taistelu on raivonnut vuosisatojen ajan kristittyjen välillä, jotka uskovat tekojen olevan osa pelastustamme yhdessä uskomme kanssa, ja niiden välillä, jotka uskoivat, että usko yksin Kristukseen on pelastuksemme perusta. Ne, jotka uskovat, että myös meidän täytyy tehdä hyviä tekoja, ovat uskoneet, viittaavat useimmiten Jaakobin kirjeeseen sekä muutamaan muuhun raamatunkohtaan, jotka tukevat heidän näkemystään.
Soteriologinen pingisottelu apostoli Paavalin ja apostoli Jaakobin välillä
Soteriologia on silloisen pelastusopin tutkimus. Monin tavoin Paavalin keskustelu teoista suhteessa pelastukseen ja Jaakobin keskustelu teoista suhteessa pelastukseen voitiin nähdä virtuaalisena ”soteriologisena ping pong-otteluna”.
James sanoo:
”mutta Tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on kuollut?”- Jaakob 2: 20 (KJV)
Paavali vastaa:
”mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo häneen, joka jumalattoman vanhurskauttaa, sen usko luetaan vanhurskaudeksi.”- Roomalaisille 4: 5 (KJV)
James sanoo:
”21 eikö Aabraham, meidän isämme, ollut vanhurskautettu teoista, kun hän oli uhrannut poikansa Iisakin alttarilla?
22 Näetkö, miten usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi?
23 ja täyttyi kirjoitus, joka sanoo: Aabraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi.”- Jaakob 2:21-23 (KJV)
Paavali vastaa:
”2 Sillä jos Aabraham vanhurskautettiin teoista, niin hänellä on kerskausta, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä sanoo Raamattu? Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”- Roomalaisille 4: 2-3 (KJV)
James sanoo:
”te siis näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.”- Jaakob 2: 24 (KJV)
Paavali vastaa:
”siksi me päätämme, että ihminen on vanhurskautettu uskosta ilman lain tekoja.”- Roomalaisille 3:28 (KJV)
kuten olemme osoittaneet apostoleille, Paavali ja Jaakob näyttävät siis sanovan hyvin erilaisia asioita teoista, jotka liittyvät pelastukseemme. Mutta kun ymmärrämme, että sama Pyhä Henki henkeytti molemmat nämä kaksi miestä kirjoittamaan kirjoittamansa sanat, niin tiedämme, ettei siinä voi olla ristiriitaa. Tämä tarkoittaa, että meidän on ymmärrettävä, mitä nämä miehet puhuivat yhdessä.
Paavali ja Jaakob eivät sanoneet, että tekomme sen jälkeen, kun olemme panneet uskomme Kristukseen, ovat merkityksettömiä. Itse asiassa heti sen jälkeen, kun Paavali sanoi, että me olemme vanhurskautettuja ilman tekoja, hän sanoi, että me yhä puolustamme lakia:
”28 Sentähden me päättelemme, että ihminen on vanhurskautettu uskosta ilman lain tekoja … 31 teemmekö me siis lain tyhjäksi uskon kautta? Jumala varjelkoon: me vahvistamme lain.”- Roomalaisille 3: 28 & 31 (KJV)
Mutta Paavali asetti työmme oikeaan asiayhteyteen. Lain noudattaminen erossa uskosta ei voi pelastaa meitä. Paavali tekee tämän hyvin selväksi Galatalaisille:
”koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan Jeesuksen Kristuksen uskosta, niin mekin olemme uskoneet Jeesukseen Kristukseen, että me vanhurskautuisimme Kristuksen uskosta emmekä lain teoista; sillä lain teoista ei mikään liha tule vanhurskaaksi.”- Galatalaisille 2:16 (KJV)
Paavali osoittaa meille myöhemmin, että tekomme sen sijaan että ne olisivat osa pelastustamme, ovat todistus tosi uskostamme.
”he väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoilla he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.”- Tiitus 1:16 (KJV)
Kristus osoittaa meille, että vaikka teot saattavatkin olla todistus aidosta uskosta muulloin teot ovat vain osoitus voiman saamisesta tai omavanhurskauden tunteesta erossa aidosta uskosta Jumalaan:
”22 monet sanovat minulle sinä päivänä:’ Herra, Herra, emmekö ole ennustaneet sinun nimessäsi?’ ja sinun nimessäsi heität ulos riivaajia? ja sinun nimessäsi tehnyt monta ihmeellistä tekoa?
23 Ja silloin minä tunnustan heille: en ole koskaan tuntenut teitä: menkää pois minun tyköäni, te väärintekijät.”- Matteus 7:22-23 (KJV)
huomaa avain lause tässä kohdassa Matteuksen evankeliumin-Kristus sanoi ”en koskaan tuntenut sinua”. Hän ei sanonut ”tunsin sinut, mutta sinä putosit pois”.
Joten mitä Jaakob kertoi meille Jaakobin luvussa 2?
”20 mutta Tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on kuollut?
