300px / right
John Sullivan sävelsi ensimmäisen sarjan tunnusmusiikin vain Foolsille ja hevoselle, mutta tuottajat valitsivat sen sijaan instrumentaalisen, saksijohtoisen sävelmän, jonka sävelsi Ronnie Hazlehurst, joka oli sovittanut teemat myös muille BBC: n ohjelmille, kuten Yes Minister ja Last of the Summer Wine. Sullivan oli kuitenkin tyytymätön tähän, joten toista sarjaa varten hän suostutteli BBC: n käyttämään sen sijaan omia sävellyksiään, osittain siksi, että uudet sanoitukset selittäisivät hämärän nimen, joka oli ollut katsojien BBC: lle esittämien kysymysten aiheena ensimmäisen sarjan aikana.
ensimmäinen sarja muokattiin myöhemmin käyttämään uusia tunnuskappaleita, joskin ensimmäinen jakso, ”Big Brother”, toistetaan vielä joskus Alkuperäisen Hazlehurstin musiikin kanssa ehjänä, kuten vuoden 1981 jouluspesiaali. Ykkössarjan nykyinen DVD-julkaisu korvaa kuitenkin kaikkien seitsemän jakson tunnusmusiikin. Alkuperäistä tunnusmusiikkia käytetään edelleen ensimmäisessä jaksossa Montaasin aikana, jossa Del käy tuloksetta kauppaa koko Peckhamissa samalla kun yrittää myydä varastettuja breifcaseja.
vakiintuneiden aiheiden sanoitukset sisältävät sekä slangia että viittauksia brittiläiseen kulttuuriin ja kuvaavat show ’ n elementtejä. Aloitussanat ovat ”stick a pony in my pocket”, ponin ollessa Lontoon slangia 25 punnan verran;” fetch the suitcase from the van ”ja” where it all comes from is a mystery”, kaikki viittaukset ravureiden hämärään, Vain käteistä rahaa sisältävään bisnekseen. Se päättyy nimilauluun ” why do only fools and horses work?”Loppukohtaus seuraa pukua ja kuvaa kyseenalaisia tavaroita, joihin ravurit ovat erikoistuneet, ”miles and miles of carpet laatat” ja ”Trevor Francis Verryttelypuvut”; Francis oli englantilainen jalkapalloilija 1970-ja 1980-luvuilla. nämä ovat ”from a mush in Shepherd ’s Bush”; mush on slangia miehelle, jonka nimi on tuntematon ja Shepherd ’ s Bush on Länsi-Lontoon kaupunginosa.Rivi ” ei tuloveroa, ei arvonlisäveroa ”tiivistää heidän näkemyksensä, ennen sulkemista kertosäkeellä”God bless Hooky Street”. Hooky on brittiläinen slangi, joka tarkoittaa jotain varastettua tai laittomasti hankittua.Pois kuoriutuvat kuvat on ajateltu metaforaksi ravureiden elämäntyylille
molemmat kappaleet esittää Sullivan, eikä – kuten joskus luullaan-Nicholas Lyndhurst.Sullivan oli aikonut Chas & Daven laulavan sen, koska he olivat Cockney-tyyliseen musiikkiin liittyvä teko, mutta he eivät olleet käytettävissä, koska he olivat juuri levyttäneet hittilevyn ”Ain’ t No Pleasing You”, joten Ray Butt suostutteli hänet tekemään sen itse.Uuden teeman sovitti myös Hazlehurst. Chas & Dave osallistui myöhemmin show’ hun esittämällä kappaleen ”Down to Margate”, joka oli ”The Jolly Boys ’Outingin”lopputekstien viimeinen kappale.
alkuteksteissä nähdään kolmen päänäyttelijän kuvat, jotka kuoriutuvat ruudulle ja pois peräkkäin kuin tarralaput. Taustalla näkyy still-valokuvia Etelä-Lontoon arjesta, muun muassa käytetystä autoalueesta ja tornitalosta. Sarjan ideoi graafikko Peter Clayton ”metaforaksi ravureiden elämäntyylin oikuille”, jossa rahaa tienattiin ja menetettiin nopeasti uudelleen. Toiminta kuvattiin käsin kuva kerrallaan ja kesti noin kuusi viikkoa.
sarjan edetessä jaksoa päivitettiin ajoittain uudella kuvamateriaalilla, mutta siinä esiintyivät vain Del, Rodney ja joko isoisä tai Albert-setä. Vuosien 2001-2003 trilogiassa esiintyivät vain Del ja Rodney. Kaikkiaan Delin ja Rodneyn otoksia päivitettiin sarjan aikana kolme kertaa vastaamaan heidän ikääntymistään, kun taas Grandad ja Uncle Albert saivat vain yhden version kummastakin juoksunsa aikana. Vuosien 2001-2003 Jouluspesiaaleissa käytettiin samoja nimikkosarjoja, mutta renderöitiin lähetettäväksi nyt standardilla 16:9 ratio-laajakuvalla.
ohjelman lopputekstit vaihtelivat sarjoittain. Ensimmäisessä sarjassa käytettiin kuorintatarroja, joissa oli näyttelijöiden ja miehistön nimet, peilaten avausjaksoa, mutta nämä oli päivitettävä jokaisen uuden jakson myötä, mikä teki prosessista hyvin aikaa vievän; toisesta sarjasta lopputekstit siirtyivät vakiomuotoiseen rullausformaattiin. Juoksun loppupuolella he asettuivat yhtenäiseen tyyliin kirjasintyypillä Dom Casual vierittämällä viimeisen kohtauksen jäätynyttä kehystä vasten, joka haalistui pelkäksi mustaksi taustaksi. Huolimatta tiukasta BBC: n luottoohjeesta, joka oli voimassa viimeisimpien jaksojen esitykseen mennessä, ohjelma sai nauttia muokkaamattomista lopputeksteistä ja tunnuskappaleen täydestä versiosta.