Heinäkuun 3. päivänä 1945 Josei Toda nousi vankilasta kestettyään kaksi vuotta vankeudessa ja nousi yksin toteuttamaan oppi-isänsä Tsunesaburo Makiguchin tahtoa kosen-rufun toteuttamiseksi. Sokan gakkain pääjohtajana hän ryhtyi heti ryhtymään raunioituneen järjestön jälleenrakentamiseen.
Japanin kansa oli tuolloin epätoivon kuopassa, hoipertelemassa sodan aiheuttamasta tuhosta ja sen jälkiseurausten myllerryksestä. Valtiollinen Šintolaisuus, joka oli pakotettu väestöön, oli nyt torjuttu samoin kuin muut militaristisen hallituksen omaksumat uskomukset ja arvot. Mitään uutta toivon lähdettä ei kuitenkaan löytynyt.
Toda Sensei oli vakuuttunut siitä, että Nichiren-buddhalaisuus yksin muodosti riittävän voimakkaan hengellisen periaatteen johdattaakseen ihmiset pois kärsimyksestä ja sekasorrosta, ja hän nousi ylös suurella toiveella ja vannoen levittävänsä sen opetuksia laajalti. Järjestön tavoitteena olisi paitsi toteuttaa koulutusuudistus myös saavuttaa kosen-rufu, eli rauha kaikkialla maailmassa ja onnellisuus kaikille ihmisille. Tämän tarkoituksen mukaisesti hän muutti sen nimen Sokan Kyoiku Gakkaista (arvoa Luova Kasvatusyhteiskunta) Sokan Gakkaiksi (arvoa Luova yhteiskunta) ja alkoi jälleen pitää keskustelutilaisuuksia ja matkustaa syrjäseuduille tarjoamaan opastusta uskossa.
mentorin ja opetuslapsen kohtaaminen—Toda Sensein ja Ikeda Sensein kohtaaminen
vuonna 1947 Toda Sensei tapasi nuoren Daisaku Ikedan, josta tuli myöhemmin Soka Gakkain (nykyisin sen kunniapuheenjohtaja ja SGI: n puheenjohtaja) kolmas presidentti.
Ikeda syntyi Omorin kaupunginosassa Tokion Ota-osastolla 2. tammikuuta 1928.
hän varttui aikana,jolloin Japani oli ajautumassa sotaan: hän oli 9-vuotias toisen Kiinan-Japanin sodan alkaessa (1937), 6-ja 13-vuotias sodan syttyessä Yhdysvaltoja vastaan toisen maailmansodan Tyynenmeren teatterissa (1941). Sodan kiihtyessä hänen neljä vanhempaa veljeään, jotka kaikki olivat parhaassa iässään, kutsuttiin armeijaan ja lähetettiin taisteluun. Elättääkseen perheensä Ikeda työskenteli ammustehtaalla. Hän kärsi tuberkuloosista, mutta vietti varhaisnuoruutensa fyysisessä ahdingossa ja mietti syvällisesti elämän ja kuoleman kysymyksiä.
kun hänen vanhin veljensä Kiichi oli palannut väliaikaisesti kotiin taistelukentältä, hän kuvaili, kuinka paljon kurjuutta sota aiheutti Aasian kansalle. Lisäksi hänen perheensä oli pakotettu ulos kodistaan, joka paloi ilmahyökkäyksissä. Näiden kertomusten ja kokemusten kautta hän oli tullut katkerasti tietoiseksi sodan epäoikeudenmukaisuudesta ja traagisesta julmuudesta.
sodan jälkeen perhe sai tietää, että vanhin veli, joka oli lähetetty takaisin rintamalle, oli saanut surmansa taisteluissa Burmassa (nykyinen Myanmar). Todistaessaan äitinsä syvän surun kuultuaan poikansa kuolemasta nuoren Ikedan tunne siitä, että sota oli paha, rikos ihmiskuntaa vastaan, vahvistui ja syveni. Etsiessään selkeitä vastauksia kysymykseen siitä, miten elää, hän syventyi kirjallisuuden ja filosofian teoksiin.
tämän etsinnän keskellä hän osallistui 14. elokuuta 1947 ensimmäiseen Sokan Gakkai-keskustelukokoukseensa. Siellä hän kohtasi miehen, josta tulisi hänen elinikäinen oppi-isänsä, Josei Toda.
samana iltana pidetyssä kokouksessa Toda Sensei oli pitämässä luentoa Nichiren Daishoninin kirjoituksesta ”on Establishing the right Teaching for the Peace of The Land.”Kun Toda oli lopettanut luennoinnin, Ikeda esitti hänelle joukon kysymyksiä, kuten” mikä on oikea tapa elää?”; ”Mikä on todellinen patriootti?”; ”Mitä tarkoittaa Nam-myoho-renge-kyo?”; ja ” mitä mieltä olet keisarista?”
