Image Source: Wikimedia Commons; Image only for representational purpose
4th November 1948 was a critical date in India ’ s constitution-making process: B. R. Ambedkar, Drafting Committee Chairman, Official presented the Constitutional Convention. Tämä ”mahtava” (kuten Ambedkar siihen viittasi) asiakirja, joka sisälsi 315 artiklaa ja 8 aikataulua, oli konventin työn, erityisesti sen valiokuntien, huipentuma, joka alkoi 9.joulukuuta 1946. Tästä lähtien kaikki täysistunnon keskustelut – 114 istunnosta 165: stä-keskittyivät tähän luonnokseen. Nämä väittelyt ovat Intian perustuslain laatimisen kiivain vaihe.
esitellessään luonnosta Ambedkar piti pitkän ja kattavan puheen, josta tulisi kuuluisa itsenäistymisen jälkeisessä Intiassa. Hän antoi yleiskokoukselle yleiskatsauksen Intian perustuslaillisesta arkkitehtuurista, sen tärkeistä piirteistä ja periaatteista, jotka vaikuttivat eri säännöksiin. Juuri tässä puheessa Ambedkar käytti ensimmäistä kertaa termiä ”perustuslaillinen moraali” – johon ovat viime vuosina laajalti vedonneet tutkijat, aktivistit, toimittajat ja oikeusyhteisö.
luonnoksen esittelyä seuranneina päivinä yleiskokouksen jäsenet esittivät alustavia vaikutelmiaan asiakirjasta ja pitivät Ambedkarin puheen. Osa oli suurin piirtein tyytyväisiä, osa ei.
yksi osa luonnoksesta ja Ambedkarin puheesta herätti merkittäviä kiistoja ja ristiriitoja: ”kylien” rooli Intian hallinnollisessa ja poliittisessa asetelmassa. Jotkut jäsenet olivat tyytymättömiä siihen, että luonnoksessa ei korosteta tai sisällytetä village panchayats – tai kyliin yleensä perustuvia säännöksiä. Puheessaan Ambedkar vastasi tähän kritiikkiin aloittamalla polttavan hyökkäyksen:
”..Mitä muuta kylä on kuin lokalismin lätäkkö, tietämättömyyden, ahdasmielisyyden ja yhteisöllisyyden pesä? Olen iloinen siitä, että perustuslakiluonnoksessa kylä on hylätty ja yksilö on otettu yksikökseen… ”
seuraavina päivinä joukko parlamentin jäseniä nuhteli vuorotellen Ambedkaria. Shibban Lal Saxena ammensi kokemuksistaan työskennellessään kylissä väittääkseen, että Ambedkarin vaikutelmat olivat vääriä. Lisäksi hän vetosi neuvostoliittolaisiin kylätasavaltoihin, joiden hän uskoi olevan hyvän itsehallinnon esikuvia. Toiset kuten H. V. Kamath esitti, että Ambedkarin ajatukset kylistä olivat oire siitä, ettei Ambedkar ollut osa vapausliikettä – liikettä, joka asetti kylän kamppailunsa ytimeen.