vaikka myöhemmät sukupolvet romantisoivat Cromwellilaisen ”Merrie Englandin” huumaavaa ilonpitoa, 1500-luvun joulu oli kuitenkin ylenpalttinen tapahtuma – sekoitus vanhempia kansankäytäntöjä, kristillisiä rituaaleja ja uusia ylilyöntejä, jotka näkivät monien nykyaikaisten joulurituaalien syntyvän. Koska tudorit ovat tudoreita, nämä perinteet-heikkenisivät ja virtaisivat vastaamaan kirkon ja kruunun heikkenevää voimaa.
mutta ne ovat huolia toista päivää. On jouluaatto, kootkaa siis ystävänne ja laulakaa: joulun 12. päivänä Tudor-rakkauteni toi luokseni …
kukkien peittämä kehruupyörä
Tudor ’12 päivää joulua’ oli ajanjakso, jolloin työkaluja kaadettiin ja työ kiellettiin jouluaaton (24.12.) ja loppiaisen (6.1.) välillä. Jotta naiset eivät pääsisi askareistaan (toisin kuin miehet, koti oli sittenkin heidän työpaikkansa), oli tapana koristella kodin pyörivä pyörä kukilla.
kaksi Poikapiispaa
kirkollinen vastaus huonon hallinnon Herralle – leikkisä hölmö-kuningas, joka johti maallisia joulujuhlia – kuoropojat valitsisivat yhden joukostaan piispan tehtävään 6.joulukuuta, Pyhän Nikolauksen juhlasta, Pyhän viattomuuden päivään 28. joulukuuta saakka. Poika oli pukeutunut täyteen piispan regaliaan (Westminster Abbeyn Poikapiispalla oli erityisen hienot silkkikaaput, jotka oli koristeltu hopeisilla ja kultaisilla kukilla) ja hän johti kaikki seremoniat lukuun ottamatta messua kuoropoikiensa kanssa.
heijastaen levottomia Tudor-asenteita kirkon ”omituisuuksiin”, Henrik VIII lakkautti tämän käytännön vuonna 1542, Maria I elvytti sen vuonna 1552 ja Elisabet I lopetti sen lopullisesti.
kolme Joulutukkia
esikristillisen perinteen, jonka uskotaan tulleen norjalaisten käyttöön ja jota Tudor-säätyläiset pitivät yllä, suuri hirsi puun juurelta koristeltiin nauhoin ja raahattiin kotiin. Kartanon suuren tulisijan päälle jouluaattona aseteltuna se pysyisi kytemässä täydet ”12 päivää joulua”. Pidettiin onnekkaana, että osa hiiltyneistä jäänteistä saatiin säilytettyä ensi vuoden paloa varten.
neljä Joululaulajaa
tuli suosituksi Italiassa 1200-luvulla ja kirjattiin ensimmäisen kerran englanniksi vuonna 1426, joululauluihin kuului laulamisen lisäksi tanssia. Maalliset teemat, kuten juhliminen, metsästys ja yleinen ilonpito, yleistyivät Tudorien aikana, vaikka joululaulut säilyivätkin pääasiassa uskonnollisina. Monet joululaulut – kuten vuonna 1534 levytetty Coventry Carole – sävellettiin Mysteerinäytelmiin, ulkoilmauskonnollisen teatterin muotoon, joka kiellettiin Henrik VIII: n aikana ja palautettiin Maria I: n aikana, ennen kuin Suosio lopulta hiipui vuoden 1600 tienoilla.
1500 – luvun joululauluja, joita lauletaan edelleen – tosin revisioineen-nykyään, ovat muun muassa ”We Wish You a Merry Christmas”, ”The First Noel” ja ”Good King Wenceslaus”.
viiden villisian pää
joulujuhlan keskipiste ainakin keskiajan ajalta, villisian pään esittely juontaa juurensa esikristilliseen perinteeseen, mutta tuli merkitsemään Kristuksen riemuvoittoa synnistä-Villisika oli maalaisväestön pelonaihe ja metsästäjien enemmän kuin kelvollinen saaliseläin. Vaikka syrjäytti enemmän muodikas hinta royal court, se oli aihe ”villisian pää Carol” julkaistu 1521:
”villisian pää kädessä tuo i
Bedeck’ d lahtineen ja rosmariineineen.
