Kylvetty Luonnollinen, herätetty hengellinen: (kuitenkin) fyysinen Ylösnousemusruumis

• Jaa Facebook.
• Jaa Twitterissä.
• Jaa Googlessa+

monet 1.Korinttolaiskirjeen 15:44: n lukijat ovat ihmetelleet sitä kieltä, jolla Paavali asettaa vastakkain Kristityn ruumiin, sellaisena kuin se on tällä hetkellä olemassa, toisaalta sellaisena kuin se on ylösnousemuksen jälkeen. Edellisissä jakeissa Paavali sanoo, että edellinen on ”katoavainen”, osoittaa ”häpeää” ja kärsii ”heikkoudesta”, mutta jälkimmäinen on ”katoamaton”, osoittaa ”kunniaa” ja nauttii ”vallasta” (vv. 42–43). Toistaiseksi kaikki hyvin. Paavali jatkaa kuitenkin hämmentäen lukijoita tulevien sukupolvien ajan kutsuen Kristityn nykyistä ruumista ”luonnolliseksi” ja hänen tulevaa ylösnousemusruumistaan ”hengelliseksi.”

jotkut lukijat tulkitsevat Paavalin tarkoittavan, että uskovien ylösnousemusruumiit koostuvat pohjimmiltaan erilaisesta substanssista (käyttääkseni filosofista ammattikieltä). Esimerkiksi 1800-luvun lopulla hyper-preteristi James Stuart Russell esitti, että Paavalin vastakohta on aineellisten (eli fysikaalisten) ja aineettomien (eli ei-fysikaalisten) kappaleiden välillä.1 heprean kaltaisessa rinnakkaisuudessa hän kirjoittaa: ”Emme ole varmoja, että silmä voi nähdä hengellisen, tai käsi tarttua aineettomaan.”2 myöhemmin entinen kristitty Bart Ehrman väittää, että Paavalin vastakohtaisuus on vulgaarin aineen ja ylevästä aineesta tehtyjen ruumiiden välillä.3 Paavalin lukijoille Ehrman kirjoittaa: ”ruumis oli tehty karkeasta, karkeasta aineesta, josta oli luovuttava, jotta korkeasti jalostettu ja kuolematon sielu voisi elää”, mutta Paavalille ylösnousemusruumis ”koostuu korkeasti jalostetusta’ aineesta’, mitä on: pneuma eli henki.”4 olkoonpa nimenomainen selitys mikä tahansa, niin tällaiset lukemat olettavat Paavalin tarkoittavan sanoa jotakin ruumiiden koostumuksesta tai rakenteesta.

itse asiassa kaikki tällaiset tulkinnat ovat virheellisiä, sillä Paavalin kontrastilla ei ole mitään tekemistä ruumiillisen substanssin tai koostumuksen kanssa. Samaa vastakohtaisuutta sovelletaan muuallakin yhtä aineellisiin entiteetteihin, joista toinen on kuolevaisen, maallisen elämän ominaispiirre ja toinen enemmän hengellisten huolien ajama. Paavalin ydin on se, että katoavaiset ihmiset eivät voi periä Jumalan katoamatonta valtakuntaa. Pyhän Hengen täytyy sen sijaan muuttaa, kirkastaa ja tehdä heidät kuolemattomiksi. Ja tämän Pyhä Henki tekee niille, jotka usko yhdisti Kristukseen, jonka hän samalla tavalla herätti kuolemattomaksi ja loistoisaksi, mutta jonka ylösnousemusruumis oli kuitenkin aineellinen.

