Kristus ristillä, Eugene Delacroix (1853)
sillä ristin saarnaaminen on niille, jotka hukkuvat, hulluutta, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Kristuksen sovitustyö ristillä ihmiskunnan synneistä, joka täyttyi hänen kuolleistanousullaan ja taivaaseen nousemisellaan, on keskeinen ja ratkaisevin hetki koko historiassa. Sen rinnalla kalpenevat kaikki inhimilliset saavutukset, vaikka ne olisivat kuinka suuria ja loistavia. Tuossa yhdessä tapauksessa oikeus ja armo tyydytettiin täysin ja ikuisesti, ja koko luomakunta sovitettiin Luojansa kanssa. Me emme voi koskaan täysin käsittää tässä elämässä Kristuksen taakan ja kärsimyksen suuruutta emmekä sitä rakkautta, jota sen kestäminen ja voittaminen meidän tähtemme vaati.
Isaac Watts
suuri englantilainen teologi ja virsikirjoittaja Isaac Watts (1674-1748) lienee pohtinut tätä linjaa kirjoittaessaan ehtoollisjumalanpalvelusta valmistellessaan tekstin, josta tuli myöhemmin kuolematon virsi, kun tutkin ihmeellistä ristiä. Teoksen nimi oli alun perin ”ristiinnaulitseminen maailmalle Kristuksen ristillä”, mikä noudatti ajan käytäntöä tiivistää virren teema otsikkoon. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1707 Wattsin kokoelmassa Hymns and Spiritual Songs, ja sen esikuvana oli Gal. 6:14: ”Mutta pois se, että minä kerskaisin, paitsi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, hänen, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle.”
tämä virsi on merkittävä uudistavana poikkeuksena ajan vallitsevasta englantilaisesta tavasta laulaa vain mukailluin raamatullisin tekstein ja metrologisin psalmein. Se oli myös ensimmäisiä englanninkielisiä virsiä, jossa käytettiin persoonapronominia ”I” ja siten keskityttiin abstraktien oppien sijaan henkilökohtaiseen uskonnolliseen kokemukseen. Isaac Wattsin aikana näitä kutsuttiin” hymns of human composureksi”, ja ne olivat hyvin kiistanalaisia. Näin, When I Survey on tärkeä paikka historiassa Pyhän musiikin, ja meni pitkälle vakiinnuttaa Watts ’Maine” Isä Englanti Hymnody.”
vuonna 1757 kuuluisa englantilainen evankelista George Whitefield (1714-1770) sisällytti When I Surveyn suositun Hymns for Social Worship-kokoelmansa täydennykseen.Seuraavana vuonna,jolloin minä kartoitan ensi kerran Yhdysvalloissa julkaistussa virsikirjassa ”the Psalms, Hymns and Spiritual Songs of the Old and New Testament” (1758). Sen jälkeen sitä on tavattu yhdysvaltalaisten kirkkokuntien virsikirjoissa niinkin vaihtelevissa kuin perinteisissä Protestanteissa, roomalaiskatolisissa, Mormoneissa, Unitaristeissa ja Assemblies of God-kirkoissa.
teksti
sen ensimmäisessä julkaisussa vuonna 1707, jolloin I Surveyssa oli viisi säkeistöä, kuten alla, mutta laajennetussa virsien ja hengellisten laulujen painoksessa vuonna 1709 Watts latoi neljännen säkeistön valinnaiseen käyttöön.
kun katselen ihmeellistä ristiä
johon kunnian ruhtinas kuoli,
rikkaimman ansioni lasken mutta menetykseni,
ja vuodatan halveksuntaa kaikelle ylpeydelleni.
kiellä se, Herra, että kerskaisin,
paitsi Kristuksen kuolemassa Jumalani,
kaikki turhat asiat, jotka minua eniten Viehättävät,
uhraan ne hänen verelleen.
See from His head, His hands, His feet,
Sorrow and love flows mickled down,
Did e ’ er such love and sorrow meet,
Orchons compose so rich a crown?
his dying crimson, like a robe,
Spreads o ’ er His body on the tree;
Then I am dead to all the globe,
And all the globe is dead to me.
olivat koko luontokaivoksen valtakunta,
jotka olivat nykyisellään aivan liian pieniä;
Love so amazing, so divine,
Requires my soul, my life, my all.
musiikki
Edward Miller
When I Survey the Wondrous Cross on viritetty vuosien varrella useisiin eri säveliin. Virren sisällyttäminen milestone English hymnal Hymns Ancient and moderniin (1861) sinetöi sen yhdistymisen Brittiläisessä käytössä englantilaisen urkurin ja säveltäjän Edward Millerin (1735-1807) sovittamaan Rockinghamiin, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1790. Nuorena Miller oli isänsä oppipoikana päällystyskivikerroksessa, mutta karkasi opiskelemaan musiikkia. Hän oli aikoinaan huilistina Georg F. Händelin orkesterissa. Miller nimesi Rockinghamin ystävänsä, mesenaattinsa ja kahdesti Ison-Britannian pääministerin Charles Watson-Wentworthin, Rockinghamin 2.markiisin mukaan. ROCKINGHAMIA on sanottu ” yhdeksi kirkkomusiikin historian hienoimmista pitkämittaisista sävelmistä.”