21 eikö Aabraham, meidän isämme, ollut vanhurskautettu teoilla, kun hän oli uhrannut poikansa Iisakin alttarille?
22 Näetkö, miten usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi?
23 ja täyttyi kirjoitus, joka sanoo: Aabraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi.
24 te näette silloin, kuinka ihminen vanhurskautetaan teoilla eikä ainoastaan uskolla.
25 eikö myös portto Raahab ollut vanhurskautettu teoista, kun hän oli ottanut sanansaattajat vastaan ja lähettänyt heidät toista tietä?
26 Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.”- Jaakob 2:20-26 (KJV)
Jaakob osoittaa meille, että samoin kuin on olemassa kahdenlaisia pyhityksiä(asenteellisia ja käytännöllisiä), niin on myös kahdenlaisia vanhurskautuksia. Jumalan edessä on asemallinen vanhurskautus ja ihmisten edessä on käytännöllinen vanhurskautus.
Jaakob näytti meille esimerkkejä siitä, miten Aabrahamin ja Raahabin kaltaiset ihmiset osoittivat tottelevaisuudellaan Jumalaa kohtaan todisteita todellisesta ja aidosta uskosta Jumalaan. Heidät vanhurskautettiin ihmisten edessä teoillaan. Mutta älkää erehtykö, sillä heidän tottelevaisuuttaan edeltänyt uskonsa oikeutti heidät Jumalan edessä.
yksin uskon kautta tapahtuva Vanhurskauttaminen on ainoa, jonka voimme tuntea rauhan ja karkottaa pelon
jos Jaakobin kirja olisi ainoa Raamatun kirja, joka puhui pelastuksestamme, niin saattaisimme tulla pois siinä käsityksessä, että uskomme ja tekomme pelastavat meidät. Mutta kun vertaamme Jaakobin kirjaa muuhun Uuteen testamenttiin, niin tiedämme, ettei näin voi olla. Jos näin sanottaisiin, niin se saattaisi itse Kristuksen ja muut apostolit suoranaiseen ristiriitaan Jaakobin kanssa, ja me tiedämme, ettei Jumalan Sana ole koskaan ristiriidassa.
siksi meidän täytyy tulkita Jaakob Uuden testamentin todistuksen ylivoimaisen painon perusteella, että meidät vanhurskautetaan uskosta Kristukseen yksin ilman tekoja.
minulla on ollut paljon hyviä kristittyjä ystäviä, sekä protestantteja että katolilaisia, jotka ovat käytävän toisella puolella tässä tekojen ja armon suhdetta koskevassa kysymyksessä. Olen sanonut heille, että ” rauhaa ei ole, jos pelastuksemme perustuu sekä uskoomme että tekoihimme.”
”koska me siis olemme vanhurskautetut uskosta, niin meillä on rauha Jumalan kanssa Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” – roomalaisille 5:1 (KJV)
kun uskot, että tekosi ovat myös osa pelastustasi, silloin et tule koskaan todella tuntemaan rauhaa, vaan tulet sen sijaan aina pelkäämään pelastuksesi menettämistä. Jumala kertoo meille kuitenkin, että kun olemme Kristuksessa, meillä ei pitäisi enää olla ”pelon henkeä”:
”sillä Jumala ei ole antanut meille pelon henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja terveen mielen.”- II Timoteus 1:7 (KJV)
pelastuksemme menettämisen pelon ei pitäisi pakottaa meitä uskovina seuraamaan Jumalaa ja tekemään hyviä tekoja, vaan sen sijaan rakkautemme Kristukseen ja arvostuksemme sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt hyväksemme.
”14 sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä; koska me näin tuomitsemme, että jos joku kuoli kaikkien puolesta, niin kaikki olisivat kuolleet:
15 ja että hän kuoli kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät tästedes eläisi itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja nousi jälleen.”- II Korinttolaisille 5:14-15 (KJV)
ei ole epäilystäkään siitä, että Raamatussa on joitakin ”kovia sanoja”. Mutta meidän on muistettava, että Raamatun selkein lausuma tulkitsee aina vähemmän selkeitä lausuntoja ja Raamatun painoarvo tulkitsee Raamattua. Jos siis suurin osa Raamatun selvistä lausunnoista sanoo yhtä ja toiset kohdat näyttävät sanovan jotain muuta, niin meidän täytyy tulkita nämä kohdat Raamatun enemmistön valossa.
meidän ei tulisi koskaan antaa Raamatun kovien sanojen saada meitä epäilemään pelastustamme tai olemaan jatkuvassa pelossa siitä, että menetämme pelastuksen. Sen sijaan meidän täytyy omaksua Jumalan rakkaus, joka karkottaa pelon.
”rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelolla on vaiva. Joka pelkää, se ei ole täydellinen rakkaudessa.”- I Johannes 4: 18 (KJV)
itse evankeliumia käsitellään yksityiskohtaisemmin kirjoituksessani ” mikä on evankeliumi?”