Luonnollinen vs. Hengellinen

”luonnolliseksi” ja ”henkiseksi” käännetyt Kreikan sanat ovat ψυχικός Ja πνευματικός, eikä kummallakaan ole paljonkaan, jos millään, tekemistä esineen koostumuksen tai rakenteen kanssa. Ψυχικός viittaa sekä aineettomiin abstraktioihin—kuten Kateelliseen, itsekkääseen ajatusmaailmaan, jota Jaakob kutsuu ” maalliseksi, epähengelliseksi, demoniseksi ”(Jaak.3:15)—että konkreettisiin, fyysisiin entiteetteihin—kuten pelastumattomiin ruumiillisiin ihmisiin, jotka Juudas sanoo” maailmallisiksi ihmisiksi, joilla ei ole Henkeä ” (Juud. 19). Πνευματικός kuvaa samoin sekä aineettomia asioita—kuten yliluonnollisia kykyjä, joita kutsutaan ” hengellisiksi lahjoiksi ”(1 Kor 12:1), että aineellisia asioita, kuten Jumalan Israelille erämaassa antamaa ravintoa, jota Paavali kutsuu” hengelliseksi ruoaksi ”ja” hengelliseksi juomaksi ” (1 Kor 10:3). Nämä erilaiset asiat, joita kaikkia voidaan kuvata näillä kahdella adjektiivilla, osoittavat, että ne eivät ensisijaisesti, jos koskaan, kuvaa aineen koostumusta.

itse kontrasti, ψυχικός Ja πνευματικός, on Paavalin toisaalla tarjoama, eikä sillä selvästikään ole mitään tekemistä esineiden erilaisen koostumuksen tai rakenteen kanssa. ”Luonnollinen ihminen”, hän kirjoittaa,” ei hyväksy Jumalan Hengen asioita”, mutta” hengellisellä ihmisellä ”on” Kristuksen mieli ” (1 Kor 2:14-16). Paavali kuvailee tietenkin kahta yhtä fyysistä olentoa-tässä Ja nyt elävää ruumiillista ihmispersoonaa. Mikä erottaa ne ei ole perustuslaki ja peittävyys, vaan mielenlaatu ja kyky: Toisen mieli on kohdistettu vain maailmallisiin asioihin, eikä hän voi huolehtia hengellisistä asioista, joihin sisimmässä oleva henki itse suuntaa ja valistaa toisen mielen. Kuten N. T. Wright sattuvasti sanoo, ” peruseroa kuvaa se, että ihmiset, joissa Jumalan Henki on tullut asumaan, avaavat heidät totuuden ja kokemuksen uusiin syvyyksiin ja ulottuvuuksiin, ja ihmiset, jotka elävät ikään kuin maailma ja ihmiselämä jyrisisivät eteenpäin samalla vanhalla tavalla.”5 se on kontrasti ihmisten välillä, joilla on erilaisia ominaisuuksia tai ominaisuuksia, ei ihmisten, jotka koostuvat eri aineista.

yhtäpitävästi Paavalin 1. korinttolaiskirjeen 2 vastakohdan kanssa, sanojen ψυχικός Ja πνευματικός perusmerkitykset näyttävät olevan yhtä yksinkertaisia kuin ”maallisen elämän kanssa tekemistä” ja ”hengen kanssa tekemistä”. Bauerin lexicon määrittelee ψυχικός näin: ”liittyy luonnon elämään ja siihen kuuluvaan, vastakohtana kokemusmaailmalle, jonka keskeinen ominaisuus on πνεῦμα.”6 louwin ja Nidan mukaan πνευματικός on niin sanottu, koska sana liittyy” Jumalan Hengen ohjaamaan tai ohjaamaan elämänmalliin.”7 Näin ollen ”luonnollinen”, ”epähengellinen” (Jas 3:15) tai ”maallinen” (Juudas 19) henkilö on se, jolle on ominaista keskittynyt huoli maallisesta elämästä tai ψυχή. Jeesus saattoi neuvoa häntä sanoen: ”älä ole huolissasi hengestäsi . . . etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan” (Matt 6:25, 33). Hänestä tällaiset hengelliset huolet voivat näyttää tyhmiltä, samoin kuin kaikki ”Jumalan Hengen asiat” (1 Kor 2:14) näyttävät typeriltä luonnolliselle henkilölle. ”Hengelliselle” ihmiselle ovat kuitenkin luonteenomaisia juuri nuo hengelliset huolet. Hän kantaa ”Hengen hedelmää” (Gal 5:22). Hän on se, joka palvelee ”Hengen uudella tiellä eikä kirjoitetun lakikokoelman vanhalla tiellä” (Room.7:6). Hän on se, joka ”uskon Henkensä” kautta voi ”katsoa siihen, mikä nähdään, mutta siihen, mikä on näkymätöntä”, mukaan lukien hänen tuleva ”kirkkautensa iankaikkinen paino” (2 Kor 4:13, 18, 17). Jälleen sanat ψυχικός Ja πνευματικός kontrastoivat eri ominaisuuksia, eivät eri aineita.

