1800-luvulla ei syntynyt mitään poliittista järjestöä, joka voisi auttaa nigerialaisten epäkohtien ja pyrkimysten jatkuvassa ilmaisemisessa. Brittien läsnäolo 1900-luvun alussa johti poliittisten järjestöjen muodostumiseen, kun brittien tuomat toimenpiteet eivät enää suosineet nigerialaisia. Lagosissa harjoitetut Vanhat poliittiset keinot eivät enää riittäneet vastaamaan uuteen tilanteeseen. Ensimmäinen näistä järjestöistä oli Orisadipe Obasan ja John K. Randle, jonka päätarkoituksena on agitoida veden määrää vastaan, mutta myös puolustaa Lagosin asukkaiden etuja. Tästä elimestä tuli suosittu ja se houkutteli jäseniä kaikista yhteisön osista, mukaan lukien Lagosin Pää-Imaami, sekä Alli Balogun, varakas muslimi. Järjestön suosio laski sen jälkeen, kun se ei kyennyt estämään vesimäärän määräämistä vuoteen 1916 mennessä. Järjestöä haittasivat myös jatkuvat erimielisyydet johtajien välillä. NCBWA: n ja NNDP: n synty vuosina 1920 ja 1923 johti siihen, että kansanliiton kannattajat menettivät merkittävästi kannattajiaan, ja vuoteen 1926 mennessä se oli lakannut kokonaan olemasta. Kaksi vuotta People ’ s Union-järjestön (Nigeria) perustamisen jälkeen kuvaan astui toinen järjestö nimeltä Lagos Ancillary of the Aboriginals Rights Protection Society (LAARPS). Tämä seura ei ollut poliittinen järjestö vaan humanitaarinen elin. Järjestö syntyi taistelemaan yleisesti nigerialaisten etujen puolesta, mutta sen huomion vei vuoden 1912 maakysymyksestä käyty kamppailu. Pohjois-Nigeriassa kaikki maat otettiin hallinnon haltuun ja pidettiin kansan luottamuksessa. Etelä-Nigeriassa asuvat pelkäsivät, että tämä menetelmä otettaisiin käyttöön etelässä. Koulutetut afrikkalaiset uskoivat, että jos he onnistuvat estämään järjestelmän ulottumisen Etelä-Nigeriaan, he voivat taistella sen käytännön tuhoamiseksi pohjoisessa. Tämä liike herätti Lagosissa henkilöitä, joista mainittakoon James Johnson, Mojola Agbebi, Candido Da Rocha, Christopher Sapara Williams, Samuel Herbert Pearse, Cardoso, Adeyemo Alakija ja John Payne Jackson (Lagos Weekly Record-lehden toimittaja). Sen valtuuskunta, joka matkusti Lontooseen esittämään näkemyksiään Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle, joutui huonoon valoon, kun sen jäsenten kesken puhkesi riitoja valtuuskuntarahastosta. Syytökset joihinkin jäseniin kohdistuneista kavalluksista, erimielisyydet ja riidat sekä joidenkin sen johtavien jäsenten kuolema johtivat tämän järjestön ennenaikaiseen kuolemaan ennen vuotta 1920. Sodan syttyminen ja vahva poliittinen tietoisuus johtivat useiden järjestöjen perustamiseen. Nämä ovat Universal Negro Improvement Associationin Lagosin haara, brittiläisen Länsi-Afrikan kansalliskongressi (Ncbwa) ja Nigerian kansallinen Demokraattinen puolue (Nndp).
Universal Negro Improvement AssociationEdit
Universal Negro Improvement Association and African Communities Leaguen perusti Marcus Garvey vuonna 1914. Pastori William Benjamin Euban ja pastori S. M. Abiodunin aloitteet johtivat haaratoimiston perustamiseen Lagosiin vuonna 1920. Lagosin haara ei selvinnyt pitkään nigerialaisten tovereiden, NCBWA: n jäsenten sekä siirtomaahallinnon vihamielisyyden vuoksi (koska Garveyn liikkeen uskottiin olevan kumouksellinen). Lyhyestä kestostaan huolimatta se pystyi toimimaan inspiraationa Ernest Sessi Ikolin (sen ensimmäinen sihteeri) sekä Nnamdi Azikiwen kaltaisille miehille.
NCBWAEdit
tämä on brittiläisen Länsi-Afrikan kansalliskongressi. Ajatuksen tällaisen alueellisen poliittisen elimen muodostamisesta panivat alulle Joseph Casely Hayford ja tohtori Akinwade Savage. NCBWA erosi merkittäviltä osin alueen aiemmista kansallismielisistä liikkeistä. Ncbwa kaavaili saavutettavaksi poliittiseksi tavoitteeksi Yhdistynyttä brittiläistä Länsi-Afrikkaa, toisin kuin aiemmat nationalistiset liikkeet. Se järjestettiin laajuudessa, joka käsitti kaikki neljä siirtokuntaa (Gold Coast, Sierra Leone, Nigeria ja Gambia) Brittiläisessä Länsi-Afrikassa samanaikaisesti, ja sitä johti lähes yksinomaan alueen koulutettu eliitti, joka oli pääasiassa menestyneitä ammattimiehiä: lakimiehiä, lääkäreitä ja papistoa kauppiaiden, lehtimiesten ja päälliköiden kera. Ajatus tämän poliittisen elimen muodostamisesta tuntui mahdottomalta, koska ihmiset uskoivat, että sellainen elin, joka kattaa koko brittiläisen Länsi-Afrikan, olisi vaikea järjestää huonojen viestintämahdollisuuksien aiheuttamien poliittisten haasteiden, brittiläisen Länsi-Afrikan muodostavien alueiden eri kehitystasojen sekä sen tosiasian vuoksi, että näiden neljän alueen politiikassa ei ollut läheistä yhteistoimintaa.Koska Hayford omisti Gold Coast Nation-lehden ja sitä toimitti Akinwande Savage, tämä elin sai laajaa julkisuutta. Huomattaville miehille Lagosissa, Freetownissa ja Bathurstissa lähetettiin kirjeitä, joissa pyydettiin heidän tukeaan uudelle liikkeelle. Konferenssi oli summattu vuonna 1920 Accrassa ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen, ja se oli tässä konferenssissa, että NCBWA muodostettiin. Juuri tässä konferenssissa päätettiin delegaattien lähettämisestä Siirtomaaministeriöön. Heillä oli seuraavat vaatimukset:
- että jokaiselle Länsi-Afrikan siirtomaalle perustetaan lakiasäätävä neuvosto, jonka jäsenistä puolet valitaan vaaleilla ja puolet nimetään.
