tarkemmin sanottuna asiamies ei saa saada vakuutetun tietämättä mitään muuta voittoa tai hyötyä agenttisopimuksesta kuin se, jonka vakuutettu on sopimuksen tekohetkellä suunnitellut. Jos välittäjän todetaan rikkoneen luottamusvelvollisuutta, jokainen, joka tietoisesti avustaa tämän velvollisuuden rikkomisessa, kuten vakuutuksenantaja, voidaan myös katsoa suoraan vastuuseen vakuutetulle.
vakuutusedustajat, jotka toimivat ainoastaan vakuutuksenantajan puolesta, kuten aggregaattorit tai sidonnaisasiamiehet, eivät toimi vakuutetun asiamiehinä, joten he eivät ole vakuutetulle velkaa mitään luottamusvelvollisuuksia.
kaikkien vakuutusmeklareiden ja-välittäjien on noudatettava FCA: n käsikirjan vaatimuksia, myös ICOBS: n (Insurance Conduct of Business Sourcebook) vaatimuksia.
palkkiot
yksinkertainen palkkiojärjestely on ehkä avoimuuden ja mahdollisten eturistiriitojen kannalta vähiten ongelmallinen meklaripalkkioiden muoto, sillä summasta neuvotellaan ja sovitaan välittäjän ja vakuutetun kesken.
IDD-sääntöjen mukaan välittäjän on ilmoitettava vakuutetulle korvauksen luonteesta ja perusteesta – eli siitä, että kyseessä on vakuutetun maksama maksu – hyvissä ajoin ennen alkuperäisen vakuutussopimuksen tekemistä ja tarvittaessa sen muuttamisen tai uusimisen yhteydessä (ICOBS 4.3.7R).
uusien vaatimusten lisäksi ja ennen IDD: n käyttöönottoa vallinneen tilanteen mukaisesti välittäjän on myös annettava vakuutetulle yksityiskohtaiset tiedot maksusta tai mahdollisen maksun laskentaperusteesta ennen vakuutetun maksuvelvollisuutta tai ennen vakuutussopimuksen tekemistä sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi (ICOBS 4.3.1 R). Tämä koskee kaikkia sopimuksen voimassaoloaikana perittyjä maksuja, mutta ei vakuutusmaksuja, palkkioita tai muita korvauksia, joita vakuutettu ei suoraan maksa.
provisio
välittäjän palkkion keskeinen osa on provisio, joka vähennetään vakuutetun vakuutuksenantajalle maksamasta vakuutusmaksusta. Siitä huolimatta, että välittäjä on vakuutetun asiamies, on yleisesti hyväksytty, että vakuutuksenantaja on velvollinen maksamaan provision kaikista käytännön syistä.
yksi komission järjestelyjen suurimmista huolenaiheista on avoimuuden puute. Nykyisen markkinakäytännön mukaan vakuutetulla on todennäköisesti vain epämääräinen käsitys välityspalkkion määrästä, jonka välittäjä saa sopimuksen tekemisestä heidän puolestaan. Vaikka IDD: n ensimmäisessä luonnoksessa vaadittiin, että vakuutusedustajien saamien provisioiden määrä on ilmoitettava etukäteen, tämä ehdotus ei kestänyt lopulliseen luonnokseen asti, jossa edellytetään ainoastaan, että vakuutusedustaja ilmoittaa palkkionsa tyypin tai luonteen.
yksittäiset EU: n jäsenvaltiot voivat tietenkin asettaa tiukempia vaatimuksia kuin IDD: n asettamat vaatimukset. Sen jälkeen, kun korkein oikeus antoi vuonna 2014 päätöksen asiassa Plevin, jossa välittäjä ei julkistanut maksusuojavakuutuksen myynnistä saatuja palkkioita, FCA neuvotteli siitä, olisiko otettava käyttöön Yhdistyneen kuningaskunnan komission tietojen julkistamista koskevia lisäsääntöjä, jotka ylittivät IDD: n säännöt. Sen jälkeen, kun ehdotuksesta on saatu laajalti kielteistä palautetta, se ilmoitti sen sijaan seuraavansa alan kehitystä.