Todan vastaukset olivat selkeitä ja hyvin perusteltuja ja niissä oli syvää vakaumusta, jonka hän oli saanut taisteluillaan Japanin militaristista hallitusta vastaan ja kahden vuoden epäoikeudenmukaisen vankeuden aikana. Kuunnellessaan nuorukaista iski tunne, että hän voi luottaa kaikkeen, mitä tämä mies oli sanonut.
kymmenen päivää myöhemmin, elokuun 24. päivänä, Ikeda aloitti Nichiren-buddhalaisuuden harjoittamisen. Hän oli tuolloin 19-vuotias ja Toda Sensei, 47.
seuraavan vuoden huhtikuussa Ikeda ilmoittautui yökursseille Taisei Gakuinissa (nykyinen Tokion Fuji-yliopisto). Syyskuussa hän alkoi osallistua Todan luentosarjaan Lotus Sutralla. Ottaen Toda Sensein oppi-isäkseen hän syvensi buddhalaisuuden tutkimista ja ymmärtämistä ja vannoi elävänsä elämäänsä kosen-rufun vuoksi.
ja tammikuussa 1949 hän aloitti työt Todan kustannusyhtiössä poikalehden toimittajana.
oppi-isän ja opetuslapsen yhteinen taistelu Sokan Gakkain uudelleenrakentamiseksi
heinäkuussa 1949 Sokan Gakkai aloitti kuukausittain ilmestyvän lehtensä, Daibyakurengen, julkaisemisen. Virkaanastujaisnumero sisälsi Toda Sensein kirjoittaman esseen nimeltä ” The Philosophy of Life.”Myöhemmin Todan yritykset, jotka olivat kamppailleet keskellä Japanin sekasortoisen sodanjälkeisen talouden vaikutuksia, kohtasivat vakavia taloudellisia vastoinkäymisiä, ja 24.elokuuta 1950 hän ilmoitti aikovansa luopua tehtävästään Sokan pääjohtajana.
tuolloin nuori Ikeda kysyi häneltä: ”Who will be my mentor from here on?”johon Toda Sensei vastasi:” vaikka olen aiheuttanut teille vain ongelmia, olen teidän mentorinne”, vahvistaen mentorin ja opetuslapsen murtumattoman siteen.
opetuslapsi ponnisteli täysillä selvittääkseen Todan liikeasiat ja ratkaistakseen finanssikriisin. Hän päätti syvästi sydämessään antaa Toda Senseille mahdollisuuden ottaa täysi johtajuus Sokan gakkain presidenttinä.
Ikeda oli päättänyt lopettaa iltakoulun käymisen, jotta voisi tukea täysin oppi-isäänsä. Mutta vastauksena Toda Sensei kertoi hänelle, että hän henkilökohtaisesti opettaa häntä ja antaa hänelle laaja koulutus ylittää kaikki hän voisi saada yliopistosta. Tämä yksityinen opetus, joka tunnetaan Todan yliopistona, jatkui lähes vuosikymmenen, vuoteen ennen Todan kuolemaa.
tämän intensiivisen taistelun keskellä Toda Sensei keskusteli luotetuimman oppilaansa kanssa visiostaan tulevaisuudesta. Tähän sisältyi järjestön sanomalehden Seikyo Shimbunin perustaminen taistelemaan kirjoitetun sanan puolesta kosen-rufun puolesta ja Sokan yliopiston perustaminen. Molemmat näistä instituutioista syntyivät tällaisten mentorin ja opetuslapsen välisten Vuoropuhelujen tuloksena.
toisen presidentin virkaanastujaiset
voitettuaan liiketoimintaongelmansa Toda Sensei suostui monien jäsenten pyynnöstä ottamaan vastaan Soka Gakkain puheenjohtajan paikan. Hänen virkaanastujaisensa järjestön toisena presidenttinä pidettiin 3.toukokuuta 1951, ja silloin hän julisti lupauksensa saavuttaa 750000 kotitalouden jäsenmäärä.7 jäseniä oli tuolloin vain noin 3 000, eikä kukaan voinut uskoa Todan ilmoittaman tavoitteen saavuttamista mahdolliseksi.