- että päälliköiden nimittäminen ja viraltapano jätettäisiin heidän kansojensa, ei siirtomaakuvernöörien käsiin.
- toimeenpanovallan erottaminen oikeuslaitoksesta.
- rotusyrjinnän poistaminen virkamieskunnasta ja yhteiskunnallisesta elämästä.
- että brittiläiseen Länsi-Afrikkaan perustetaan muutoksenhakutuomioistuin.
- että Länsi-Afrikkaan perustetaan yliopisto.
- kunnallishallinnon kehittäminen.
- tiettyjen ”vastenmielisten” säädösten kumoaminen.
näiden pyyntöjen ohessa he toivoivat Siirtomaaministeriön harkitsevan, oliko syyrialaisten kasvava määrä ”ei-toivottua ja uhka maan hyvälle hallinnolle”.Konferenssin päätöksistä syntynyt pitkä vetoomus jätettiin kuninkaalle. Valitettavasti se hämärsi keskeisiä kysymyksiä eikä erottanut eri siirtomaiden erityisiä epäkohtia. Jossain vaiheessa arveltiin, että valtuuskunta tavoittelee itsehallintoa. Siirtomaaministeriön mandariinit huomauttivat epäjohdonmukaisuuksista ja epäselvyyksistä, kun taas NCBWA sivuutti siirtomaiden kuvernöörit vetoamalla Lontooseen. Vetoomuksen esittänyt lähetystö oli Lontoossa lokakuusta 1920 helmikuuhun 1921. He pystyivät luomaan yhteyksiä Kansainliitto unionin, Bureau International pour LA Défense des Indigènes, Welfare Committee for Africans in Europe, African Progress Union, ja Länsi-Afrikkalainen Opiskelijat asuvat Lontoossa. Lontoossa ollessaan valtuuskunta sai tukea muutamilta parlamentin jäseniltä sekä merkittäviltä Afrofilisteiltä, kuten Sir Sydney Oliverilta, J. H. Harrisilta ja Sir Harry Johnstonilta. Sekä Nigerian kuvernöörit Clifford että Guggisberg tuomitsivat kongressin edustuskelvottomana elimenä ja katsoivat, etteivät alueet olleet tarpeeksi kypsiä valituksi edustajaksi. Tämä oli myös siirtomaahallinnon osasto. Goldcoastin lakiasäätävässä neuvostossa Nana Ofori Atta, itäisen provinssin akyem Abuakwan ylin päällikkö, julisti, että päälliköt olivat kansan laillisia puhemiehiä eikä kongressi. Brittiläisen Länsi-Afrikan territorioiden kuvernöörien raportit johtivat siihen, että ulkoministeri Lordi Milner hylkäsi delegaation vaatimukset. Lähetystö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Nämä ongelmat sekä valtuuskunnan sisäiset jännitteet ja joidenkin sen jäsenten Maine huomattavien afrikkalaisten keskuudessa kotimaassaan aiheuttivat ryhmän kuoleman. Kongressin Lagosin osasto ei hyväksynyt tappiota täysin. Kongressin neljäs istunto pidettiin vuonna 1930 Lagosissa. Sen pohdinnat herättivät paljon huomiota lähinnä Nigerian Demokraattisen puolueen tuen ansiosta. Lagosin osaston edustaja vieraili kuvernöörin luona vuonna 1931 tavoitteenaan jatkuvuus. He totesivat, että kongressin tavoitteena oli säilyttää tiukasti ja koskemattomana brittiläisen Länsi-Afrikan riippuvuussuhteiden yhteys Brittiläiseen imperiumiin. Vuonna 1933 J. C. Zizer, joka oli sihteeri kongressin sekä toimittaja sen viikoittain urut, West African Nationhood lähti ja kongressi tuli moribund. Vuonna 1947 tätä järjestöä yritettiin elvyttää, mutta se osoittautui epäonnistuneeksi.Huolimatta varhainen kuolema, jotkut heidän vaatimuksensa täytettiin joitakin muutaman vuoden kuluttua vierailun Lontoossa, kun taas jotkut eivät täyttyneet vasta kahden vuosikymmenen kuluttua, kuten perustamalla yliopiston Länsi-Afrikassa. Yksi järjestön onnistumisista oli valinnaisperiaatteen sisällyttäminen Hugh Cliffordin vuonna 1922 laatimaan uuteen perustuslakiin. Avustus vaaleilla valittavalle edustustolle johti hyvin jäsenneltyjen poliittisten järjestöjen syntyyn Nigeriassa. Nämä järjestöt tasoittivat tietä Järjestäytyneemmälle nigerialaisten tavalle ilmaista toiveitaan ja tuoda esiin epäkohtiaan samoin. Nndp ja NYM ovat olemassaolonsa velkaa ncbwa: lle.