kuluttajille tiedottaminen
ennen IDD: tä kuluttajille maksettavien korvausten ilmoittaminen oli sääntelemätöntä. Uusien sääntöjen mukaan välittäjän on ilmoitettava asiakkaalle vakuutussopimuksesta saadun korvauksen luonteesta ja perusteesta hyvissä ajoin ennen alkuperäisen vakuutussopimuksen tekemistä ja tarvittaessa sen muuttamisen tai uusimisen yhteydessä (ICOBS 4.3.7R). Kun FCA neuvotteli säännöistä, se sanoi katsovansa, että ”luonto” vaatii yrityksiä ilmoittamaan palkkiotyypin – esimerkiksi peruspalkkion, bonuksen, voitto – osuuden tai muun taloudellisen kannustimen-kun taas ”perusta” edellyttää, että yritykset ilmoittavat palkitsemisen lähteen. Ohjeet ICOBS 4.3.-4G: n mukaan ilmoituksessa on siis mukana palkkiotyyppi ja sen lähde.
FCA on myös selventänyt, että vakuutussopimukseen liittyvällä korvauksella ”on suora yhteys myytävään vakuutussopimukseen” (CP 17/07, kohta 5.23). Tähän sisältyvät vakuutuksenantajan tai muun jakeluketjuun kuuluvan yrityksen välillisesti maksamat korvaukset tai välittäjälle tai muulle yritykselle maksetut palkkiot, jotka riippuvat sellaisen tavoitteen saavuttamisesta, johon kyseinen vakuutussopimus voi vaikuttaa (ICOBS 4.3.3G). Esimerkkejä ovat käteisbonukset myyntitavoitteen saavuttamisesta, ylimääräiset vuosilomat korkean asiakaspalvelupisteen saavuttamisesta myyntipuheluissa, voitto-osuusjärjestelyt, ylikulut tai muut tehostetut palkkiot.
lisäksi yritysten olisi ”varmistettava, että ne julkistavat tiedot tavalla, josta on hyötyä niiden asiakkaille jakeluketjun yritysten välisten suhteiden osoittamisessa ja mahdollisten eturistiriitojen korostamisessa” (CP 17/07, kohta 5.23). FCA esitti lausuntopaperissaan esimerkkitekstejä.
tämä julkistamissääntö koskee kaikkia maksuja, lukuun ottamatta voimassa olevia palkkioita ja suunniteltuja maksuja, sopimuksen voimassaoloaikana. Näitä ovat muun muassa puolivälitarkistukset, hallintomaksut ja peruutusmaksut.
IDD on myös johtanut muutoksiin säännöissä siitä, miten tietoja välitetään asiakkaalle. Yrityksen on toimitettava tiedot joko paperilla, pysyvällä välineellä tai verkkosivustolla, kunhan verkkosivusto täyttää FCA: n Käsikirjassa (ICOBS 4.1 A 2R) määritellyt ”verkkosivuston ehdot”. ’Pysyvällä välineellä’ tarkoitetaan mitä tahansa välinettä, jonka avulla asiakas voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja. Esimerkkejä pysyvästä välineestä voi olla sähköposti tai suojattu alue tuotteen Tarjoajan verkkosivustolla, jos tietyt ehdot täyttyvät. Jos yritys päättää toimittaa tiedot ”pysyvällä välineellä” tai verkkosivuston välityksellä, sen on asiakkaan pyynnöstä lähetettävä myös paperikopio maksutta (ICOBS 4.1 A. 3R). Jos yritys päättää antaa tiedot verkkosivustolla riippumatta siitä, täyttääkö se ”pysyvän välineen” ehdot vai ei, yrityksen on hankittava asiakkaan ”aktiivinen ja tietoinen valinta tai suostumus” tietojen vastaanottamiseksi tässä muodossa (ICOBS 4.1 A. 4r). Etukäteen valittu ruutu, joka on näkyvämpi kuin muut valitsemattomat vaihtoehdot tai jossa ei yksinkertaisesti tarjota muita vaihtoehtoja, ei riitä.
