Rosa Parks on henkilö, jolla on kaksi eriytynyttä johtamistyyliä. Rosa käyttää demokraattista johtajuutta eli hän on jakanut valtaa eri tavoin. Rosa käyttää tätä johtamistyyliä, kun hän alkoi osallistua useisiin afroamerikkalaisiin järjestöihin. Hän toimi yhteisönsä NAACP: n sihteerinä. Rosa työskenteli myös Montgomery Voters Leaguessa, NAACP: n Nuorisovaltuustossa ja monissa muissa kansalais-ja uskonnollisissa ryhmissä. Rosa käyttää tässä demokraattista johtajuutta, koska hän työskentelee järjestöille, jotka jakavat valtaa. Nämä järjestöt pyrkivät yhteiseen päämäärään, joka on kansalaisoikeuksien puolesta, mutta jokaisella järjestöllä on erillisiä tehtäviä, joilla on monia yhteisiä valtuuksia yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Vaikka Rosa on NAACP: n yhteisöjaoston sihteeri, hänellä on yhä yhteisiä valtuuksia koko järjestön kanssa. Rosan tavoitteena näissä ryhmissä työskennellessään on saada kansalaisoikeudet yhdessä kaikkien muiden ryhmäläistensä ja koko rotunsa kanssa.
Seuraava johtamistyyli, jota Rosa käyttää, on Laissez-faire, eli Rose käyttää näpit irti-lähestymistapaa minimaalisella ohjauksella ja kaikki täyttävät tarkoituksen. Tällaista johtamistyyliä käytetään ensimmäisen kerran, kun Rosa kieltäytyy luovuttamasta paikkaansa valkoiselle matkustajalle bussimatkallaan töistä kotiin 1.joulukuuta 1955. Tämä kieltäytyminen luopumasta paikastaan oli suunnittelematonta ja impulsiivista. Rosalla ei ollut aikomustakaan auttaa kansalaisoikeusliikkeen käynnistämisessä, mutta hän auttoi. Tällainen Laissez-faire-johtajuus on luultavasti parasta, mitä Kansalaisoikeusliikkeelle on voinut tapahtua. Tämä Rosa Parksin suunnittelematon ja impulsiivinen tapahtuma sytytti kansalaisoikeusliikkeen ja teki värillisistä sen, mitä he ovat tänä päivänä.
uskon, että Rosa Parks oli suuri johtaja ja se on muuttanut monen kansan elämän silloin ja tänään. Hän myös motivoi Martin Luther King Jr: n kaltaisia ihmisiä tekemään muutoksen.