Irv Lewis ”Scooter” Libby – Valkoisen talon neuvonantaja, mysteerikirjailija ja uuskonservatiivinen guiding light – on ollut yksi tärkeimmistä miehistä, jotka vetävät vipuja Bushin hallinnon takana.
Libby, jolla on ollut Bushin Valkoisessa talossa enemmän titteleitä kuin käyntikorttiin mahtuu, toimi näkyvimmin (tänään eroamiseensa asti) varapresidentin kansliapäällikkönä. Aivan hallinnon alusta lähtien Libby on ollut lähinnä Dick Cheneyn Dick Cheney – outo yhdistelmä H. R. Haldemania ja Harry Hopkinsia, näennäisesti hallita jokaista varapresidentin työelämän yksityiskohtaa.
Libbyä vastaan nostettiin tänään viisi rikossyytettä erikoissyyttäjä Patrick Fitzgeraldin toimesta, joka johti CIA-agentti Valerie Plamen vuotaneen henkilöllisyyden tutkintaa. Libbyä syytetään nyt siitä, että hän oli yksi valkokaulusrikollisista, jota hän edusti aikoinaan korkeana puolustusasianajajana 1980-luvulla.
harva on tänä historiallisena hetkenä tajunnut, että viimeiset neljä ja puoli vuotta Libby on ”kieputellut” skandaalista toiseen. Libby on ollut keskeisessä asemassa muissa Bushin hallinnon suurissa kansallisen turvallisuuden skandaaleissa, kuten Irakin tiedustelusotkussa, Halliburtonin sopimuksia koskevissa salaisissa tapaamisissa ja epäilemättä muissa, joista emme ole vielä kuulleet.
Libby – yhdessä Paul Wolfowitzin, Doug Feithin ja muutamien muiden Pentagonin ja Valkoisen talon huippuavustajien kanssa-sai presidentin vakuuttuneeksi siitä, että USA pitäisi lähteä sotaan Irakiin. Libby painosti Cheneyn julkisesti väittämään, että Saddam Husseinilla oli yhteyksiä al-Qaidaan ja 9/11-iskuun.
Libby myös yllytti entistä ulkoministeriä Colin Powellia sisällyttämään valheellisia kertomuksia 9/11 terroristi Mohammed Attan ja Irakin tiedusteluviranomaisen väitetystä tapaamisesta Powellin helmikuussa 2003 YK: lle pitämässään puheessa. Libbyn ja hänen henkilökuntansa kerrotaan kiusanneen Powellin puheenkirjoittajia viikkojen ajan, mikä huipentui tapaamiseen, jossa Libby esitteli tietoja tavalla, joka paikalla olleiden mukaan oli aggressiivinen ja yliampuva.
niin sanottu todistusaineisto purkautui, kun tiedusteluanalyytikot tutkivat sitä myöhemmin. Kuten eräs virkailija kertoi Washington Postille, ” kuultuaan päivän huutoja siitä, kuka tämän on koonnut . . . heitimme sen pois.”Lannistumatta Libby yritti edelleen painaa agendaansa-meni niin pitkälle, että soitti Powellin henkilökunnalle edellisenä iltana ennen kuin ministerin oli määrä pitää puheensa vaatien heiltä uutta tietoa.
”Vulkaanien” sisällä – nimi, jolla Bushin kansallisen turvallisuuden ydinryhmä (Rumsfeld, Cheney, Rice, Wolfowitz, et al.) antoi itsensä-Libby on ollut nuorempi jäsen ja ideologinen sielunkumppani. Edelleen tunnettu ystävien ja työtovereiden ”Scooter” (hänen isänsä katseli häntä indeksointi hänen pinnasänky kuin vauva eräänä päivänä ja huudahti, ”hän on skootteri!”), Libby sai ensikosketuksen tähän ryhmään opiskellessaan Yalessa, kun hän otti valtiotieteen kurssin Wolfowitzilta, entiseltä apulaispuolustusministeriltä joka nyt johtaa Maailmanpankkia.
Yalesta Libby jatkoi Columbia Law Schooliin ja asettui sitten harjoittamaan lakia Philadelphiaan. Hänen tunnetuin asiakkaansa oli Marc Rich, pakeneva rahoittaja ja väitetty veronkiertäjä, jonka presidentti Clinton armahti hallintokautensa viimeisinä päivinä. Clintonin armahdus, joka herätti tuolloin kovaa kritiikkiä republikaaneissa, oli pitkälti seurausta laillisista argumenteista, joita Libby oli esittänyt jo 15 vuotta.
Libbyn washingtonilainen ura alkoi, kun Wolfowitz soitti entiselle oppilaalleen ja pyysi tätä luopumaan asianajajan ammatistaan päästäkseen töihin Reaganin hallintoon. Libby tarttui heti tilaisuuteen ja meni töihin ulkoministeriöön. Myöhemmin ensimmäisen George Bushin aikana hän siirtyi puolustusministeriöön.
siellä hän kirjoitti lakaisevan uuden Puolustussuunnittelun ohjeasiakirjan, joka pyrki suuntaamaan U.S. globaali sotilaspolitiikka. Lehti – jota uuskonservatiivit tuolloin ylistivät suuresti-vaati Yhdysvaltoja kehittämään sotilaallisia kykyjään niin paljon, ettei mikään muu maa voisi koskaan kilpailla niiden kanssa. Cheney, joka oli sitten puolustusministeri, piti asiakirjasta niin paljon, että hän määräsi osia yleensä salaisesta suunnitelmasta julkaistavaksi ja julkisti ne= tämä Suunnitteluohjeasiakirja meni pitkälle kohti Libbyn hellittelyä Cheneylle.
Bushin hallinnossa se, mikä on koskettanut Cheneyä, on saavuttanut myös Libbyn ja päinvastoin. Libbyn rooli ainakin yhden tarjouksettoman, miljoonien dollarien arvoisen sopimuksen myöntämisessä Halliburtonille on hyvä esimerkki.
varapresidentin kanslia kiisti kuukausien ajan, että sillä olisi ollut mitään roolia Cheneyn aikoinaan johtaman yhtiön valinnassa korjata Irakin öljykenttiä. Mutta kuten Washington Post viime vuonna kertoi, kävi ilmi, että Pentagonin virkamiehet olivat informoineet Libbyä ennen sopimuksen myöntämistä – mikä herätti kysymyksiä parhaimmillaan sopimattomuudesta ja pahimmillaan korruptiosta. Mies, joka pystyy parhaiten vastaamaan kysymyksiin tapahtuneesta, ei Postin mukaan ole kukaan muu kuin Libby.
ottaen huomioon hänen vaikutusvaltansa Valkoisen talon agendan muokkaamisessa viimeisten neljän ja puolen vuoden aikana, Libbyn menettäminen tänään ei ole valtava isku vain varapresidentille, vaan koko Bushin hallinnolle.