Where Is God when I Hurt?

epäilemättä monet ihmiset kautta vuosisatojen ja kautta maailman ovat hylänneet uskon ainoaan tosi Jumalaan sillä perusteella, että he ovat nähneet tai kokeneet suurta tuskaa ja kärsimystä. Ehkä jonkun läheisen menetys tai jokin muu heidän elämässään tapahtunut murhenäytelmä teki heistä närkästyneitä ja katkeria Jumalaa ja elämää kohtaan. Syyttämällä Jumalaa kipu tuntui jotenkin siedettävämmältä. Mutta Raamattu puhuu tästä asiasta ehdottomasti. Ja vain Raamattu voi antaa meille täsmällisen selityksen tuskan ja kärsimyksen olemassaololle maan päällä.

meitä on edeltänyt monia Raamatun Historian suurmiehiä ja-naisia heidän yrittäessään elää uskollisesti Jumalalle suurten vaikeuksien keskellä. Koska he olivat ihmisiä aivan kuten mekin, he joutuivat päivittäin kamppailemaan itsensä, synnin ja Saatanan voittamiseksi. Heidänkin oli kestettävä elämän stressi ja rasitus. Hekin joutuivat kestämään kipua. Voimme oppia heidän käytöksestään (Room.15:4). Jos tarkastelemme heidän elämäänsä ja suhtautumistaan elämän vaikeuksiin, voimme saada heidän esimerkistään tarvittavaa voimaa kestääksemme. Kun havaitsemme, miten heitä kohdeltiin huonosti ja vainottiin ja miten he kestivät loukkaantumisensa, voimme ammentaa heiltä tarvittavaa rohkaisua kestääkseen ja saavuttaakseen voiton.

Stefanus

esimerkiksi yrittäessään elää kristillistä elämää Stefanus huomasi seisovansa juutalaisen kansan korkeimman lakiasäätävän elimen—niiden Sanhedrinin 71 jäsenen edessä, joihin ylipappi kuului presidenttinä. Hän oli oikeuden edessä. Hän ei tarjonnut laillista puolustusta, vaan piti saarnan. Hän tutki israelilaisten historiaa ja valaisi heidän taipumuksensa luopumukseen, ja sitten hän teki saarnassaan kotiin tämän suurenmoisen johtopäätöksen.:

Sinä niskuri ja ympärileikkaamaton sydämeltä ja korvilta! Te vastustatte aina Pyhää Henkeä, niin kuin teidän isänne tekivät, niin tekin. Ketä profeetoista teidän isänne eivät vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka ennustivat sen vanhurskaan tulon, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi olette nyt tulleet, jotka ovat saaneet lain enkelien ohjauksesta eivätkä ole sitä noudattaneet (AP.t. 7:51-53).

tässä oli tämä suuri Jumalan mies, joka oli syytettynä elämästään, ja silti mikään puhe ei voisi koskaan olla vähemmän laskelmoitu, jotta joku saisi vapauttavan tuomion. Sen sijaan että Stefanuksen saarna olisi puolustanut itseään päästäkseen vapaaksi, hän asetti syyttäjänsä oikeuden eteen Jumalan salin edessä!

heidän reaktionsa? Heitä viillettiin sydämeen ja he purivat hampaitaan häneen. He alkoivat huutaa täyttä kurkkua samalla kun tukkivat korvansa. Sitten he juoksivat häntä kohti, raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle ja heittelivät häntä kivillä, kunnes he hakkasivat elämän hänen ruumiistaan. Loukkaantuiko Stephen pahasti? Niin, jopa kuolemaan asti! Missä Jumala oli? Tuolla hänen kanssaan! Itse asiassa Jumalan ihmeellisellä väliintulolla hän kykeni katsomaan ylöspäin itse taivaaseen ja näkemään Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisomassa hänen oikealla puolellaan. Kun sinä ja minä satutamme, Jumala ja Kristus ovat yhä olemassa!