jos kuluttaja pyytää lisätietoja välityspalkkiosta, kuten summasta, välittäjällä ei ole säännösten mukaan velvollisuutta vastata – vaikka ICOBS muistuttaa yrityksiä siitä, että tiedonantosääntö täydentää välittäjän lakisääteisiä velvollisuuksia vakuutetun asiamiehenä, mukaan lukien velvollisuus kirjata salaiset voitot ja välttää eturistiriidat. Ohjeessa todetaan myös, että jos asiakas haluaa tietää palkkion suuruuden, yrityksen on kerrottava se.
ilmoitus yritysasiakkaille
ICOBS vaatii välittäjää ilmoittamaan välityspalkkionsa määrän yritysasiakkaalle vain, jos asiakas sitä pyytää (ICOBS 4.4). Välittäjän olisi otettava huomioon kaikki mahdolliset järjestelyistä maksettavat korvaukset, mukaan lukien voitonjako, myynnin määrään liittyvät maksut ja rahoituksen järjestämiseen liittyvät premium-rahoitusyhtiöiden maksut. Sääntönä on yleisen lain lisäksi asiamiehen luottamusvelvollisuudet. IDD ei muuta näitä sääntöjä.
FCA: n markkinatutkimuksessa havaittiin tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia tietojen antamisessa; jotkin yritykset ilmoittivat tietyntyyppiset palkkiot ja niiden määrät vapaaehtoisesti ja toiset valikoivammin ja vain pyynnöstä. Vastauksena FCA kehotti yrityksiä ”ottamaan huomioon asiakkaidensa tietotarpeet ja välittämään heille tietoa selkeällä, oikeudenmukaisella eikä harhaanjohtavalla tavalla”.
kannustimet
se seikka, että välittäjä voi saada lisäprovisiota, jos se tuo liiketoimintaa tietylle vakuutuksenantajalle, aiheuttaa mahdollisen ristiriidan välittäjän kaupallisten etujen ja hänen asiakkaalleen annetun neuvonnan objektiivisuuden välillä.
ei ole lainsäädännöllistä kieltoa tarjota tai hyväksyä ”kannustimia” – eli mitä tahansa tarjottua etua, jonka tarkoituksena on, että vastaanottaja omaksuisi tietyn toimintatavan. Vakuutuksenantajia ja välittäjiä kuitenkin muistutetaan FCA: n periaatteesta 8 – vaatimuksesta hallita eturistiriitoja oikeudenmukaisesti – ja siitä, että tämä koskee houkuttimien pyytämistä tai hyväksymistä, joka olisi ristiriidassa yrityksen velvollisuuksien kanssa asiakkaitaan kohtaan (ICOBS 2.3.1 G(1)). FCA ilmoittaa, että ”muu kannustin kuin tavallinen palkkio tai maksu palvelusta” on yksi mahdollisen eturistiriidan varoitusmerkeistä.
yrityksen olisi myös harkittava, onko kannustimien tarjoaminen ristiriidassa periaatteen 1 (toimia rehellisesti), periaatteen 6 (kohdella asiakkaita oikeudenmukaisesti) ja IDD: n voimaantulon jälkeen asiakkaan etu-säännön kanssa, joka edellyttää, että yritys toimii rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti (ICOBS 2.5.1R). Se, että välittäjän asiakas ei välttämättä tiedä välittäjän ansaitsevan lisäprovisiota, herättää myös kysymyksen siitä, rikkooko tällainen maksu välittäjän salaisen voiton tilivelvollisuutta.