ψυχικός on siis ruumis, jolle on ominaista sen suuntautuminen ohimenevään, luonnolliseen elämään (ψυχή), joka on riippuvainen maallisista tarpeista, joita se niin vaistomaisesti ajaa hankkimaan, kun taas πνευματικός on Pyhän Hengen (πνεῦμα) muuttama ja uudelleen suuntaama. Tästä Hengen osallisuudesta ylösnousemukseen ja ylösnousemusruumiiden kuolemattomuuteen puhutaan muualla Uudessa testamentissa. Pietari sanoo, että Kristus ”surmattiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä” (1.Piet. 3:18; CSB). Jälkimmäistä lauseketta pidetään joskus virheellisesti viittauksena Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen väliseen aikaan, mutta Pietari puhuu ”Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta” (jae 21).8 Paavali kirjoittaa myös ”hänen hengestään, joka herätti Jeesuksen kuolleista”, lisäten, että jos tämä Henki ”asuu teissä, niin hän, joka herätti Kristuksen Jeesuksen kuolleista, antaa elämän myös teidän kuolevaisille ruumiillenne Henkensä kautta, joka teissä asuu” (Room.8:11). Siksi Jumalan πνεῦμα asuu uskovissa tässä Ja nyt ”takeena ”(2 Kor 1:22; 5:5; Ef 1:13-14; 4:30) siitä, että hän jonain päivänä herättää ja muuttaa heidän ruumiinsa ja tekee heistä πνευματικός (1 Kor 15:44) Ja siten, kuten Alan Johnson asian ilmaisee, ” soveltuu Pyhän Hengen täydelliseen toimintaan.”.9

liha ja veri

Paavali jatkaa: ”liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa” (1 Kor 15:50), ja jotkut ovat tulkinneet tämän väärin tueksi sille käsitykselle, että vain ψυχικός ruumiit koostuvat lihasta ja verestä (ja muista sisäelimistä), mutta tämä olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä Paavali ja muut muualla ja johdonmukaisesti sanovat hylkäävän henkilön tästä perinnöstä: epävanhurskaudesta. Aiemmin samassa kirjeessä, Paavali kirjoittaa, ”väärät eivät peri Jumalan valtakuntaa” (6: 9-10). Kirjoittaessaan toiselle seurakunnalle Paavali sanoo samoin ne, jotka tekevät ”lihan tekoja . . . eivät peri Jumalan valtakuntaa ” (Gal 5:19, 21). Jeesus antaa ymmärtää, että ne, jotka eivät ole ”hengeltään köyhiä”, ”nöyriä” ja halukkaita tulemaan ”vainotuiksi vanhurskauden tähden”, eivät siksi saa ”taivasten valtakuntaa” (Matt 5:3-11). Hän osoittaa, että ne, jotka kieltäytyvät ruoasta, vedestä ja vaatteista niitä tarvitsevilta, eivät näin ollen ”peri valtakuntaa” (Matt.25:34-36; vrt. Mark.10:17-21; Luuk. 18:18-22). Hän antaa ymmärtää, että ne, jotka eivät ”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, eivät siis ”peri iankaikkista elämää” (Luuk.10:25-28). Johanneksen ilmoitusnäkyssä valtaistuimelle asetettu Jumala lupaa ”ilmaista vettä elämän veden lähteestä”, mutta niihin, jotka eivät ”peri tätä”, kuuluvat ”pelkurit, epäuskoiset, inhottavat, murhaajat, sukupuolisesti moraalittomat ja ne, jotka harjoittavat taikaloitsuja, epäjumalanpalvojat ja kaikki ne, jotka valehtelevat” (Ilm 21:5-8; verkko). Ruumiin koostumuksen ei sanota missään määräävän sitä, periikö joku Jumalan valtakunnan.

