kulttuuri ja kieli liittyvät läheisesti toisiinsa. Siksi yksi parhaista tavoista ymmärtää kansaa paremmin on ymmärtää paremmin heidän kieltään. Vikings-fanit – mitä kieltä Viikingit puhuivat?
vastaus tähän kysymykseen on monimutkainen, sillä viikingit eivät olleet homogeenisia avaruuden ja ajan suhteen, eikä myöskään heidän kielensä. Lyhyt vastaus on kuitenkin muinaisnorja, joka kuuluu germaaniseen kielikuntaan. Mutta katsotaan tarkemmin.
mitä kieltä Viikingit puhuivat?
se, mitä kieltä yksittäinen Viikinki puhui, olisi riippunut siitä, missä ja milloin he asuivat. Jos he elivät 800-luvulle asti, he olisivat puhuneet indoeurooppalaista kieltä, joka luultavasti kehittyi Proto-germaanisen kielen pohjoisesta murteesta.
tämän kielen muoto voidaan jäljittää jo 100-luvulla jaa.kiviin ja henkilökohtaisiin esineisiin tehdyistä piirtokirjoituksista. Kieli olisi kuitenkin kehittynyt merkittävästi noiden vuosisatojen aikana.
varsinaisella Viikinkikaudella 900-1200-luvuilla he olisivat puhuneet muinaisnorjaa. Mitä murretta he olisivat puhuneet, riippuisi paljolti siitä, missä he asuivat. Yleisesti:
- Vanha Länsinorjaa-puhutaan Islannissa, Norjassa, Irlannissa, Englannissa, Skotlannissa ja Mansaarella.
- vanhaa Itänorjaa puhuttiin Ruotsissa, Tanskassa ja edelleen idässä Venäjälle.
- vanhaa gutnishia, jota puhutaan Ruotsin Gotlannin saarella.
- Nornia puhutaan Shetlannin, Orkneyn ja Skotlannin pohjoisosissa.
näitä kieliä erottavat rajat eivät olisi olleet kovia ja selväpiirteisiä, sillä rajan toisella puolella asuvat ihmiset puhuivat yhtä kieltä ja toisella puolella toista.
myös paikallista vaihtelua olisi ollut enemmän. Paras vertailukohta voisi olla tämän päivän Alankomaat, jossa puhutaan kymmeniä alueellisia murteita. Kielet olisivat kuitenkin olleet pitkälti keskenään ymmärrettäviä.
muinaisnorjan eri murteiden keskinäistä ymmärtämystä korostavat 1100-luvun Harmaahanhilait.
tässä asiakirjassa todetaan, että ruotsalaiset norjalaiset, islantilaiset ja tanskalaiset puhuivat kaikki samaa kieltä, vaikka ne, jotka puhuivat vanhaa Itänorjaa, olisivat kutsuneet kieltä donsk tungaksi, kun taas vanhan Itänorjan edustajat olisivat kutsuneet sitä dansk tungaksi.
näistä kielistä alkoi kehittyä nykykieliä, jotka ovat meille tuttuja noin 1300-luvulta, päättäen historian ajan, jonka yhdistämme vanhoihin norjalaisiin.
Viikinkikirjoitus
kuten jokainen viikinkihistoriaa tunteva tietää, Viikingit kirjoittivat kielensä riimujen avulla. Proto Norse kirjoitettiin Riimukirjoituksella, joka tunnettiin nimellä Elder Futhark, mutta viikinkiaikaan ja vanhaan skandinaaviseen kieleen tultaessa tämä korvattiin nuoremmalla Futharkilla.
vanhalla Futharkilla, joka vaikuttaa mukautetulta aikaisemmista Kursivoiduista aakkostoista, oli 24 riimumerkkiä, jotka on säilytetty Ruotsissa Kylmerin kivessä.
nuoremmalla Futharkilla sen sijaan on vain 16 riimua, joskin niistä käytettiin eri alueilla hieman erilaisia versioita. Nuoremmasta Futhark-aakkostosta on kolme yleisversiota: Tanskalainen, Norjalainen ja ruotsalainen.
riimut edustivat molempia foneettisia äänteitä, mutta niillä oli myös symbolisia merkityksiä. Näin niitä voidaan verrata egyptiläisiin hieroglyfeihin, paitsi että kyseisestä aakkostosta tunnetaan yli 1000 erillistä symbolia.
esimerkiksi sol-riimu edusti sekä” s ”- äännettä että aurinkoa, madr-riimu edusti sekä” m ”- äännettä että ihmistä, ja logr-riimu edusti sekä” l ” – äännettä että merta.
nuorempi Futhark joutui lähes kokonaan latinan syrjäyttämäksi noin vuoteen 1200 mennessä, mikä johtui viikinkien kääntymisestä kristinuskoon. Latinalaisten aakkosten hyvin varhaisesta käytöstä huolimatta vanhoille norjalaisille vakiintuneet kirjoitusasut latinalaisia aakkosia käyttäen luotiin vasta 1800-luvulla.