ennen virkaanastumistaan Toda Sensei toteutti sokan Gakkai-organisaation uudelleenjärjestelyn. Hän perusti luvun mukaisen järjestelmän tulevan kehityksen pohjaksi ja uudisti järjestön valmiutta vastata kosen-rufun haasteeseen.
ennen presidentiksi tuloaan seikyo Shimbun alkoi ilmestyä 20. Sen avajaisnumero sisälsi ensimmäisen osan Todan sarjamuotoisesta romaanista Human Revolution, jonka hän kirjoitti salanimellä Myo Goku.8
”ihmisen vallankumous” tarkoittaa prosessia, jossa Nichiren-buddhalaisuuden harjoittamisen kautta jokainen yksilö saavuttaa elintilansa muutoksen, joka lopulta johtaa koko ihmiskunnan kohtalon muuttumiseen. Toda kannatti elämänfilosofiaansa perustuvaa ihmisen vallankumouksen periaatetta ja pyrki levittämään Nichiren-buddhalaisuutta opetuksena, joka on kaikkien ihmisten ulottuvilla ja sovellettavissa nykyään.
myös heti virkaanastujaisensa jälkeen presidentti Toda perusti perättäin naisten jaoston, nuorten miesten ja nuorten naisten jaoston.
samoihin aikoihin Todan ohjeistuksesta vuoden 1952 alussa Ikedasta tuli sokan Gakkain Kamatan luvun osastoneuvoja Tokiossa ja hän johti pyrkimystä, jonka tuloksena 201 uutta kotitaloutta liittyi mukaan helmikuun aikana. Tämä merkitsi läpimurtoa, joka ylitti huomattavasti kuukausittaiset jäsenmäärän lisäykset, jotka oli saavutettu mihin tahansa lukuun mennessä, ja sitä alettiin kutsua historialliseksi helmikuun kampanjaksi. Se merkitsi käännekohtaa, jonka jälkeen Sokan gakkain eteneminen kohti 750 000 kotitalouden jäsenyystavoitteensa saavuttamista kiihtyi nopeasti.
Toda Sensei oli suunnitellut julkaisevansa kokoelman Nichiren Daishoninin kirjoituksia. Hän tiesi, että tämä olisi välttämätöntä Daishoninin opetusten oikean tutkimisen ja ymmärtämisen kannalta ja siten edistymiselle kosen-rufussa, Nichiren-buddhalaisuuden laajassa leviämisessä.
Toda Sensei pyysi taitavaa Nichiren-tutkijaa Nichiko Horia ottamaan vastuun kokoamisesta ja editoinnista. Huhtikuussa 1952 julkaistiin Nichiren Daishonin Gosho zenshun 700.havainto Hänen opetuksensa perustamisesta. Siitä lähtien jokainen Soka Gakkain jäsen käytti tätä kirjaa tutkiakseen vakavasti Nichiren Daishoninin opetuksia, ja henki, jonka avulla voi perustaa tekonsa Daishoninin kirjoituksiin, vakiintui koko Sokan Gakkain alueelle.
taistelu pirullisia Valtasuuntauksia vastaan
huhtikuussa 1955 Sokan Gakkai asetti ensimmäiset ehdokkaansa paikalliskokousvaaleissa. Se otti tämän askeleen, joka perustui siihen henkeen, että luotiin oikea opetus maan rauhaa varten, minkä Daishonin omaksui taistellessaan kansan onnellisuuden ja rauhanomaisen yhteiskunnan puolesta.
vuonna 1956 Ikeda vauhditti huomattavaa lisääntymistä koko Kansain alueella Länsi-Japanissa, ja Osakan luku saavutti ennennäkemättömän jäsenmäärän: 11 111 kotitaloutta yhden ainoan kuukauden aikana toukokuussa. Saman vuoden heinäkuussa pidetyssä edustajainhuoneen vaalissa valittiin Osakan vaalipiirissä ehdolla oleva ehdokas, jonka kampanjaa Ikeda oli johtanut, uhmaten kaikkia päinvastaisia ennusteita.
lopputulos oli niin hämmästyttävä, että eräs suuri päivälehti Japanissa kertoi siitä otsikolla ”se, mitä pidettiin mahdottomana, on saavutettu!”
kolme Sokan Gakkain tukemaa ehdokasta oli valittu edustajainhuoneeseen,ja siitä lähtien järjestö nousi huomion kohteeksi ryhmänä, jonka yhteiskunnallinen vaikutusvalta kasvoi. Samaan aikaan vallanpitäjät ja intressit alkoivat epäoikeudenmukaisesti yrittää estää järjestöä.
näiden hyökkäysten seurauksena Ikeda taisteli päättäväisesti suojellakseen Sokan gakkain jäseniä. Kun kesäkuussa 1957 Yubarin kaupungissa Hokkaidōssa toimiva Yubarin hiilikaivostyöläisten liitto toimi epäoikeudenmukaisesti tukahduttaakseen Sokan gakkain jäsenten uskonnonvapauden, hän meni sinne välittömästi käsittelemään asiaa. Julistaen, että Sokka Gakkai vastustaisi näitä väärinkäytöksiä järkkymättä, hän pyrki ahkerasti löytämään ratkaisun. Tämä tuli tunnetuksi Yubarin hiilikaivostyöläisten liiton välikohtauksena.
