my faith is something very close to my heart. Kuten C. S Lewis asian ilmaisee, ” uskon kristinuskoon, koska uskon, että aurinko on noussut: ei vain siksi, että näen sen, vaan koska sen kautta näen kaiken muun.”
nautin toisten todistusten lukemisesta, ja taitaa olla jo aikakin jakaa omani.
aloin todella omistaa uskoni noin 10-vuotiaana, kiitos setien ja tätien, jotka toivat minut pyhäkouluun. Luin NIV-Raamatun kannesta kanteen 11-vuotiaana, vaikken ymmärtänyt suurinta osaa sen todellisesta eksegeettisestä merkityksestä. Vanhempani tunnustautuivat kristityiksi, mutta eivät antaneet aktiivisesti uskoaan minulle eivätkä käyneet säännöllisesti kirkossa ennen kuin täytin 15 vuotta.
kristinusko tuli minulle erityisen todeksi eräänä päivänä, kun yläasteen stressin keskellä tajusin, että loppujen lopuksi sillä, miten maailma minuun suhtautui, ei ollut väliä – arvoni perustui uskooni Kristukseen. Olin arvokas Jumalan silmissä. Tämä oli äärimmäisen vapauttavaa Singaporen kulttuurissa, jossa ylistettiin aineellisen menestyksen tavoittelua. Tämä oivallus oli kietoa minut lohduttavasti läpi myrskyisän identiteettiä muodostavan teini – ikäni ja sen jälkeenkin.
parikymppisenä kaivelin syvemmältä teologiaa (systemaattista, raamatullista ja reformoitua) sekä luin lisää muista uskonnoista, tutkin erityisesti islamia ja altistuin teorioille kirjoista kuten ”Ishmael, veljeni”. Se, mitä opin tästä laajasta teologian harjoittamisesta, vahvisti uskoani, samoin kuin painiskelin sellaisten oppien kanssa, kuten ennaltamäärääminen, ennen kuin tulin vakuuttuneeksi niistä. Tajusin, että on vain yksi tarina loppujen lopuksi, ja se oli armosta. Jumalan armo oli tarttunut minuun.
koko taivas julistaa ylösnousseen Herran kunniaa
näen Jumalan käden kiistämättömimmin kunnioitusta herättävissä vuorissa, rotkoissa ja maisemissa, enimmäkseen ulkomailla. Silti jopa yksinkertainen pieni lehti, auringon säteiden läpikuultavat suonet, herättää ylistystä. Kuinka pulleasta toukasta tulee mitä upein nyöritys. Kuinka vauva muodostuu ja kasvaa sisimmässään, kohdun synkissä syvyyksissä, sitten nousee esiin ja kasvaa hyvin erilaiseksi ihmiseksi. Miten lapsi oppii puhumaan. Kuinka joka päivä sydämemme pumppaa ja hengitämme. Kestää vain hetken miettiä, ennen kuin tajuamme, kuinka ihmeellistä kaikki on.
joten tänä vuonna tavoitteenani on olla jatkuvasti tietoinen Jumalan kirkkaudesta ja pitää tämä kirjoitus lähellä. ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja ylhäällä oleva taivas julistaa hänen kättensä tekoja. Päivästä toiseen vuodattaa puhetta, ja illasta iltaan paljastaa tietoa.”En haluaisi pitää niin paljon ihmetystä itsestäänselvyytenä. Sydän täynnä kiitollisuutta joka käänteessä. Nähdä pienimmät asiat ympärilläni lapsen uudella kunnioituksella. Sillä kuinka ihmeellinen onkaan Jumalan ylläpitävä armo.
nykyään yritän elää uskoani vastaan huomaamattomalla tavalla, sillä olen kuullut liian monista tapauksista, joissa ystävät ovat olleet täysin pois päältä, kun he ovat jatkuvasti tunkeneet uskonsa toisten kurkusta alas. En odota, että kaikilla olisi samat arvot kuin minulla. Minulla on ystäviä, jotka ovat LGBT, tai co-habit, ja minun kanta on, että vaikka en ehkä ole samaa mieltä kanssasi, olen silti ystäväsi. Voin kunnioittaa valintaasi, kuten pyydän sinua kunnioittamaan valintojani.
viime aikoina minua ärsyttää kasvava suvaitsemattomuus valtavirran uskomuksia kohtaan. Äänekäs vähemmistö (esimerkiksi pykälän 377A kumoamista ajavat) toimii ikään kuin heillä olisi oikeus kumota toisten uskomukset, ja jokainen, joka on eri mieltä heidän kanssaan, on ”suvaitsematon” tai ”kiihkoileva”. Ironista on, että tällaiset ihmiset käyttäytyvät nyt ikään kuin heillä olisi yksinoikeus absoluuttiseen totuuteen, ja muilla ei ole oikeutta erilaisiin näkemyksiin.
uskon absoluuttiseen totuuteen, toisin kuin maximiin, jonka mukaan teillä voi olla totuutenne ja minulla voi olla omani (on loogisesti epärehellistä ellei naiivia sanoa, että kaikki totuus voi olla suhteellista ja silti olla olemassa rinnakkain totuutena). Uskon kuitenkin, että voimme olla eri mieltä ja pitää kiinni yksittäisistä näkemyksistämme. Koska en pakota muita luottamaan uskomuksiini, pyydän vain, että teet vastapalveluksen.