernin tieteen välillä on niiden soveltamisen merkitys elämässä. Nykyaikainen tiede soveltaa tietojaan elämänlaadun hyödyksi ja parantamiseksi kokemuksen fyysisellä, käytännöllisellä ja aistillisella tasolla. Tämä ei ole yllättävää, sillä se on kiinnostunut vain olemassaolon fyysisestä tasosta todellisen todellisuuden ainoana ilmentymänä. Perinteiset tieteet taas ymmärtävät olevansa sellaisen metafyysisen opin sovelluksia, joka pääsee eri todellisuusjärjestykseen ja yhdistää tämän tiedon ykseydeksi synteesin ja täydellisen integroitumisen kautta ihmisen käyttäytymiseen ja toimintaan. Ihmisen olemustapa antaa siis suoran heijastuksen siitä, miten hän toimii ja käyttäytyy. Perinteiset tieteet valmistavat tietä olennaisen tiedon korkeammalle ilmentymiselle ja tarjoavat polun, joka johtaa tätä tietoa kohti.
nykymaailmassa tiedemiehet kuvaavat maailmankaikkeutta kahden perusteorian, suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan, avulla, joita pidetään kahdennenkymmenennen vuosisadan kahtena suurena älyllisenä saavutuksena. Suhteellisuusteoria hallitsee nyt tähtitieteen alaa kuvaamalla painovoimaa ja maailmankaikkeuden suuren mittakaavan rakennetta. Kvanttimekaniikka taas käsittelee ilmiöitä hyvin pienillä mittakaavoilla kvanttimaailman sisällä. Ei ole yllättävää, että tähtitiede äärettömän suuren makrokosmisena kenttänä ja kvanttifysiikka äärettömän pienen mikrokosmisena kenttänä alkavat luoda kieltämisen halkeamia tieteellisen totuuden seinään, joka on aina liittynyt tieteelliseen asenteeseen todellisuuden korkeammista tasoista. Sekä tähtitieteen että fysiikan löydöt ovat alkaneet vihjata sellaisten domeenien mahdollisuudesta, jotka ovat todellisuudessa ”Trans-fysikaalisia”, domeeneja, jotka käytännöllisesti katsoen ylittävät puhtaasti fysikaalisen olemassaolon tason.
fysiikan ja tähtitieteen tieteet viittaavat myös toiseen hämmästyttävään oivallukseen: ne molemmat sisältävät omat erilliset maailmansa ja viittaavat siihen, että on mahdollista saada paljastamattomia oivalluksia, jotka poikkeavat kaikesta, mitä havaitsemme suoraan aisteillamme; sellaisina ne näyttävät noudattavan omia erillisiä lakejaan. Elämme kahden maailman, ulottuvuudeltaan ja suuruusluokaltaan toisen makron ja toisen mikron välissä, aivan kuten perinteisestä näkökulmasta katsottuna elämme ajallisuuden jatkumossa ikuisuuden kuoren sisällä. Mitä tulee ajan lineaariseen etenemiseen, ajan jatkumo vaikuttaa suunnatulta ja ajankohtaiselta, edeten nopeudella, joka osuu samaan tahtiin metronomin tikityksen ja sydämemme lyönnin kanssa. Ajan lineaarisen edistymisen ulkopuolella ajan jatkumo vaikuttaa kahden ikuisuuden väliseltä tauolta, ihmisyyden yksittäiseltä henkäykseltä, jolla on ollut hetkensä vain vajota Takaisin Hengen valtamereen. Elämämme ovat vain fragmentteja, sulkeita, jotka avaavat avaruus / aika-jatkumon kuoren ja sulkevat pois ikuisen nykyhetken. Tähtitieteen ja fysiikan äärettömän suurten ja äärettömän pienten maailmojen välissä sijaitsee ymmärrettävän ja ymmärrettävän mesomaailma, arkisten ilmiöiden mesomaailma. Tämä Keskimaa muistuttaa islamin ”keskitietä”. Koemme suoraan mesomaailman aisteillamme, ja meidän odotetaan seuraavan keskitietä, polkua, joka ei ainoastaan heijasta sen luonnollisen järjestyksen todellisuutta, jossa luonto on kaunis, koska se symboloi ja heijastaa kauneutta, vaan myös siksi, että keskitie edustaa mittatapaa ja tasapainoa, jonka toivomme saavuttavamme elämässämme islamilaisten periaatteiden heijastumana.