3.heinäkuuta, heti Yubarista lähdettyään, Osakan prefektuurin poliisi pidätti Ikedan epäoikeudenmukaisesti niin sanotussa Osakan välikohtauksessa. Saman vuoden huhtikuussa (1957) Sokan Gakkai oli asettanut ehdokkaan täytevaaleissa täyttääkseen Osakan vaalipiiristä vapautuneen edustajainhuoneen paikan, ja joitakin kampanjaan osallistuneita jäseniä oli syytetty vaalilakien rikkomisesta. Ikedaa, joka oli vastuussa vaalikampanjasta, syytettiin perusteettomasti laittoman toiminnan järjestämisestä.
heinäkuun 3. päivä on sama päivä, jolloin Toda Sensei vapautui vankilasta vuonna 1945. Vuosia myöhemmin Ikeda Sensei viittasi tähän haikussa, kirjoittaen: ”tänä vapautuksen ja vankeuden päivänä löytyvät oppi-isän ja opetuslapsen siteet.”
viidentoista päivän ajan Ikedaa kuulusteltiin ankarasti, jonka aikana syyttäjä uhkasi: ”jos et tunnusta syyllisyyttäsi, pidätämme presidentti Todan.”Todan terveys oli siihen mennessä tullut hyvin heikoksi, ja vankilaan joutuminen olisi varmasti johtanut hänen kuolemaansa.
suojellakseen oppi-isänsä henkeä Ikeda tunnusti toistaiseksi syytteet ja päätti myöhemmin oikeudessa todistaa oman syyttömyytensä. Heinäkuuta hänet vapautettiin Osakan pidätyskeskuksesta.
seuraavat neljä ja puoli vuotta Ikeda kävi jatkuvaa oikeustaistelua, ja lopulta 25.tammikuuta 1962 hänet julistettiin syyttömäksi kaikkiin syytteisiin. Syyttäjä vahvisti oikeuden päätöksen ja hylkäsi valitusmahdollisuuden.
uskoen Kosen-rufun seuraajilleen
8. syyskuuta 1957 Toda Sensei antoi ”julistuksensa, jossa vaadittiin ydinaseiden poistamista”, 9, josta tulisi Sokan gakkain rauhanliikkeen alku ja avain. Siinä hän, joka perustui buddhalaiseen periaatteeseen elämän pyhyydestä ja arvokkuudesta, tunnisti ydinaseet pirulliseksi luomukseksi, joka uhkaa anastaa ihmiskunnan loukkaamattoman oikeuden elää, kutsuen tällaisten aseiden käyttöä ehdottoman pahaksi teoksi.
joulukuussa 1957 Sokan Gakkai saavutti 750 000 kotitalouden jäsenyystavoitteensa, jonka Toda Sensei oli vannonut saavuttavansa. Ja seuraavan vuoden maaliskuussa se sai valmiiksi ja lahjoitti Nichiren Shoshun päätemppelin, Taisekijin, suureksi Luentosaliksi kutsutun rakennuksen. Siellä 16. maaliskuuta kuusituhatta nuorta eri puolilta Japania kokoontui Ikedan johdolla seremoniaan, jossa Toda Sensei uskoi heille kosen-rufun kaikki puolet. Tuossa tilaisuudessa presidentti Toda julisti: ”Soka Gakkai on uskonnollisen maailman kuningas!”
tätä päivää, 16. maaliskuuta, jolloin näille nuorille seuraajille uskottiin kosen-rufun suuri toive ja lupaus, alettiin kutsua Kosen-rufun päiväksi Sokan Gakkaissa.
toda Sensei menehtyi huhtikuun 2.päivänä 1958 suoritettuaan kaiken, mihin oli ryhtynyt. Hän oli 58-vuotias. Vankilassa saavuttamaansa heräämiseen nojautuen hän oli rakentanut uudelleen Sokan Gakkain ja rakentanut järkkymättömän perustan kosen-rufun tulevaisuudelle.