”ole aloillasi ja tiedä, että olen Jumala;
minut korotetaan kansojen keskuudessa,
minut korotetaan maan päällä!”Psalm 46: 10
I don’ t know about you, but I ’ m a doer. Jos jotain pitää tehdä, se pitää tehdä. Jos jotain pitää selvittää, se pitää selvittää. Jos vastaus on tarpeen, vastaus on löydettävä. Jos jotain pitää korjata, se pitää korjata. Jos tarvetta on, siihen on vastattava. Olen 100% Juutalainen Kristuksen seuraaja, ja Juutalaiset ovat tunnettuja siitä, että he menestyvät hyvin. Rakas äitini ei antanut veljeni ja minun lähteä illallispöydästä joka ilta, ennen kuin hänen jokaiselle perheenjäsenelle laatimansa erilliset tehtävälistat oli käsitelty. Tähän päivään, hän pitää loputon luettelot,ja työskentelee kovasti rajat tavaraa pois hänen luettelot varmistaa, että kaikki hän uskoo tarvitsee saada aikaan saa tehdä. Amerikkalainen kulttuuri ja myös muut kulttuurit tunnetaan mentaliteetista, jossa pyritään saamaan mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman hyvin ollakseen mahdollisimman menestyksekäs. Minut kasvatettiin perheessäni, ja tässä kulttuurissa, hyppimään pää edellä, ryntäilemään ympäriinsä, ja juoksemaan ympäriinsä, ja menemään niin nopeasti kuin mahdollista, niin ahkerasti kuin mahdollista, niin sitkeästi kuin mahdollista, selvittääkseni, selvittääkseni, selvittääkseni, selvittääkseni, selvittääkseni, korjatakseni, korjatakseni, korjatakseni, korjatakseni, saadakseni aikaan, saavuttaakseni, menestyäkseni, menestyäkseni, menestyäkseni, ja sitten kiirehtiäkseni seuraavaan asiaan.
Kuvittele hämmästystäni, kun Herra Henkensä kautta sanansa ja ruumiinsa kautta alkoi opettaa minulle, että hänen valtakuntansa ei perustu eikä menesty nopeatempoisesta kiireestä, jotta hän saisi lihassa aikaan mahdollisimman paljon saavuttaakseen maailmallisen menestyksen, vaan se rakentuu uskolle ja elämälle, joka on omistettu Herralle Jeesukselle Kristukselle, ja sellaisena sille, että oppii etsimään Herran kasvoja, kuulemaan hänen äänensä ja seuraamaan häntä, miten hän johtaakin, mihin tahtiin tahansa hän johtaakin, minne tahansa hän johtaakin, kenen luo tahansa hän johtaa, mihin tarkoitukseen hän johtaakin, lopulta kaikki ei maailman menestystä, mutta hänen kunniakseen. Ja kuvitelkaa hämmästystäni, kun havaitsin joskus, että tähän sisältyy ajanjaksoja ja ajanjaksoja, jolloin yksinkertaisesti odotamme, luotamme kärsivällisesti häneen, vain istumme hänen jalkojensa juuressa ja vietämme aikaa hänen kanssaan, tutkimme hänen sanaansa ja etsimme Häntä, nautimme Hänen toveruudestaan ja herruudestaan, uskoimme, että hän puhuu silloin, kun hän haluaa ja antaa tarvitsemamme ohjeet, ja että todella Jumalan rakastamisessa ei ole kyse viidestä miljoonasta tehtävälistasta, vaan hänen rakastamisestaan koko sydämestämme ja tottelemisesta, kun hän Henki meitä johdattaa-silloinkin, kun se merkitsee, että emme tee mitään, ennen kuin hän antaa meille viisautta ja ohjausta. seuraavan askeleen hän haluaa meidän ottavan asettaen aina suhteen häneen hänen palvelemisensa ja palvelemisensa edelle rakkaudesta häntä kohtaan.
eräänä päivänä häntä etsien tein hänelle kommentin siitä, kuinka näytti siltä, että hän halusi minun yksinkertaisesti tekevän mitään. Se tuntui minusta vielä kovin vieraalta. Eikö minun pitäisi kiiruhtaa miettimään kaikkea ja saada kaikki tehdyksi? Olinhan suurten haasteiden edessä ja tarvitsin vastauksia ja ohjausta. Jos yrittäisin tarpeeksi ja ponnistelisin tarpeeksi-ja järjestäisin kaiken tarpeeksi hyvin, – löytäisin vastauksen ja tekisin tarvittavan, jotta voisin jatkaa elämääni. Väärin!
”I want you to so trust me that you don ’t do anything at all”, Hänen Henkensä puhui sydämelleni.
eikö se ole ylpeyttä, kun uskomme olevamme niitä, joiden täytyy löytää vastaus, ja saada se, ja eikö se ole huoli ja epäilys ja pelko ja luottamuksen puute Jumalaan, kun me työnnämme itsemme äärimmäisyyksiin selvittääksemme kaiken sen sijaan, että odottaisimme Herran johdattavan meitä? Pitääkö meidän huolehtia itsestämme ja toisista, vai pitääkö Jumala huolen meistä ja meidän kauttamme? Tiedämmekö vastauksen vai Tietääkö hän? Tarvitseeko meidän luottaa itseemme vai häneen, Jumalaan, Herraan?
kun me todella, todella luotamme Jumalaan, eikö meidän pitäisi kyetä istumaan paikallamme, olemaan hänen läsnäolossaan, luottamaan siihen, että hän puhuu, kun hän haluaa, ja odottamaan, että hän johdattaa meitä, ja valitsemaan uskossa rakkauteen häntä kohtaan seurata häntä, kun hän niin tekee?
minulla on vielä niin pitkä matka kuljettavana. Entä sinä?