Uusi vakuutusmeklarien palkkiosääntö
IDD otti käyttöön vakuutusmeklareiden palkkioita koskevan erityissäännön. Vakuutusten tarjoajat eivät saa saada palkkiota eivätkä arvioida työntekijöidensä suorituksia tavalla, joka on ristiriidassa heidän velvollisuutensa kanssa noudattaa asiakkaiden etua koskevia sääntöjä (ICOBS 2.5.- 1R) sekä yleisvakuutuksen että henkivakuutuksen osalta. Vakuutusten tarjoaja ei etenkään saa tehdä mitään korvauksia, myyntitavoitteita tai muita järjestelyjä, jotka voisivat kannustaa itseään tai työntekijöitään suosittelemaan asiakkaalle tiettyä vakuutussopimusta, kun vakuutusten tarjoaja voisi tarjota erilaista vakuutussopimusta, joka vastaisi paremmin asiakkaan tarpeita.
marraskuussa 2019 FCA julkaisi ohjeistuksen yleisissä vakuutusten jakeluketjuissa toimiville vakuutustuotteiden valmistajille ja jakelijoille selvittääkseen odotuksiaan yleisen vakuutus-ja pure protection-sektorin yrityksille TUOTEVALVONTAAN ja-hallintoon sekä välittäjien palkitsemiseen liittyvien IDD-muutosten jälkeen. Korvaus määritellään laajasti, ja se sisältää ”provisiotuotot, voitto-osuussopimukset, palkkiot ja kaikki muut vakuutustuotteen jakelun yhteydessä saadut taloudelliset tai ei-taloudelliset edut”. Korvaus, joka voi olla ristiriidassa asiakkaan edun kanssa, sisältää korvauksen, joka kannustaa yritystä tarjoamaan tuotetta, joka ei vastaa asiakkaan vaatimuksia ja tarpeita, tai jos korvaus ei ole kohtuullisessa suhteessa välittäjän asiakkaalle tarjoamien etujen ja palvelujen kustannuksiin. Tämä kerää houkuttimia sekä suoraan asiakkaalta saatuja maksuja.
välittäjien odotetaan valvovan jakelemiaan tuotteita ja jakelujärjestelyjään jatkuvasti tunnistaakseen tilanteet, joissa tuote ei tarjoa asiakkaille tarkoitettua arvoa, mukaan lukien tilanteet, joissa heidän saamansa korvaustaso vaikuttaa tuotteen arvoon siten, että se on ristiriidassa asiakkaan etua koskevan säännön kanssa. Esimerkkejä mahdollisesta heikosta arvosta ovat:
- jakelija, joka saa sellaisen korvauksen, joka ei ole kohtuullisessa suhteessa tuotteen jakelukustannuksiin tai työmäärään;
- jakelija, joka saa merkittävää korvausta, jos sen osallistuminen jakeluketjuun tuottaa vain vähän tai ei lainkaan enemmän hyötyä kuin mitä asiakas saisi tuotteesta muutenkin;
- jakelija, joka saa korvausta, joka kannustaa häntä ehdottamaan tai suosittelemaan tuotetta, joka ei joko vastaa asiakkaan tarpeita tai ei vastaa niitä yhtä hyvin kuin toinen tuote;
- jakelija, joka saa tuotteen valmistajalta nettokoron ja joka voi vahvistaa oman palkkionsa määrittämällä, että lopullinen myyntihinta itse.
välittäjien odotetaan ilmoittavan asiasta valmistajalle tässä skenaariossa ja tarvittaessa muuttavan tuotteiden jakelutapaansa esimerkiksi lopettamalla tietyn jakelutavan käytön, alentamalla korvauksiaan tai lopettamalla tuotteen jakelun. Valmistajien odotetaan harkitsevan käytettävissään olevia tietoja ja hankkivan tietoja muiden jakeluketjun osapuolten perimistä maksuista huonon arvon havaitsemiseksi, ja jos näin on, harkitsevan, onko tuotteen jakelustrategiaa mahdollisesti muutettava.