Vanhannorja
kun nykyajan tutkijat viittaavat Vanhannorjaan, he tarkoittavat lähes aina vanhaa Islantia. Tämä johtuu siitä, että suurin osa vanhoista norjalaisista kirjallisista lähteistä elää tällä murteella.
se oli kirjailija Snurri Snurlsonin kieli, jonka tehtävänä on säilyttää suuri osa Viikinkimyyttiin ja legendaan liittyvästä tiedosta. Se on myös kieli, jolla suurin osa säilyneistä Eddoista, Skaldilaisesta runoudesta ja saagoista on säilynyt.
nykyinen Islanti on myös säilynyt nykykieli, joka on läheisimmin sukua Vanhannorjalle. Se on luultavasti yhtä läheistä sukua Muinaisnorjalle kuin nyky-Englanti Shakespearen Englannille. Islannin oppiminen voi olla hyvä tapa tuntea olevansa lähempänä viikinkien esi-isiämme.
Old Norse in English
Old Norse on vaikuttanut englannin kieleen Britteinsaarilla asuvien norjalaisten vaikutuksesta.
säilyneet sanat kertovat, sillä ne saattavat viitata käsitteisiin, jotka liittyivät vahvasti viikinkiin tai joita ei välttämättä ollut edes olemassa Britannian väestön keskuudessa ennen viikinkien saapumista. Esimerkiksi siksi, että:
- Berserk, berserkr vanhanorjaksi, joka tarkoittaa soturia, joka lähtee taisteluun käyttäen vain eläimen nahkaa eikä haarniskaa.
- Bylaw, bylog, muinaisnorjaksi, joka tarkoittaa kylälakia.
- helvetti, Hel vanhannorjaksi, viitaten manalaan.
- laina, muinaisnorjaksi lan, joka tarkoittaa lainaa.
- Race, ras in Old Norse, meaning to move Sweet.
- Ransack, rannsaka vanhassa Skandinaviassa, tarkoittaen kotietsintää.
- rid, rythja muinaisnorjaksi, tarkoittaen maan raivaamista.
- Slature slatra in Old Norse, tarkoittaen teurastusta.
- viska, viskaa Vanhanorjaksi, joka tarkoittaa palmikointia tai letitystä.
- Yule, jol muinaisnorjaksi, pakanallinen talvipäivänseisaus.
jokin yleinen englanninkielinen sanonta voidaan jäljittää myös vanhoihin norjalaisiin lähteisiin. Seuraavat lauseet norjalaisista saagoista tuntuisivat aivan kotoisilta Shakespearen näytelmässä.
- parempi paeta ja pudota kuin elää ilman toivoa. – Volsunga c. 12
- sairastuminen on seurausta siitä, että antaa pelon hallita tekojaan. – Harald Hardraden saaga, k. 46
- missä suden korvat ovat, suden hampaat ovat lähellä. Volsunga Saga, s.19
- älä pelkää kuolemaa, sillä tuomiosi hetki on asetettu, eikä kukaan voi paeta sitä. – Volunga Saga c. 5
- kukaan ei ole täysi hölmö, jos hän tietää milloin pitää kielensä. – Grettirin saaga, n. 88
- henkilön teot ovat usein pahempia kuin hänen aikomuksensa. – Hrafnkel Freysgothin saaga, K.10
- viisaus on tervetullut, mistä se tulee. – Bandamanna Saga c.10
Miten oppia Vanhannorjaa
jos olet kiinnostunut oppimaan Vanhannorjaa akateemisista, uskonnollisista tai henkilökohtaisista syistä, valmistaudu hieman kovaan vetelykseen.
muinaisnorja on kuollut kieli eli sitä ei enää puhuta, joten kieleen ei voi mennä uppoutumaan samalla tavalla kuin käytössä olevalla kielellä.
myös toisin kuin latinassa ja muinaiskreikassa, jotka ovat myös kuolleita kieliä, ei ole runsaasti kieltä opettavia kouluja.
jos haluat oppia itsenäisesti kotona, ehdotamme arkeologi ja historioitsija Jesse L. Byockin kahta suurta kirjaa, joista ensimmäinen on aloitteleville oppijoille ja toinen keskitason oppijoille.
Viikinkikieli 1: Opi vanhaa Norjaa, riimuja ja islantilaisia saagoja
Viikinkikieli 2: Vanhannorjan lukija
jos olet kiinnostunut lukemaan säilyneitä viikinkikulttuurin aikalaislähteitä, niin itse vanhan Norjan oppiminen on välttämätöntä. Mutta jos elävän kielen oppiminen kiinnostaa enemmän, Islanti on nykymurre, joka on läheisintä sukua Muinaisnorjalaisille.
se on varmasti vaihtoehto, jos on ensisijaisesti kiinnostunut ymmärtämään, miten Viikingit ajattelivat sen kautta, miten he muodostivat ajatuksia kieliopillaan ja sanastollaan.
mitä mieltä olet? Haluatko oppia vanhaa Norjaa tai modernia Islantia?