julkisen sektorin kirjanpito – itsenäinen tieteenala

IMF: n huhtikuussa 2020 julkistaman finanssipoliittisen seurannan mukaan kehittyneiden talouksien hallitusten menot ovat noin 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Myös työllisyyden näkökulmasta valtion yksiköt ja niiden julkiset yritykset ovat usein ylivoimaisesti suurin työnantaja.

hallitusten eri puolilla maailmaa COVID-19-pandemian aikana toteuttamat ennennäkemättömät poliittiset toimenpiteet korostavat entisestään julkisen sektorin toimijoiden merkitystä yhteiskunnassa ja taloudessa. Julkisen sektorin kirjanpidolla on tässä asiassa ratkaiseva rooli vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja luottamuksen varmistamisessa. Lisäksi Kreikan ja Portugalin viimeaikaiset esimerkit julkisen sektorin uudistuksista ovat osoittaneet julkisen sektorin kirjanpidon merkityksen uudistusten onnistumisen kannalta.

julkishallinnon digitalisoinnissa vahvat suoriteperusteiset kirjanpitojärjestelmät ovat avainasemassa digitalisoitujen julkisten palvelujen toteutumisessa.

julkisen sektorin tilinpito on alipelattua—sekä akateemisesti että ammatillisesti

huolimatta julkisen sektorin tilinpidon keskeisestä roolista taloudessa näyttää siltä, että yksityisen sektorin kirjanpitoon verrattuna Julkinen tilinpito on alipelattua—sekä akateemisesta että ammatillisesta näkökulmasta. Korkeakoulujen tehtävänä on tarjota opiskelijoille taitoja, joita tarvitaan paitsi ammattiin tulemiseen myös vastaamaan ympäristöllisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Ja ammattimaisten kirjanpitojärjestöjen (PAOs) tehtävänä on kehittää koko ammattia—yksityisellä sektorilla mutta myös julkisella sektorilla.

viimeaikaiset tutkimukset ja akateeminen kirjallisuus osoittavat, että monissa maissa yliopistot ja muut korkeakoulut eivät kiinnitä riittävästi huomiota julkisen sektorin laskentatoimen koulutukseen, kun taas yksityisen sektorin laskentatoimen—kuten kansainvälisten tilinpäätösstandardien (International Financial Reporting Standards, IFRS)—kurssit ovat etusijalla. Lisäksi alustavat tutkimukset osoittavat, että valtion yksiköt eivät aina tunnusta PAOs: n tarjoamia julkisen sektorin kirjanpitotodistuksia henkilöstön ylennyksissä tai palkkoja määritettäessä.

julkisen sektorin kirjanpitäjien suuri kysyntä tulevaisuudessa

International Public Sector Financial Accountability Index: 2018 Status-raportti osoittaa, että suoriteperusteisesti raportoivien hallitusten määrä kasvaa merkittävästi 25 prosentista vuonna 2018 65 prosenttiin vuonna 2023. Niistä 98 hallituksesta, joiden ennustetaan raportoivan suoriteperusteista vuoteen 2023 mennessä, 72 (73%) soveltaa kansainvälisiä julkisen sektorin tilinpäätösstandardeja (International Public Sector Accounting Standards, IPSAS). Tämä lisää julkisen sektorin kirjanpitäjien kysyntää ja sitä kautta julkisen sektorin kirjanpidon laadukasta koulutusta, IPSAS mukaan lukien, korkeakouluissa ja PAOs: issa.

julkisen sektorin laskentatoimi on omana tieteenalanaan

hänen vuonna 2013 julkaisemassaan artikkelissa kuuluuko julkisten palvelujen laskentatoimi opetussuunnitelmaan? Carolyn Cordery totesi, että: ”julkisen palvelusektorin koosta ja sen tärkeydestä huolimatta Uuden-Seelannin yliopistot opettavat hyvin vähän julkisten palvelujen sisältöä, koska IFRS näyttää puristaneen tämän pois. Julkisten palvelujen opetukseen ei ole resursseja, ja ammattikunta näyttää pitävän julkisia palveluja ”vaihtoehtoisina” ja ”ei-perinteisinä”, joten alaa ei priorisoida.”Tämä lausunto on totta monissa maissa.

Vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kirjanpidossa on paljon yhtäläisyyksiä, on olemassa riittävä määrä merkittäviä eroja, jotka oikeuttavat julkisen sektorin kirjanpidon omana tieteenalanaan.

julkisella sektorilla muut kuin valuutanvaihtotoimet ovat määräävässä asemassa, kun taas yksityisellä sektorilla niitä ei ole (esim.verojen kantaminen) tai niitä vastaavia liiketoimia on vain muutama. Monille valtion yksiköille verotus ja tulonsiirrot ovat niiden tärkeimmät tulonlähteet, ja valuuttakaupoilla, kuten tavaroiden tai palvelujen myynnillä, on vähäinen merkitys.

useimmilla lainkäyttöalueilla on perustuslaillinen vaatimus lainsäätäjän hyväksymän talousarvion laatimisesta ja julkistamisesta. Hyväksytty budjetti on usein verotason määrittämisen perusta. IPSAS-järjestelmässä julkisyhteisöjen on esitettävä tilinpäätöksessään vertailu talousarviosta ja todellisista määristä. Hyväksyttyä talousarviota koskeva raportointi on yleisesti mekanismi, jolla osoitetaan julkiseen talouteen liittyvien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen. Vaikka myös yksityisen sektorin yksiköt laativat talousarvioita, niiden talousarvioita harvoin julkistetaan tai käytetään tilivelvollisuuden mekanismina vastaavalla tavalla.

toiminnan jatkuvuutta koskeva lähestymistapa on erilainen. Historia on osoittanut, että vakavista talousvaikeuksista ja valtion velkasitoumusten laiminlyönneistä huolimatta kansallisvaltioita on edelleen olemassa. Kun yksityisellä sektorilla yrityksillä on suurempi liiketoiminta-ja luottoriski, toiminnan jatkuvuuden edellytysten täyttyminen voi kuitenkin olla uhattuna.

julkisella sektorilla omaisuuden säilyttämisen ensisijaisena tavoitteena on pikemminkin niiden kyky tukea palvelujen tuottamista kuin niiden kyky luoda kassavirtoja. Näin ollen tällaisiin omaisuuseriin sovelletaan erilaisia arvostusmenetelmiä (esim., aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden arvonalentumisesta tai hankintahetken käyvästä arvosta poistetut hankintamenot, jos kyseessä on muu kuin valuuttakauppa).

julkisyhteisöt tuottavat tilinpäätöstensä ohella julkisyhteisöjä koskevia rahoitustilastoja makrotaloudellisia tarkoituksia varten. Vaikka julkisyhteisöjen rahoitustilastojen ja julkisen sektorin tilinpidon välillä on jonkin verran eroja, ne täydentävät toisiaan. Yksityissektorin yhteisöjen ei tarvitse tuottaa rahoitustilastoja julkisyhteisöihin verrattavalla tavalla.

lisäksi julkisen sektorin yhteisöillä on sääntelytehtävä yleisen edun turvaamiseksi julkisen politiikan erityisten tavoitteiden mukaisesti, kun taas yksityisen sektorin yhteisöillä tällainen rooli on paljon vähäisempi.

nämä julkisen sektorin ainutlaatuiset ominaisuudet ovat kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (International Public Sector Accounting Standards Board) laatiman julkisen sektorin tilinpäätösraportoinnin käsitteellisen viitekehyksen perusta ja samalla ne oikeuttavat julkisen sektorin kirjanpidon omana tieteenalanaan.

johtopäätös

epäilemättä julkisen sektorin kirjanpito on yleisen edun mukaista, ja sen perusteisiin ja käsitteisiin tarvitaan opiskelijoiden ja ammattilaisten kouluttamista.

tuskin on yhtään julkista yliopistoa, joka ei tarjoaisi IFRS-kursseja kauppatieteissä. Nyt on korkeakoulujen aika:

  • tunnustavat, että on tärkeää, että julkinen sektori vastaa ympäristöstä, taloudesta ja yhteiskunnasta;
  • tekevät julkisen sektorin kirjanpidosta erottamattoman osan kirjanpitoa, julkishallintoa/johtamista ja julkisen politiikan ohjelmia, ja
  • kehittävät omia opintojaksojaan julkisen sektorin kirjanpidosta (tai laajemmin julkisen talouden hallinnasta).

virkamiesten ja opiskelijoiden kouluttaminen vain liiketalouden kirjanpidossa ei ole oikea lähestymistapa, koska se ei anna heille sitä, mitä julkisen sektorin kirjanpitäjiksi ryhtyminen käytännössä edellyttää.

julkisen sektorin valmistaminen jatkuvaan muutokseen edellyttää korkeakoulujen, kirjanpitäjien ja julkishallinnon tukea. Vain näiden laitosten määrätietoinen toiminta mahdollistaa sen, että julkisen sektorin kirjanpito voi muodostua omaksi tieteenalakseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.