sitä paitsi ilmaisu ”liha ja veri” ei alun alkaenkaan viittaa nimenomaan luonnollisen ihmisruumiin vastaaviin osiin, vaan maallisen maailman kuolevaiseen ihmisyyteen erotuksena taivaallisen maailman kuolemattomista entiteeteistä. Niinpä Paavali sanoo, että kun Jumala valtuutti hänet saarnaamaan evankeliumia pakanoille, hän ”ei heti neuvotellut lihan ja veren kanssa” (Gal 1:16; NASB). Toisaalla hän sanoo: ”me emme paini lihaa ja verta vastaan, vaan sitä vastaan . . . pahuuden henkiset voimat taivaallisissa ” (Ef. 6: 12). Kun Pietari tunnistaa Jeesuksen ”Kristukseksi, elävän Jumalan Pojaksi”, Jeesus vastaa:” liha ja veri ei ole ilmoittanut tätä teille, vaan minun Isäni, joka on taivaissa ” (Matt 16: 16-17). Septuagintassa Ben Sira kirjoittaa ”lihan ja veren sukupolvesta” sanoen: ”yksi loppuu, ja toinen syntyy” (Sir 14:18). Craig Keener huomauttaakin aiheellisesti, että lause ”oli kuolevaisten yleinen kielikuva.”10 se on yksinkertaisesti merismi, joka viittaa kuolevaisiin ihmisiin luettelemalla heidän osansa.

tästä syystä Paavali sanoo sanottuaan ”liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa” edelleen samalla tavalla: ”eivätkä katoavaiset peri katoamatonta” (1 Kor 15:50). Gordon Fee huomauttaakin, että ” nämä kaksi riviä ymmärretään mitä todennäköisimmin synonyymeiksi rinnakkaisuuksiksi, niin että toinen tekee saman pisteen kuin ensimmäinen.”11 yhtäpitävästi sen kanssa, mitä sanontaa muualla käytetään,” liha ja veri ”on tässä synonyymi”katoavalle” —toisin sanoen kuolevaiselle. Roy Ciampa ja Brian Rosner summaavat sen hyvin: ”Yhdessä nämä kaksi lauseketta antavat ymmärtää, että katoava ihmiskunta (liha ja veri) ei voi periä katoamatonta Jumalan valtakuntaa.”12 Yksinkertaisesti sanottuna, jotta kuolevaiset ihmiset perisivät valtakunnan, heidät on tehtävä kuolemattomiksi.

Kristuksen

ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 15:44 ja 50 eivät viittaa siihen, että uskovien ylösnousemusruumiit olisivat aineettomia tai koostuisivat jostain muusta kuin fyysisestä aineesta, ja samaan aikaan luvun loppuosa tekee selväksi, että ne muodostuvat tällaisesta aineesta, sillä ne pohjustavat varmuutta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. Paavali selittää,” jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, niin ei edes Kristusta ole herätetty ”(jae 13), jota Jumala” ei ole herättänyt, jos on totta, että kuolleita ei herätetä ” (jae 15). Paavalin reductio päättelee: ”ja jos Kristusta ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne” (jae 17). Onneksi, ”itse asiassa Kristus on herätetty kuolleista, ensi hedelmä niistä, jotka ovat nukahtaneet” (jae 20; kursivointi lisätty). Sana ” ensi hedelmä ”kääntää ἀπαρχή, joka tarkoittaa” joukon ensimmäistä.13 Sentähden ruumis, jolla Kristus herätettiin, on se ruumis, jolla hänen kansansa herätetään, ensimmäinen suuremmasta joukosta: ensimmäinen ihminen oli maasta, tomumies, toinen ihminen on taivaasta. . . . Niinkuin me olemme kantaneet tomumiehen kuvaa, niin me kannamme myös taivaan miehen kuvaa ” (vv. 47–48).