Elia

sitten oli Elia (1 Kunk 19). Kuultuaan, että Isebel oli ”tehnyt sopimuksen” elämästään, hän kirjaimellisesti ”juoksi henkensä edestä” autiomaahan ja piiloutui luolaan. Jumala puhui hänelle suoraan ja sanoi: ”Elia, mitä sinä täällä teet?”Hänen vastauksensa osoitti sydämen olevan epätoivon ja epätoivon täyttämä, kun hän väitti, että hän oli ollut hyvin innokas Herran puolesta siitä huolimatta, että israelilaiset olivat hylänneet liiton, repineet maahan Jumalan alttarit ja tappaneet Jumalan profeettoja. Hän tunsi olevansa ainoa jäljellä oleva—ja he yrittivät tappaa hänetkin! Tässä oli mies, joka tunsi vainon murskaavan paineen. Tässä oli mies, johon sattui.

Jumala oli kuitenkin antanut hänelle sopivia voittoja elämässä. Kun hän meni tapaamaan kuningastaan (1.Kun. 18), häntä syytettiin vaikeuksien aiheuttamisesta Jumalan kansalle. Mutta totuus oli, että Ahab vaivasi Israelia hylkäämällä Jumalan käskyt. Sitten hän haastoi sadat väärät profeetat kohtaamaan hänet kilpailussa Mt. Karmel päättää lopullisesti, kuka on Jumala. Kun nuo väärät profeetat yrittivät koko päivän herättää Jumalaltaan vastakaikua sytyttääkseen uhrin, he epäonnistuivat surkeasti. Silloin Elia kokosi kaiken kansan ympärilleen korjatessaan Herran alttaria. Kun hän asetti puita alttarille ja järjesti huolellisesti uhrilihan puun päälle, hän käski kastella sen vedellä ja kyllästää perusteellisesti koko uhripaikan. Sitten hän esitti yksinkertaisen rukouksen taivaan Jumalalle, ja se sytytti tulen, joka pauhasi ilmakehästä ja kulutti uhrin, puut, alttarikivet, veden ja jopa tomun! Se sai Jumalan kansan ajattelemaan oikein, ja Elia määräsi väärät profeetat teloitettaviksi. Oliko Elian kestettävä loukkaantuneena? Kyllä! Mutta Jumala oli hänen kanssaan!

DANIEL

Ja entä Daniel? Hänet karkotettiin kotimaastaan ollessaan vielä nuori, ja hänet sijoitettiin epäystävälliseen vieraaseen kulttuuriin ja pakotettiin opettelemaan babylonialaisten kieltä ja kirjallisuutta. Kun hänen poliittiset vihollisensa tulivat mustasukkaisiksi hänen menestyksestään ja suosiostaan kuningasta kohtaan, he panivat lain täytäntöön saadakseen Danielin vaikeuksiin oikeusjärjestelmän kanssa. Hänen rikoksensa? Rukoile ainoaa tosi Jumalaa säännöllisesti! Hänen rangaistuksensa? Kuolema heittämällä Leijonille. Siinä vasta sattui! Jumala oli kuitenkin hänen kanssaan ja pysäytti leijonien kidat (Hepr. 11: 33). Vaikka hän vietti yön leijonien luolassa, hänet haettiin seuraavana aamuna ehjänä. Hänen syyttäjänsä pantiin hänen sijaansa, ja Raamattu sanoo, että Leijonat repivät heidät kappaleiksi ennen kuin heidän ruumiinsa osuivat maahan (Daniel 6: 24). Joutuiko Daniel kohtaamaan elämässään loukkaantumisen? Kyllä! Mutta Jumala oli hänen kanssaan!