Lowell Mason
in American hymnals, When I Survey sijoittuu yleensä sovitukseen Hampurista, sävelmästä, jonka sävelsi huomattava 1800-luvun amerikkalainen musiikinjohtaja, kuoronjohtaja ja urkuri Lowell Mason (1792-1872) ja joka julkaistiin ensimmäisen kerran Boston Händel and Haydn Society Collection of Church Music-kokoelmassa (3.) vuonna 1825. Mason oli pitkälti vastuussa musiikin tuomisesta amerikkalaisiin julkisiin kouluihin, ja häntä pidetään ensimmäisenä tärkeänä musiikkipedagogina Yhdysvalloissa. Hän myös muutti radikaalisti amerikkalaista kirkkomusiikkia tavasta, jossa oli ammattikuoroja ja säestystä, urkumusiikin säestämäksi seurakuntalauluksi. Mason kertoi järjestäneensä Hampurin muinaisesta gregoriaanisesta laulusta. Koko melodia käsittää vain viiden sävelen alueen.
toinen usein kuultu sävelmä liittyy When I Survey on MORTE CHRISTE, johtuvan walesilainen Emrys Jones. Tämä sävelmä on erityisen suosittu miesäänikuorojen keskuudessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja erityisesti Walesissa. Valitettavasti tämä kirjoittaja ei ole löytänyt nuotteja tälle sävelmälle.
tulkintoja
Seuraava when I Survey on Cambridgen King ’ s Collegen kuoron esittämä Edward Millerin sävelmään ROCKINGHAM.
tämä tulkinta on Lowell Masonin sävelmälle HAMBURG (tosin hitaammalla tahdilla kuin alun perin sävelletty), jonka on tehnyt nykyajan kristitty taiteilija Fernando Ortega:
Klikkaa tästä saadaksesi uuden hienon tulkinnan sävelmälle HAMBURG, jonka on sovittanut Gilbert M. Martin, Mormonien tabernaakkelikuoro.
seuraavassa käännöksessä walesilainen kuoro Cantorion Colin Jones laulaa When I Survey to Emrys Jones ’ s tune MORTE CHRISTE:
and now for something completely different: When I Survey set to the old folk tune the Water is Wide (myös ”O Waly,Waly”), jonka esittää Kristillinen lauluntekijä ja jumalanpalvelusjohtaja Kathryn Scott. Tämän kirjoittajan nöyrän näkemyksen mukaan tämä sävelmä välittää Wattsin tekstin sanomaa vähintään yhtä tehokkaasti kuin perinteisemmät asetukset, ellei enemmänkin!
LEGACY AND REFLECTION
onko Isaac Wattsin ”When I Survey the Wondrous Cross” kaikkien aikojen suurin virsi? Monet uskovat, että kunnia kuuluu Charles Wesleyn Jeesukselle, sieluni rakastajalle, joka on viimeisen postauksemme aihe. Mutta Wesley itse sanoi, että hän mieluummin, kun tutkin kaikkia hänen itse kirjoittamiaan virsiä. Suuri viktoriaaninen esseisti ja runoilija Matthew Arnold piti sitä ” Englannin kirkon hienoimpana virsenä.”Tarinan mukaan Arnold kuuli virren lauletun Presbyteerisessä kirkossa Liverpoolissa Englannissa elämänsä viimeisenä sunnuntaina, ja hänen kuultiin toistavan kolmatta säkeistöä vähän ennen äkillistä kuolemaansa muutamaa päivää myöhemmin.
When I Survey the Wondrous Cross on edelleen yksi englanninkielisen kristikunnan suosituimmista virsistä. Se sijoittui viiden parhaan joukkoon Yhdistyneessä kuningaskunnassa 1990-luvulla tehdyissä yleisötutkimuksissa (Ian Bradley, Contable With me: the World of Victorian Hymns (Gia Publications, 1997), s. 231). Se oli yksi ensimmäisistä virsistä, joita laulettiin Billy Grahamin ensimmäisellä ristiretkellä Los Angelesissa Kaliforniassa vuonna 1949. Tedd Smith, yksi Grahamin ristiretkien pianisteista, sanoi tästä virsistä:
minusta näyttää siltä, että Isaac Watts kirjoitti tämän tekstin ikään kuin hän olisi seissyt Kristuksen ristin juurella yhdessä opetuslapsi Johanneksen, uskollisten naisten, Jeesuksen äidin, roomalaisten sotilaiden ja kiihtyneen väkijoukon kanssa. Kun soitan tai laulan virttä, yritän tehdä Wattsin ideoista ja sanoista omiani. Hänen kanssaan en voi olla ihmettelemättä kohtauksen epäuskoa-syntisten ihmisten puuhun naulaamaa ”taivaan ruhtinasta”. Jeesus, kuolet puolestani! Sillä ne olivat minun syntini, jotka hän kantoi Sinä kauheana päivänä.
(Crusade Hymn Stories, toimittanut Cliff Barrows, Hope Publishing Co., Chicago, 1967)
tässä on erinomainen videoarvostelu Wattsin nimikirjoitushymnin historiasta ja merkityksestä:
yksinkertaisimmat ilmaukset ovat aina voimakkaimpia, kun niihin vaikuttavat totuus ja intohimo. Sen 16 lyhyessä rivissä, kun tutkin ihmeellistä ristiä ” maalaa sielua sykähdyttävän kuvan Vapahtajan ristinkuolemasta yhdistettynä uskovan kokosydämiseen vastaukseen niin hämmästyttävään rakkauteen.”Wattsin kaunopuheiset sanat heijastavat sen tiedon kunnioittavaa pelkoa, että mikään ihmisen aikaansaannoksissa ei voi edes alkaa verrata siihen, mitä Kristus teki meille kaikille, täysin viattomille täysin syyllisille ristillä. Voimme tuskin ymmärtää sen rakkauden syvyyttä ja suuruutta, jota pelastuksemme aikaansaaminen vaati; voimme vain kiittää siitä lakkaamatta ja yrittää matkia sitä omassa elämässämme. Todella, kuten sanottiin Galatalaisille (Gal. 6: 14), ainoa oikea syy kirkkauteen on Herramme Jeesuksen Kristuksen ristissä.