tärkeää on, että Kristus kasvatettiin erehtymättömän fyysisellä ruumiilla. Kun hänet on herätetty kuolleista, naiset ”tarttuivat hänen jalkoihinsa ja palvoivat häntä” (Matt 28:9; kursivointi lisätty). Hänen henkilöllisyytensä kyseenalaistavat hänen hätkähdyttävät opetuslapsensa, jotka luulevat näkevänsä aineettoman enkeliolennon (Luuk.24:37). Hän rauhoittelee heitä ja kehottaa heitä: ”katsokaa käsiäni ja jalkojani, että se olen minä itse. Kosketa minua, niin näet. Sillä Hengellä ei ole lihaa ja luita, kuten näette, että minulla on” (Jae 39; kursivointi lisätty). Ruumiissa, jossa Jeesus herätettiin, on siis käsin kosketeltavaa lihaa ja luita. Hän on erityisen tarkka epäilevästä Tuomaasta, jolle hän sanoo:” Pane sormesi tähän ja katso minun käsiäni; ojenna kätesi ja aseta se minun kylkeeni ” (Joh.20: 27). On selvää, että minkä muutoksen Jeesuksen ruumis olikaan kokenut ylösnousemuksessa, se oli siitä huolimatta fyysinen.

Jeesuksen fyysinen ylösnousemus on myös yhtäpitävä Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvussa ylösnousemuksesta käyttämän maatalousvertauksen kanssa. Paavali kirjoittaa:” se, mitä kylvät, ei herää eloon, ellei se kuole ”(jae 36) viitaten maahan kylvettyyn siemeneen (jae 37). Kieliopillinen subjekti tässä on suhteellinen lauseke ὃ σπείρεις, ”mitä kylvät”, ja se on se, joka ” herää eloon.”Paavali jatkaa sanoen, σπείρεται σμμα ψυχικόν—” se on kylvetty luonnollinen elin ” (jae 44). Siksi kieliopillisesti seuraa, että se, mikä” tulee elämään”, on aineellinen ruumis, joka ” kylvetään.”Uskovan fyysinen ruumis on tosiaan koko Paavalin jakeissa esittämien vastakohtien sarjan aiheena. 42-44:

niinpä fyysinen ruumis, joka menee maahan, kun se haudataan, on se fyysinen ruumis, joka jonain päivänä nostetaan ylös maasta, vaikkakin muuttuneena—aivan kuin siemen nousee maasta paljon loistavampana kuin silloin, kun se istutettiin.

kunniakkaita ovat todellakin ylösnousseiden uskovien muuttuneet, mutta fyysiset ruumiit. Heidän nykyiset kuolevaiset ruumiinsa ovat kaatuneita ja heikkoja, ja ne ovat alttiita kivulle, sairauksille, vanhenemiselle ja kuolemalle. Heidän ohimenevä olemuksensa ajaa kuolevaiset ihmiset olemaan liiaksi kiinnostuneita aineellisen ravinnon ja turvallisuuden hankkimisesta, jotta elämä pitkittyisi mahdollisimman paljon, niin että painavammat hengelliset asiat jäisivät pois. Onneksi asiat eivät pysy sellaisina ikuisesti. Paavali kirjoittaa:” sillä luomakunta alistettiin turhuuteen siinä toivossa, että itse luomakunta vapautetaan turmeluksen orjuudesta ja että se saa Jumalan lasten kirkkauden vapauden . . . joilla on Hengen ensi hedelmä ” ja ” odottavat innokkaasti lapseksiottoa, ruumiimme lunastusta (Room.8:20-23; kursivointi lisätty). Luomakuntaa ei hylätä; se lunastetaan, muutetaan ja vapautetaan kaikesta turmeluksesta. Niin myös uskovien ruumiit. Näin Paavali päättää ylösnousemusmagnuminsa kirjoittaen: ”kun katoavainen pukeutuu katoamattomaan ja kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’kuolema on nielty voitossa'” (1 Kor 15:54). Aamen.