AMOS

sitten on Amos. Hänellä ei ollut aikomusta tulla Jumalan profeetaksi (Aamos 7:14). Hän käytti elämänsä lampaiden ja sykomoripuiden hoitamiseen, jotka tuottivat hedelmää, joka piti lävistää käsin kypsyäkseen. Mutta kun Jumala valtuutti hänet matkustamaan kodistaan Etelä-Palestiinasta Pohjois-Palestiinaan ja esittämään Jumalan sanat noille ihmisille, hän lähti. Häntä ei kuitenkaan otettu hyvin vastaan. Kun hän ilmoitti, että Israel tuhottaisiin ja kuningas itse kuolisi miekkaan, voit kuvitella, miten hän reagoi. Pappi Amasja syytti häntä salaliitosta hallituksen kaatamiseksi ja yritti pelotella häntä lähtemään maasta heti. Aamos vastasi tekemällä selväksi, että hän ei ollut ammatiltaan profeetta, ja olisi tyytynyt tekemään vaatimatonta työtä, jota hän teki yksityiselämässään. Mutta Jumala oli neuvonut häntä profetoimaan, ja niin hän aikoi tehdä. Ei ainoastaan Israel kukistuisi, vaan myös Amasjan omat lapset surmattaisiin ja hänen oma vaimonsa muutettaisiin prostituoiduksi (Aamos 7:17). Joutuiko Aamos tilanteeseen, joka vahingoitti hänen elämäänsä? Kritiikkiä? Vastustusta? Kyllä! Mutta Jumala näki hänet tuskansa läpi!

Miika

Miikakin kohtasi elämän paineet ja säryt. Kun Israelin kuningas ja Juudan kuningas kokoontuivat keskustelemaan mahdollisesta yhteisestä sotaretkestä, Juudan kuningas halusi saada Jumalalta jonkinlaisen vakuutuksen siitä, että heidän ponnistelunsa onnistuisivat. Ahab esitteli 400 väärää profeettaansa Joosafatin edessä, ja ”kyllä-miehet” esittivät halutun vakuutuksen. Mutta Joosafat oli levoton ja halusi jotain uskottavampaa. Ahab myönsi, että miikalta voitaisiin kysyä neuvoa—”mutta minä vihaan häntä, koska hän ei ennusta minulle hyvää, vaan pahaa” (1.Kun. 22:8).

Miika kutsuttiin heti koolle. Ne kaksi kuningasta istuivat valtaistuimillaan ja kuuntelivat vääriä profeettoja. Eräs väärä profeetta, Sidkia, jopa dramatisoi vakuutustaan pitelemällä rautaista jäljennöstä häränsarvista ja julistamalla, että kuninkaat verottaisivat syyrialaiset kuoliaaksi. Sillä välin upseeri, joka oli lähetetty tuomaan Miika heidän luokseen, kehotti häntä menemään muiden profeettojen mukana ja rauhoittelemaan kuningasta. Mutta Miika sanoi, että hän sanoisi, mitä Herra käski hänen sanoa, ja kun kuningas kysyi häneltä, hän ivallisesti ehdotti, että he menisivät suoraan eteenpäin. Kun Miika painostettiin vakavoitumaan, hän ennusti, että armeija hajotettaisiin Ja Ahab surmattaisiin. Sitten hän kuvaili, kuinka valheen henki ohjasi väärien profeettojen neuvoja—jolloin Sidkia käveli yli, löi Miikaa kasvoihin ja pilkkasi häntä sanoilla: ”mitä tietä Herran lähettämä henki lähti minusta puhumaan sinulle?”Miika sanoi, että hän saisi tietää sinä sotilaallisen onnettomuuden päivänä, jolloin hän juoksisi ja piiloutuisi sisempään kammioon.

Miika passitettiin vankilaan rohkean asenteensa vuoksi, ja hänet pantiin leivän ja veden varaan. Mutta kun taistelu alkoi, Ahab naamioitui siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että hän välttäisi Miikan ennustuksen. Syyrian kuningas jopa kokosi ”swat” – ryhmän, johon kuului 32 salamurhaajaa, ja velvoitti heitä välttämään kaikki selkkaukset ja keskittymään yksinomaan Ahabin nappaamiseen. Mutta Jumala ei käyttänyt niitä ennustuksensa toteuttamiseen. Sen sijaan Raamattu kertoo, että nimetön jousiampuja veti jousensa takaisin ja antoi nuolensa lentää ”sattumanvaraisesti”, ts.tähdäten ei kehenkään erityisesti—epäilemättä vain kiihtyneenä taistelun tuoksinassa. Kaikista taistelukentällä olleista sotilaista tuo nuoli löysi tiensä Ahabiin. Ja kaikista Ahabin sota-asun kohdista tuo nuoli osui haarniskan liitosten väliseen rakoon ja puhkaisi hänen pahan sydämensä. Hänen verensä kerääntyi vaunujen pohjaan ja hän oli kuollut auringonlaskuun mennessä. Miikan oli kohdattava vahinkoa-mutta Jumala oli hänen kanssaan, ja hän eli nähdäkseen niiden kuoleman, jotka aiheuttivat vahinkoa.

