[SM]

raskain sydämin vahvistan, että isäni Hugh Ramapolo Masekela on ripustanut torvensa pitkän eturauhassyövän vastaisen taistelun jälkeen. On vaikea käsittää, että tämä hetki on todellinen. Minulle isäni on aina ollut sekä iätön että kuolematon. Lukemattomista näytöksistä, joita minulla oli kunnia katsoa isäni esiintyvän, jokainen tuntui ensimmäiseltä, jokainen tuntui aivan uudelta. 5-vuotiaana hän tutustutti minut Manhattanin The Village Gaten ja Mikellin myöhäisillan saleihin, joissa hän varasti viattomien sydämet ja sielut musiikillisella tarinankerronnallaan, kuljettaen heidät intohimoisesti ja säälimättömästi Afrikan kaukaisimpiin kolkkiin sekä äänellä että trumpetilla. Nämä hetket ja se, että hän päätti viedä minut maapallon ympäri, – tulivat muokkaamaan koko maailmankuvaani. 1900-luvun Etelä-Afrikan pikkutarkasti suunnitellun apartheid-hallinnon tuotteena isäni elämä oli aktivismin ja vastarinnan määritelmä. Vaikka monet maat olivat avosylin, hän kieltäytyi 30 vuoden ajan ottamasta kansalaisuutta mistään muualta maan päällä. Hän uskoo liian vahvasti siihen, että järjestelmällisen rasistisen sorron puhdas pahuus voitaisiin ja murskattaisiin. Sen sijaan hän jatkoi taistelua. Hän oli oikeassa. Tunteakseen Hugh Masekelan oli tiedettävä luokasta, uskonnosta, ihonväristä, uskonnosta tai mistä tahansa muusta erottelusta riippumatta, hän seisoi empaattisena ja myötätuntoisena, lukittuna käsi kädessä ahdistettujen, syrjäytettyjen ja sorrettujen kanssa kaikkialla ja kaikkialla tällä planeetalla. Hän kantoi loppuun asti syvään juurtunutta uskoa kaikkien kansojen oikeudenmukaisuuteen, vapauteen ja tasa-arvoon. Hän irvaili turhalle ajatukselle, että rajat määrittelisivät ihmisyyttä. Ennen kaikkea hänen kuolematon ja lapsenomainen rakkautensa Etelä-Afrikkaa ja koko Afrikan mannerta kohtaan; sen huimaavine luonnonkauneuden, musiikin, taiteen ja kulttuurin näytteineen lumosi minut yli kaiken. Hänellä oli kaunis pakkomielle esitellä Afrikan kansojen loputonta taikaa ja mahtipontisuutta länsimaiselle pakkomielteiselle maailmalle. Kun taannoinen Tansanian-matka sai minut kertomaan isälleni, että sydämeni oli täynnä, hän sanoi minulle yksinkertaisesti: ”voin antaa sinulle sydämeni, jotta voit ottaa vastaan liikakilot”. 🇿🇦