Menna Zakin mukaan Aswat Masriya
diplomaattiset siteet on palautettu, kahdenvälinen koordinaatio on ”parempi kuin koskaan”, kuten eräs israelilainen ministeri sanoi huhtikuussa, ja poliittiset suhteet vahvistuvat edelleen. Voiko esimerkiksi Egypti ja Israel järjestää ”ystävällismielisen” jalkapallo-ottelun maajoukkueidensa välillä?
ajatus sai hyrrää helmikuussa Israelin suurlähetystössä, kun se pyysi käyttäjiä kertomaan näkemyksiään ja tuntemuksiaan tällaisesta hypoteettisesta urheilupelistä.
vaikka Egyptin jalkapalloliiton johtaja torjui Israelin ehdotuksen ja sanoi Alarabiya-TV-kanavalle, että ajatus on ”mahdoton”, asia meni läpi ilman Egyptin yleisen mielipiteen äänekästä meteliä.
analyytikot uskovat, että egyptiläiset vastustivat jälleen innokkaasti Israelin politiikkaa ja kahdenvälisten suhteiden normalisointia. He sympatisoivat palestiinalaisia ja palestiinalaisten asiaa suhteessa Israeliin, jonka kanssa he kävivät kolme sotaa viime vuosisadalla vuoden 1948 sodan lisäksi. Vuonna 2000 puhjenneen Toisen intifadan aikana egyptiläiset nuoret osoittivat mieltään Israelia vastaan kaduilla ja yliopistokampuksilla poliittisten ja taloudellisten boikottien vaatimuksesta huolimatta Egyptin ja Israelin välisestä rauhansopimuksesta, josta tuli ensimmäinen laatuaan Israelin ja arabimaan välillä, kun se allekirjoitettiin vuonna 1979.
mutta viime aikoina egyptiläisten suhtautuminen näiden kahden hallituksen välisten suhteiden lämpenemisen merkkeihin on laantunut, ja heidän uhmakkuutensa hallitsijoidensa suhteita Israeliin kohtaan on hiipunut.
Hamas demonisoi
Ahmed Abd Rabou, Egyptiläinen valtiotieteilijä ja Denverin yliopiston vieraileva tutkija, on samaa mieltä siitä, että yleinen reaktio normalisoitumiseen ei ole ”yhtä voimakas” kuin 10 vuotta sitten, ja katsoo tämän johtuvan useista syistä, kuten siitä, että jotkut egyptiläiset ”Egyptin median paineen, fobian ja trauman alla” uskovat, että todellinen uhka Egyptin kansalliselle turvallisuudelle ovat Hamas ja palestiinalaiset.
”jotkut uudet viholliset ovat syrjäyttäneet Israelin monien egyptiläisten mielissä, mukaan lukien mutta ei rajoittuen Muslimiveljiin”, hän lisäsi.
sen jälkeen kun Muslimiveljeskunnan silloinen presidentti Mohamed Mursi syrjäytettiin heinäkuussa 2013, Egyptin viranomaiset ovat johtaneet islamistiryhmään kohdistuneita tehoiskuja.
veljeskunnan sivuhaara, Palestiinalaisliike Hamas on joutunut egyptiläisten poliitikkojen ja hallitusta tukevien asiantuntijoiden hyökkäyksen kohteeksi. Hamas hallitsee Gazan kaistaa, joka rajautuu Egyptin Siinaille ja Israeliin, ja sitä syytetään usein ”terroristien” soluttautumisesta Siinaille ja Egyptin turvallisuushenkilöstön kohteeksi ottamisesta.
eräs Egyptissä asuva parikymppinen palestiinalainen kertoi Aswat Masriyalle, että viimeisen kahden vuoden aikana egyptiläiset ovat olleet taipuvaisempia uskomaan palestiinalaisten olevan vastuussa kaikesta Egyptin sisällä, erityisesti Pohjois-Siinailla, käynnissä olevasta sekasorrosta”, Kiitos Egyptin median.”
palestiinalais-Egyptiläinen aktivisti Ramy Shaath uskoo, että Hamasin ja palestiinalaisten syyttäminen on osa ”tehostettua kampanjaa, jonka tavoitteena on vääristää kuvaa palestiinalaisista egyptiläisten ajatusmaailmassa.”
vaikka se onnistuikin siinä, kampanja ”ei onnistunut saamaan egyptiläisiä tuntemaan taipumusta sionistiseen entiteettiin”, sanoi Shaath, joka on Boycott, Divestment and Sanctions (BDS) – järjestön edustaja Egyptissä.