Johannes

Uuden testamentin Elia kohtasi saman asian. Hänen täytyi nousta seisomaan ja kohdata fariseukset ja saddukeukset kasvotusten, leimata heidät ”kyykäärmeiksi”, vaatia katumusta ja varoittaa heitä tulevasta vihasta ja sammumattomasta tulesta (Matt. 3:7-12). Kun hän rohkeni ilmoittaa kuninkaalle, että Jumala ei hyväksynyt hänen avioliittoaan, kuninkaan laiton Vaimo vastusti sitä Johannesta vastaan ja halusi, että hänet eliminoitaisiin. Hän sai tahtonsa läpi, ja pyöveli katkaisi Johanneksen pään jättäen vain hänen päättömän ruumiinsa opetuslastensa haudattavaksi (Mark.6:14-29). Sattuiko John Faceen? Kyllä-jopa kuolemaan asti! Mutta oliko Jumala Johanneksen kanssa? Jeesus itse sanoi: ”Totisesti minä sanon teille:ei ole vaimoista syntyneiden joukosta noussut ketään suurempaa kuin Johannes Kastaja” (Matt.11: 11). Jumala tietää tuskamme, ja hän on siellä.

Paavali

Paavali oli vainon esikuva. Luettelo hänen vainoistaan on pitkä (2.Kor. 11:24-28). Hän sai juutalaisilta tavanomaiset 40 raipaniskua (5.Moos. 25:1-3) viidessä eri tilaisuudessa. Kolme kertaa hän sai roomalaisen tavan lyödä sauvoilla (AP.t. 16:23). Häntä jopa kivitettiin (AP. t. 14: 19). Kolme kertaa hän kävi läpi raadollisen kokemuksen haaksirikkoutumisesta (esim.Apt. 27:41ff.), ja jopa ajelehti merellä koko yön ja koko päivän. Hän koki väsymyksen, joka johtui toistuvista matkoista, vesien vaaroista, rosvoista, vihaisista maanmiehistä ja pakanoista. Hän kärsi kaupungissa ja erämaassa, meressä ja valheveljien keskuudessa. Hän kävi läpi uupumuksen, uurastuksen, unettomuuden, nälän, janon, paaston, kylmyyden ja alastomuuden. Hän oli vainottu, jahdattu, ahdisteltu ja satutettu mies! Hän koki turvattomuutta ja pelkoa, joka tulee ilkeästä vastustuksesta. Mutta Herra sanoi hänelle:” Älä pelkää, vaan puhu äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan hyökkää sinua vastaan vahingoittaakseen sinua ” (AP.t. 18: 9-10). Kun hän kohtasi ”piikin lihassa” aiheuttaman vahingollisen tuskan pitääkseen hänet nöyränä, Herra vakuutti hänelle—jopa hänen kärsimystensä keskellä—”minun armoni riittää sinulle” (2.Kor. 12:9). Hän pystyi päättelemään: ”olen mielistynyt heikkouksiin, häväistyksiin, tarpeisiin, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden. Sillä kun olen heikko, silloin olen vahva ” (2. Kor. 12: 10). Heikkoutta, ahdistusta, häpeää, vainoa? Nämä sattuvat! Mutta kaiken sen läpi – olemme varmoja Herramme avusta!