vuosisatojen ajan länsimainen tiede on vaatinut luonnonjärjestyksen suoraa tarkkailua, samalla kun se on järjestelmällisesti kieltäytynyt uskomasta mihinkään, mikä on havaittu epäsuorasti, ikään kuin symbolin tai verhon takaa, kuten perinteisen maailman totuuksiin, jotka on havaittu epäsuorasti myyttien, symbolien ja metaforien kautta. Se halusi löytää totuutensa jokaisen vesipisaran ja jokaisen hiekanjyvän atomeista ja molekyyleistä. Mutta nyt, kvanttifysiikan löytöjen myötä, moderni tiede on kääntänyt nurkan, vain päätyäkseen eräänlaiseen mustaan aukkoon tutkiessaan fysikaalista maailmankaikkeutta. Se on hämmästyksekseen huomannut, että ainetta ei voi aina todistaa eikä muotoa voi aina visualisoida. Itse asiassa nykyinen tiede on nyt kurkottamassa perinteisen fyysisen maailman alueensa ulkopuolelle alueille, joita on vaikea kuvitella edes tiedemiehille, saati sitten visualisoida tai kuunnella todennusta aistien avulla. Fyysikkojen on esimerkiksi pakko kysyä itseltään: Onko neutroni hiukkanen vai Aalto? Fyysikot eivät enää tiedä, koska se käyttäytyy sekä hiukkasena että aaltona ja sen käyttäytymiselle on ominaista arvaamattomuus.
perinteisessä perspektiivissä ihmisiä syytettiin siitä, että he uskoivat, mutta eivät päässeet todelliseen ymmärrykseen ympäröivästä fyysisestä maailmasta. Mitä tulee joihinkin viimeisimpiin kvanttifysiikan löydöksiin, tiedemiehet huomaavat ymmärtävänsä teorioitaan, mutta eivät varsinaisesti usko niitä, koska ne viittaavat raja-alueisiin, joille tieteellä on ollut pääsy kielletty. ”Normaali reaktio ensimmäiseen altistukseen suhteellisuusteorialle on: ’Luulen ymmärtäväni sen; en vain usko sitä.”Tavallisesti fyysikolta kestää noin viisi vuotta olla tekemisissä ideoiden kanssa, ennen kuin hän tuntee olonsa mukavaksi niiden kanssa — ei siksi, että ne ovat monimutkaisia tai epämääräisiä, vaan vain hirveän outoja.”Nyt kvantti-ja astrofysiikka tutkivat näiden rajamaiden rajoja sillä intensiteetillä ja perusteellisuudella, jota se aina tuo tutkimuksiinsa, ja nämä tieteenalat ovat alkaneet tehdä hätkähdyttäviä löytöjä ja väistämättömiä oivalluksia, jotka voisivat mahdollisesti johtaa läpimurtoon siinä, miten perinteiset ja nykyaikaiset tieteelliset maailmankatsomukset ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
on tullut aika, jolloin meidän on pohdittava sisimmässämme sitä keskinäisyyttä ja ykseyttä, jota tiedemiehet hidastavat alkaessaan löytää fenomenaalisen maailman perusaineksista. On tullut aika käyttää modernin tieteen suuria saavutuksia yhdessä perinteisen tiedon kanssa tarjotakseen johdonmukaisuutta perspektiivistä ja filosofista syvyyttä tietoon, joka on asetettu ihmisten saataville tänä ajanjaksona. Meidän on jätettävä taaksemme lopullisuudessa kaikki tuntematonta mysteeriä koskevat ennakkokäsitykset, jotta voimme avautua uuden ja tutkimattoman horisontin täydelle näkymälle, joka alkaa ihmiskunnassa oivalluksena siitä, että alkuperä ja lopullinen loppu ovat yksi ja sama. Tiedon tavoitteena ei ole löytää mitään lopullista todistetta, joka todistaisi kaikki tieteelliset teoriamme metafyysisen tiedon kustannuksella. Tiedon päämäärä on vain paluu kaiken sen alkulähteille, joka on ihmiskunnan ytimessä, atomin ytimessä ja universumin absoluuttisessa keskuksessa. Jos meillä on tietoa alkuperästämme ja lopullisesta päämäärästämme, tiedämme, mistä olemme lähtöisin ja siten määränpään, johon lopulta palaamme.
olipa kyse modernin tieteen viimeaikaisista havainnoista biologian, kemian ja fysiikan aloilla, jotka ovat mullistaneet koko älyllisen kehyksen ja rikastuttaneet modernin tiedon varastoa ennennäkemättömällä tavalla, tai sellaisen perinteisen tiedon laajasta monimuotoisuudesta ja syvällisestä laajuudesta, jonka täyteys ulottuu taivaasta maan rikastamiseen ja jonka laajuus ulottuu kaikkiin rotuihin ja kulttuureihin, yhden asian on tultava selväksi. Mitä syvällisemmin moderni ja nykyaikainen henkilö tutkii joko rationaalista tai intuitiivista näkökulmaa, sitä enemmän hänen täytyy ymmärtää, että tiedon kahden nykyaikaisen paradigman välillä on ainutlaatuinen samankaltaisuus päämäärän ja tarkoituksen välillä. On syntymässä mahdollisuuksien silta, joka voi ylittää tieteellisen ja perinteisen tiedon välisen kuilun, joka olisi liian tärkeä, jotta oikein ajattelevat yksilöt voisivat sivuuttaa sen.
