laulun tarina: Valerie, The Zutons, 2006

IndyEat

Rekisteröidy Roisin O ’Connorin ilmaiseen viikkotiedotteeseen Nyt kuule tämä sisäradalle on all things music

ei pidä sekoittaa Steve Winwoodin samannimiseen hittiin, The Zutonsin ”Valerie” oli kappale, joka antoi Liverpool-yhtyeelle heidän läpimurtonsa.

se oli yhtyeen laulajan Dave McCaben mukaan nimetty Amerikassa tapaamansa ystävän mukaan, joka oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta. Yhtyeen rumpali Sean Payne on kutsunut sitä ” musiikilliseksi postikortiksi hänelle sanoen, että hänellä on vaikeaa ja voiko hän tulla tapaamaan häntä.”McCabe kirjoitti sen taksissa matkalla tapaamaan äitiään. ”Koko kappale kirjoitettiin ennen kuin pääsin sinne”, McCabe sanoi. ”Joten 20 minuuttia, max.”Nauhoitettiin Lontoon Townhouse-studioilla Stephen Streetin tuottaessa ja yhtyeen soittaessa yhdessä livenä. ”Alussa kuultu kitaran arpeggio lisättiin jälkikäteen intron parantamiseksi”, muistelee Street. ”Kesti pari yritystä sekoittaa saada se oikein.”

se oli toinen single yhtyeen albumilta ”Tired of Hanging Around”. Kesällä 2006 ilmestynyt hitti löysi epätodennäköisen fanin Amy Winehousesta, joka hyräili vielä vuotta myöhemmin, kun häntä pyydettiin osallistumaan uuteen projektiin Mark Ronsonin kanssa. Winehouse, jonka Ronson väitti vain kuunnelleen ennen vuotta 1967 tehtyjä asioita, kamppaili keksiäkseen jotain, joka sopisi sessioihin Ronsonin megamyyntiin ”versioon”. ”Selitin, että kyseessä oli kitaralevyjen soul-covereita”, hän sanoi. Lopulta Winehouse kertoi Ronsonille, että voisi kokeilla ”Valerieta”. Ronson tuskastui kuullessaan hänen äänensä laulavan sitä päässään. ”En ollut varma, miten se toimisi, mutta hän meni studioon ja kokeili sitä. Rakastin sitä”, hän sanoi.

Ronsonin tuotanto lepäsi The Jamin kappaleesta ”A Town Called Malice”lainatun biitin varassa. Winehouse levytti myös jazzierin, akustisen version ”Radio 1′ s Live Loungeen”, joka julkaistiin samaan aikaan kuin Ronson – yhteistyö ja hitti itsessään, mahdollisesti lataussekaannuksen vuoksi-juuri Ronsonin versio sai radiosoiton. Kappaleesta on tullut McCabelle eräänlainen ristiriitainen siunaus. ”Minun täytyy todellakin yrittää kovasti joskus olla ajattelematta ’Valerieta'”, hän sanoi. ”Päivät Se on päässäni, kun minun täytyy laskea kitara ja vain unohtaa kirjoittaminen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.