itse asiassa kymmenettuhannet egyptiläiset kokoontuivat Tahririn aukiolle heiluttaen Egyptin ja Palestiinan lippuja toukokuussa 2011 tammikuun 25.päivän kansannousun jälkeen, joka kaatoi maata 30 vuotta hallinneen entisen presidentin Hosni Mubarakin.
mutta protestit, myös Palestiinan asian puolesta, ovat harventuneet Mursin jälkeisen väliaikaishallituksen säädettyä kokoontumislain, joka käytännössä kieltää protestit, koska sen mukaan protestien järjestäjien on saatava etukäteen lupa turvallisuusviranomaisilta.
egyptiläisten omat ”katastrofit”
eräs länsirannalla asuva palestiinalainen, joka pyysi nimettömyyttä, kertoi Aswat Masriyalle verkkokeskustelussa, että vaikka hän ei ole kovin kiinnostunut politiikasta, hän uskoo, että maailmalla, erityisesti Egyptissä, tapahtuu paljon ”katastrofeja”, minkä vuoksi ihmisten on liian vaikea välittää mistään muusta kuin omista ongelmistaan.
eräälle nuorelle egyptiläiselle, joka ei myöskään halunnut tulla tunnistetuksi, Israelin ja Palestiinan konfliktista on tullut myöhempinä vuosina pikemminkin ”itsestäänselvyys”, vaikka egyptiläiset eivät olekaan menettäneet sympatiaansa Palestiinan asialle.
egyptiläiset ovat syventyneet omiin jokapäiväisiin asioihinsa ja ongelmiinsa, hän lisäsi.
hän ja muut eivät enää marssi Raivoisissa protesteissa Israelia vastaan kolmannen ”intifadan” raivotessa Jerusalemissa.
nykyisen turvallisuusryöstön ja protestilain vuoksi parasta, mitä Egyptiläisnuoret voivat nyt tehdä, on jakaa Facebookiin postaus tai kirjoittaa status purkaakseen turhautumistaan, hän sanoi.
hallitus ajaa kohti normalisointia
sekä BDS: n Shaath että valtiotieteilijä Abd Rabou uskovat, että Egyptin hallitus ajaa kohti normalisointia. Shaath luetteli useita viime kuukausien aikana sattuneita välikohtauksia, jotka olivat merkki Egyptin ja Israelin välien lämpenemisestä.
näkyvimmin esillä on entisen parlamentaarikon Tawfiq Okashan ja Israelin suurlähettilään Haim Korenin Tapaaminen helmikuussa, mikä lopulta maksoi Okashan aseman lainlaatijana.
myös lokakuussa Egypti äänesti Israelin jäsenyyden puolesta Yhdistyneiden Kansakuntien ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä käsittelevässä komiteassa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1948.
toinen keskeinen tapaus oli Egyptin Koptiortodoksisen paavin Tawadros II: n vierailu Jerusalemiin marraskuussa johtamaan Jerusalemin ja Lähi-idän metropoliitta arkkipiispa Abrahamin hautajaisrukouksia. Vierailu herätti kovaa kritiikkiä, sillä se oli ensimmäinen sitten Pyhän Synodin vuonna 1980 tekemän päätöksen, joka kielsi kopteja vierailemasta Jerusalemissa. Paavi kuitenkin kuvaili vierailuaan ”inhimilliseksi velvollisuudeksi”.
Egyptin ja Israelin diplomaattisuhteet palautettiin lopullisesti vuonna 2016 kolmen vuoden tauon jälkeen, joka alkoi vuonna 2012, kun Mursi kutsui Egyptin suurlähettilään takaisin vastalauseena Israelin hyökkäykselle Gazaan.
näillä kahdella maalla on nyt ennennäkemätön tiedustelun koordinointi, eräs IDF: n vanhempi virkamies sanoi hiljattain.
Abd Rabou uskoo, että hallitus ”tekee sen vähitellen ja hyvin matalalla profiililla ottaen huomioon, että al-Sisille annettu tuki kasautuu Israelin ja sionismin vastustamiseen.”
Shaath ilmaisi kuitenkin epäilevänsä, että yritykset suhteiden normalisoimiseksi onnistuvat lähentämään kahta kansaa tulevaisuudessa.
Abd Rabou arvelee, että niin voi käydä, vaikka ”se ei tule koskaan tapahtumaan ilman vaikeuksia tai vastarintaa Egyptiläiseltä yleisöltä”, koska egyptiläiset ovat oikukkaita ja saattavat heilahtaa minä hetkenä hyvänsä.