tiede tarvitsee monivuotista universaalien totuuksien filosofiaa, jotta se voi vahvistaa ne tosiasiat ja havainnot, jotka se saa selville fyysisellä ilmenemisen tasolla, ja jotta ne olisivat saavutettavissa ja merkityksellisiä aikamme ihmisille. Maailmanuskonnot ja erityisesti islamin uskonto ovat perinteisesti toteuttaneet tämän taidonnäytteen huomattavalla menestyksellä tarjoamalla pyhää elämänfilosofiaa ja käytännöllistä viisautta auttaakseen täyttämään elämän tarkoituksen tavalla, joka on kaikkien ymmärrettävissä. Näkemämme tieteen pitäisi olla ” pyhä tiede ”eikä yksinomaan” empiirinen tiede”, kuten meillä nyt on, tiede, joka pitää ovea auki salliakseen korkeampien, metafyysisten realiteettien paljastaa itsensä luonnollisessa järjestyksessä universaaleina periaatteina, joita ne todella ovat.
ei tiede eikä uskonto voi jatkaa uudelle vuosituhannelle saarina itselleen. Myöskään nykyinen tiede tai suuret maailmanuskonnot eivät voi joutua kohtalokkaaseen kompromissiin toisen näkökulman kustannuksella. Maailmalla ei ole varaa menettää perinteisen tiedon uskomatonta laatua tai syvyyttä eikä nykyaikaisen tieteen tietämyksen uskomatonta tarkkuutta, tarkkuutta ja laajuutta. Molempien on integroitava itsensä kattavaan tietoteoriaan, johon näiden kahden näkökulman kannattajat olisivat valmiita uskomaan ja toimimaan. Jokaisen näkökulman on näytettävä uusi tietoisuus, joka täydentää sitä uskomattoman laajaa tietoa ja mahdollisuutta, jota nämä pätevät ja vaihtoehtoiset näkökentät käsittävät. Niiden molempien on oltava osallistavia eikä poissulkevia, ja niiden on kannustettava vuoropuheluun ja vaihtoon toisiinsa liittyvien kiinnostavien alojen välillä, jotta niiden erot ja viitekehykset saadaan kurottua umpeen. Ei ole mitään, että islamin sanansaattajan mainitaan sanoneen: ”Etsikää tietoa (tieteestä), jopa Kiinaan asti”, mikä oli arabialaisen liioittelun muoto, jonka mukaan tieto tieteestä oli niin tärkeä, että sitä pitäisi etsiä ”maan ääriin asti”. Epäilemättä islamin profeetta ajatteli perinteistä tietoa, joka löysi lähteensä ilmestyksen alkulähteistä, jotka virtasivat hänen kauttaan hänen seuralaisiinsa ja lopulta maailmaan, jossa nyt elämme.
perinteisen tiedon lähteet innoittavat edelleen ihmiskunnan mieliä ja sydämiä. Yötaivas tulee aina olemaan” Jumalan kaupunki ” ja valtava kosminen universumi tulee aina olemaan suurenmoinen universaalinen kirja ja jumalallisuuden peilikuva. Maailmankaikkeuden perinteinen mittakaava määrittää täysin määrän kylmyyden takana olevan laadullisen kokemuksen arvon. Se kutoo monimutkaisen tarkoituksen verkon ja merkityshierarkian, joka sallii ihmiskunnan löytää paikkansa maailmankaikkeudessa juuri siksi, että universumin olennaiset elementit ovat olemassa ihmisessä, nimittäin tieto, äly, olemassaolo, elämä ja tietoisuus. Kosmisen Genesiksen mysteeri ja tieto todellisesta alusta piilevät ikuiseksi muistoksi julistautuneen transsendenttisen tietoisuuden mysteerissä.: ”Olin kätketty aarre ja halusin tulla tunnetuksi. Siksi loin maailman.”
John Herlihy syntyi Bostonin Massachusettsissa ja on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon Bostonin yliopistossa ja Columbian yliopistossa New Yorkissa. Hän on julkaissut myös useita islamia ja hengellisyyttä käsitteleviä teoksia, kuten viisauden Matka ja muslimielämän eläminen. Hänen tuorein julkaisunsa (elokuu 2015) on nimeltään Feathers in the Dust: Traditional Essays on The Human Condition. Hän on myös kirjoittanut matka-esseitä käsittelevän kirjan ”Journeys With Soul”. Hän opettaa akateemista kirjoittamista Qatarin yliopiston englannin osastolla Dohassa.