the lessons in Polonius’ ”To thine own self be true” – puhetta pidetään yleensä hyvinä neuvoina, minkä vuoksi osia siitä lainataan niin usein. Mikä voisi loppujen lopuksi olla järkevämpää kuin neuvo, joka kehottaa olemaan varovainen ennen kuin puhuu suoraan? Tai jos vältät rahan lainaamista tai lainaamista, pidät todennäköisemmin ystäväsi. Itselle uskollisuus on tietysti jalo pyrkimys.
puheen sisällön lisäksi näistä sanoista tekee kiinnostavan se, että ne tulevat Poloniukselta. Ylipäätään Polonius on tylsimys,ja kaikki ihmeelliset neuvot eivät varmaan edes kuulu hänen lapsilleen, koska he tietävät, miten hän menee kaikesta. Hamletin lavastuksessa Poloniuksen kanssa näyttämöllä olevat muut näyttelijät-hänen poikansa Laertes ja tyttärensä Ophelia-seisovat usein hänen takanaan ja tekevät pilkkaavia eleitä hänen puhuessaan sanoja.
sen lisäksi, että Polonius on tylsimys, se on epämiellyttävä teos. Heti tämän puheen jälkeen hän lähettää jonkun Pariisiin vakoilemaan Laertesia tämän nauttiessa opiskelijaelämästään. Polonius myös vakoilee tytärtään, lavastaa tämän ansaan, häiritsee tämän romanttista elämää ja lopulta edesauttaa tämän itsemurhaa.
Polonius kohtaa tahmean lopun vakoillessaan Hamletia luottamuksellisessa keskustelussa äitinsä kanssa. Hamlet kuulee jonkun piileskelevän verhon takana ja puukottaa ketä tahansa. Se olikin Polonius.
Poloniuksen antama neuvo olla uskollinen itselleen on mahtipontinen, tekopyhä ja tyhjä. Se on kunnianosoitus Shakespearelle, että hän pystyy tuottamaan puheen, joka on lainattu neljänsadan vuoden ajan lopullisena viisautena ihmisen käyttäytymisestä, vaikka se tulee hahmolta, joka on huonomaineinen ja tekopyhä tyhjä astia.
lause on kehittynyt, ja viime vuosina ”olla uskollinen itselleen” on tullut yleinen, muodikas termi. Sitä käytetään tarkoittamaan sitä, ettei murehdi toisten ihmisten miellyttämisestä, tai elämistä jonkun toisen sääntöjen tai normien mukaan, vaan elämistä luonnollisena itsenäsi, ilman kompromisseja.
Ian Holm as Polonius, delivering his ”to thine own self be true” speech
Other money mainitaan shakespearessa
Questions of money and its value appear frequently among Shakespeare ’s characters:
In Henrik IV osa 2 Falstaff pyytää saada lainata rahaa Lord Chief Justice:
”en saa mitään lääkettä tätä kukkaron kulutusta vastaan: lainaaminen vain viipyy ja viipyy, mutta sairaus on parantumaton”
tuomarin vastaus on:
”ei penniäkään, ei penniäkään: te kaksi olette kärsimättömiä kantamaan ristejä.”
Shakespeare ymmärsi, miten velkojen maksamiseksi lainaaminen vain vajoaa yhä syvemmälle velkoihin, eikä vapautusta ole, kun se alkaa mennä niin. Falstaff ja tuomari ymmärtävät senkin.
Othellossa Iago huijaa rahaa varakkaalta Roderigolta. Roderigo on yrittänyt kosiskella Desdemonaa ja hänen isänsä on torjunut hänet. Hän on rakastunut Othelloon ja on mennyt tämän kanssa naimisiin ja lähtenyt tämän kanssa Kyprokselle, jossa Venetsian armeija sijaitsee. Iago kertoo Roderigolle, että heidän rakkautensa ei kestä ja että hänenkin pitäisi lähteä Kyprokselle. Roderigo tekee niin ja turhautuu edistyksen puutteeseen ottaen huomioon, että hän maksaa iagolle kyseisestä palvelusta. Iago käskee häntä hankkimaan lisää rahaa, koska se toimii. Hän kertoo Roderigolle.
”laita rahaa laukkuusi,”
hän toistaa sen yhä uudelleen. Se ei toimi Roderigo ja se ei olisi koskaan voinut. Se oli huijausta.
In As you Like It paimenparka, Corin, sanoo
”sillä, joka haluaa rahaa, varoja ja sisältöä, ei ole kolmea hyvää ystävää.”
hänen mukaansa raha ei ole tärkeintä elämässä: onnellisuus ja työ ovat yhtä tärkeitä. Shakespearella itsellään oli sitä kaikkea.