jos hän olisi elänyt, tänään olisi ollut isäni 100-vuotispäivä. Se oli aina vitsi välillämme, että en koskaan unohda rukoilla hänen puolestaan tulevina vuosina, koska tänä päivänä ennen kaikkia muita, kirkko rukoilee erityisellä tavalla kaikkien uskollisten vainajien puolesta. On ’kuolleiden päivämme’ – eikä se ole sairaalloinen tai surullinen ajatus. Se on ilon aihe.
luonnostelin useissa aikaisemmissa viesteissä katolista oppia kiirastulesta ja kuolleiden puolesta rukoilemisesta (katso esimerkiksi tämä kaikista sieluista tai tämä kuolleiden puolesta rukoilemisesta, tai käytä sivupalkin hakutoimintoa). Minusta tuntuu, että kirkon militanttien (eli meidän maan päällä olevien), kirkon kärsivien (eli kiirastulen loppupuhdistuksen läpikäyvien sielujen) ja kirkon Voitonriemuisten (niiden, jotka nauttivat jo Jumalan näystä taivaassa) välistä yhteyttä kannattaa pohtia monestakin syystä, eikä vähiten siksi, että se muistuttaa meitä olennaisesta ihmisarvostamme. Me emme ole pelkkiä solukasoja, joilla ei ole mitään merkitystä ennen syntymäämme eikä sen jälkeen, kun olemme kuolleet. Olemisessa on jatkuvuutta, jota mikään ei voi tuhota. Olemme, kuten Hopkins sanoo, ”kuolematon timantti”.
monien muiden tavoin minua on ahdistanut ajatus niistä Nigeriläisistä ihmisistä, joiden ruumiit löytyivät Saharasta. Jokainen haudattiin muslimien rituaalien mukaan sinne, missä hän makasi. Kuollessaan heitä kunnioitettiin enemmän kuin monet heistä luultavasti kokivat elämässään. Mutta jotenkin tuo hautaaminen, se kunnioitettava, joka jättää kuolleet ja mätänevät ruumiinsa hiekkaiseen maahan, on toivon merkki, olemmepa kristittyjä, muslimeja tai mitä tahansa. Se on inhimillisyyden merkki, yksinkertaisen säädyllisyyden riemuvoitto kaikesta tunteettomasta ja epäinhimillisestä.
rakkaus ei pääty kuolemaan, eikä kumppanuutemme toistemme kanssa. Rukous ja kunnioitus ovat osoitus siitä. Katolilaisena uskon, että rukoukseni voi auttaa niitä, jotka ovat kuolleet, joten rukoilen Nigerin asukkaiden puolesta, kuten rukoilen isäni ja kaikkien kuolleiden puolesta. Requescant in pace. Aamen.