Jeesus

mutta ylivertainen esimerkki kärsimyksestä ja loukkaantumisesta on itse Jeesus Kristus. Fyysisten mukavuuksien puutteen (Matt.8:20) ja hänen maallisen palveluksensa aikana usein kokemansa huonon kohtelun lisäksi vihainen väkijoukko, joka kantoi miekkoja ja nuijia, otti hänet lopulta kiinni. Hänet asetettiin kengurutuomioistuimen eteen vastaamaan väärien todistajien syytöksiin. Hän kohtasi raivoavan ylimmäisen papin vuodatuksen, joka syytti häntä jumalanpilkasta, ja hänen oli kuultava neuvoston kuolemantuomio. Hänen kasvoilleen syljettiin, häntä lyötiin ja häntä lyötiin kämmenillä, kun he pilkkasivat ja pilkkasivat häntä. Hänet sidottiin ja vietiin Rooman viranomaisten eteen, missä hän koki sen nöyryytyksen, jonka pilkkaava väkijoukko aiheutti valitessaan pahamaineisen rikollisen hänen sijastaan vapautettavaksi. Sitten hän kärsi lisää nöyryytyksiä niiden roomalaisten sotilaiden käsissä, jotka riisuivat hänet, painoivat orjantappurakruunun hänen päähänsä, sylkivät hänen päälleen ja löivät häntä päähän ruovolla, jota he olivat panneet häntä pitämään valtikkana. Lopulta hän kesti roomalaisen ristin aiheuttaman tuskallisen, kauhistuttavan kuoleman, kun ohikulkijat pilkkasivat häntä, pudistivat päätään hänelle ja pilkkasivat häntä pelastaakseen itsensä. Jopa ryövärit, jotka ristiinnaulittiin hänen kanssaan, herjasivat häntä. Missä Jumala oli? Missä Jumala on, kun sinä tai minä satutamme? Missä Jumala on, kun kristitty menettää lapsensa? Hän on juuri siinä, missä hän oli menettäessään oman poikansa.

mitä tahansa kärsimyksiä tai loukkauksia sinä tai minä saatan kokea, kalpenee Herramme kärsimän tuskan rinnalla. On muistettava, että sunnuntai seurasi perjantaita. Hänen kärsimyksensä kuolemaan asti tuotti uskomattoman tuloksen, jonka me voimme jakaa. ”Jumala kiitti meitä siitä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä” (Room. 5: 8). Pitääkö sattua?

sillä tähän teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi meidän puolestamme, jättäen meille esimerkin, että teidän tulisi seurata hänen askeleitaan: ”joka ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustansa löytynyt vilppiä”; joka, kun häntä herjattiin, ei herjannut takaisin; kun hän kärsi, hän ei uhannut, vaan antautui hänelle, joka tuomitsee vanhurskaasti (1.Piet. 2:21-23).

itse asiassa Jeesus ”tehtiin vähän enkeleitä alhaisemmaksi kuoleman kärsimysten tähden…jotta hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien puolesta”, ja näin tehdessään hän kykenee ”saattamaan monta poikaa kirkkauteen…sillä koska hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee auttamaan kiusattuja” (Hepr.2:9-10, 18). Jeesus kärsi suurta vahinkoa ja vahinkoa, mutta hän kesti meidän puolestamme. Kestäkäämme hänen puolestaan! Me voimme ja meidän täytyy olla Hänen kaltaisiaan. ”Niin, ja kaikki, jotka haluavat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat kärsimään vainoa” (2.Tim. 3:12).

johtopäätös

Ilmestyskirjassa 19 käsitellään näyttävää muotokuvaa. Taivas aukeaa ja sieltä tulee valkoinen hevonen, jonka ratsastajalla on kolme nimeä: ”uskollinen ja totinen”; ”Jumalan Sana”; ja ”kuningasten Kuningas ja herrojen Herra.”Vanhurskaudessa hän tuomitsee ja sotii. Hänen silmänsä ovat tulenliekit. Hänellä on päässään useita kruunuja, ja hänen vaatteensa on kastettu vereen. Hänen suustaan työntyy esiin terävä miekka. Hän ratsastaa taivaan ratsuväen kärjessä. Kristityt, joille annettiin ensin tämä pelottava kuva, olivat kokeneet ankaraa, sietämätöntä tuskaa ja kärsimystä. Mutta eivät he eivätkä me voi kuvitella tätä ihmeellistä näkymää tulematta ainakin yhteen kiistattomaan johtopäätökseen: Jumala tietää, milloin me loukkaamme ja koemme sanomatonta kipua ja kärsimystä; mutta hän on siellä, hän on kanssamme, hän ei hylkää meitä, ja meidän täytyy jatkuvasti luottaa häneen.

julkaistu joulukuussa 31, 2002