And I pray you, my masters, be merry
Quot estis in convivio ”
kuusi Marssivaa kalkkunaa
Henrik VIII: n ansioksi luetaan kalkkunan omaksuminen joululinnuksi sen tultua Britanniaan Amerikasta 1520-luvulla. se tuli nopeasti muotiin Tudor-eliitin keskuudessa ja sitä tarjoiltiin usein ruumisarkun muotoisessa Joulupiirakassa, jossa se täytettiin lukuisilla muilla riistalinnuilla. Kysyntä oli niin suurta, että Kalkkunaparvet ajettiin Lontooseen jalkaisin Norfolkista, Suffolkista ja Cambridgeshirestä vaelluksen alkaessa jo elokuussa.
seitsemän ”jauhettua Pyetä”
makean välipalan sijaan aterian alussa tarjoiltiin ”jauhettua pyetä”. Paistetaan luumuja, rusinoita, taateleita, jauhelihaa, voita, munankeltuaista, jauhoja, suet tai luuydin, ja jauhettu lampaan ja maustetaan suolalla, pippurilla ja sahramilla. Yhteensä 13 ainesta edusti Kristusta ja hänen Apostoleitaan, kun taas leivän kaltainen muoto kaikui Kristus-lapsen kehdosta ja oli joskus koristeltu leivoksessa olevan lapsen kuvalla.
kahdeksan Kukkohimoa
Tudorien lihanhimo saavutti erikoiset korkeudet Henrik VIII: n ruokapöydässä, kokkien ommellessa yhteen ruumiita luodakseen kokonaan uuden pedon – kukkohimon, joka oli porsaan etupää kalkkunan takapuolella. Toinen kummallisuus oli Helminen kukko,jossa possun päälle oli kiinnitetty kana, jolla oli pieni kypärä ja joka kantoi kilpeä. Faneille lihajuhla ilman teatteria, Rôti Sans Pareil oli 17 linnut tungettu yksi sisällä toinen.
yhdeksän Wassail-kulhoa
Toinen paljon vanhempi anglosakseilta periytynyt perinne (Wassail tulee vanhasta englannin sanasta ”Wass Hal”, joka tarkoittaa ”sinua hyvää terveyttä”), ovelta ovelle vietiin suuri puinen kulho, jossa oli kuumaa olutta omenalla, sokerilla ja mausteilla maustettuna. Vieraille tarjottiin juoma vastineeksi lahjoituksesta, kun taas kuninkaalliset Wassailit olivat muodollisempia ja stewardit toivat höyryävän maljan hoviin seipäineen, ennen kuin se kiersi kuninkaan säästyessä viimeiseksi.
rahvas eli hovimestari, laulaminen ja kutsumusäänet olivat iso osa Wassail Bowl-rituaalia.
kymmenen Suutelunoksaa
seppele tai kaksoisvanne, jonka juuret ovat aiemmassa pakanallisessa kansanperinteessä, Suutelunoksa oli kudottu mistelistä, tuhkasta, pähkinäpensaasta tai pajusta, peitetty ikivihreillä kasveilla ja kannatteli keskellä Jeesus-lasta esittävää patsasta. Keskiajan ja varhaismoderni Englanti oli häpeällisen ”kissy” (kuten kirjataan matkustajien Manner-Euroopasta, ironinen vastakohta nykyajan stereotypioita) ja vierailijat syleilivät alle oksan merkkinä hyvän tahdon, mikä johti tapana suudella alla mistelinoksa.
yksitoista lahjaa kantanutta palvelijaa
lahjojen antaminen Tudorin hovissa tapahtui uudenvuodenpäivänä. Kun kuningas oli lopettanut pukeutumisen, fanfaari soi ja palvelijat marssivat sisään lahjojen kanssa, kuningattaren tullessa ensin. Avokätinen antaminen oli kuninkaan tai kuningattaren suosimista, kun taas niistä kieltäytyminen oli raa ’ an tehokas tapa ilmaista halveksuntaa.
kaksitoista kostonhimoista Kyntäjää
Kyntömaanantaina ”12 päivää” olivat virallisesti ohi ja talonpojat palasivat uurastukseensa. Tapana oli, että kunnan Aura siunattiin ja sitten kylän miehet raahasivat ovelta ovelle kerätäkseen varoja pitäjälle. Ne, jotka kieltäytyivät antamasta lahjoitusta, aurasivat maa-alueen ovensa ulkopuolelta. Käytäntö kiellettiin Edvard VI: n aikana.
jos haluat lisätietoja tales of Tudor monarchsista, valitse History of Royalsin Uusi numero tai tilaa ja säästä 40% kansihinnasta.
lähteet