Chris Date on Raamatun ja teologian dosentti Trinity College of the Bible and Theological Seminaryssa ja avustajana Palvelustyössä Rethinking Hell. Hän on toinen toimittaja Rethinking Hell: Readings in Evangelical Conditionalism (Cascade, 2014) ja kuluttava intohimo: Essays on Hell and Immortality in Honor of Edward Fudge (Pickwick, 2015), ja hän on julkaissut artikkeleita Evangelical Quarterly ja McMaster Journal of Theology and Ministry. Chris valmistui summa cum laude kandidaatiksi uskonnosta Liberty University, ja hän sai Master of Arts in Theology Fuller Seminary. Hän asuu Tyynenmeren luoteisosassa vaimonsa ja neljän poikansa kanssa.

tiistaina 11. elokuuta 2020 Chris puolustaa kristinuskon uskoa kuolleiden ruumiilliseen ylösnousemukseen väittelyssä hyper-preteristi Michael Mianoa vastaan. Keskustelu striimataan suorana ja sitä voi seurata ilmaiseksi Revealed Apologeticsin YouTube-kanavalla.

• Jaa Facebook.
• Jaa Twitterissä.
• Jaa Googlessa+

1. Hyper-preterismi on uskomus, jonka mukaan kaikki Raamatun ennustukset-yleinen ylösnousemus mukaan lukien-ovat täyttyneet menneisyydessä, erityisesti vuotta 70 edeltäneinä vuosina, jolloin toinen Jerusalemin temppeli tuhottiin.
2. James Stuart Russell, The Parousia: A Critical Inquiry Into The New Testament Doctrine of Our Lord ’ s Second Coming (Lontoo, Iso-Britannia: Daldy, Isbister and Company, 1878), 210.
3. Anthony C. Thiselton huomauttaa, että tätä näkemystä edistivät 1800-luvun lopulla myös saksalaiset liberaalit Otto Pfleiderer ja Johannes Weiss. The First Epistle to the Corinthians: A Commentary on the Greek Text (Grand Rapids, MI; Cambridge, UK; Carlisle, UK: Eerdmans; Paternoster, 2000), 1276.
4. Bart D. Ehrman, Heaven and Hell: A History of the Afterlife (New York, NY: Simon and Schuster, 2020), 181-2; kursivointi alkuperäinen.
5. Tom Wright, Paul for Everyone: 1 Corinthians (Lontoo, Iso-Britannia: SPCK, 2003), 30.
6. BDAG, S. V. ” ψυχικός, ή, όν.”
7. Johannes P. Louw ja Eugene A. Nida, toim., Greek-English Lexicon of The New Testament, Based on Semantic Domains, vol. 1, Johdanto ja verkkotunnukset, 2nd ed. (New York, NY: United Bible Societies, 1989), 508. He kuitenkin erheellisesti määrittelevät saman sanan 1.Kor 15:44: ssä tarkoittavan ’ei-fyysistä’ (693).
8. Katso myös Thomas R. Schreiner, 1, 2 Peter, Jude, New American Commentary (Nashville, TN: Broadman ja Holman, 2003), 184.
9. Alan F. Johnson, 1 Corinthians, IVP New Testament Commentary (Downers Grove, IL; Leicester, UK: InterVarsity, 2004), 305.
10. Craig S. Keener, the IVP Bible Background Commentary: New Testament, 2nd ed. (Downers Grove, IL: IVP Academic, 2014), 495.
11. Gordon D. Fee, The First Epistle to the Corinthians, New International Commentary on the New Testament (Grand Rapids, MI: Eerdmans, 1987), 798.
12. Roy E. Ciampa ja Brian S. Rosner, the First Letter to the Corinthians, Pillar New Testament Commentary (Grand Rapids, MI; Cambridge, UK; Nottingham, UK: Eerdmans; Apollos, 2010), 828; kursivointi alkuperäinen.
13. Louw and Nida, Greek-English Lexicon, 610.