kenellä on suurin historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta?

yksi suurimmista kiistoista YK: n ilmastokokouksessa Glasgow ’ ssa on se, pitäisikö maailman rikkaimpien valtioiden, jotka ovat tähän asti olleet suhteettoman vastuussa ilmaston lämpenemisestä, korvata kohonneiden lämpötilojen aiheuttamat vahingot köyhemmille valtioille — ja miten.

rikkaat maat, mukaan lukien Yhdysvallat, Kanada, Japani ja suuri osa Länsi-Eurooppaa, muodostavat nykyään vain 12 prosenttia maailman väestöstä, mutta ovat vastuussa 50 prosentista kaikista fossiilisista polttoaineista ja teollisuudesta viimeisten 170 vuoden aikana vapautuneista planeettoja lämmittävistä kasvihuonekaasuista.

tuona aikana maapallo on lämmennyt noin 1,1 celsiusastetta, mikä on lietsonut voimakkaampia ja tappavampia helleaaltoja, tulvia, kuivuutta ja maastopaloja. Köyhemmät ja haavoittuvassa asemassa olevat maat ovat pyytäneet rikkaammilta mailta lisää rahaa näihin vaaroihin sopeutumiseen.

huippukokouksessa Sonam P. Wangdi, joka johtaa 47 vähiten kehittyneen maan muodostamaa ryhmittymää, huomautti, että hänen kotimaansa Bhutan ei kanna juurikaan vastuuta ilmaston lämpenemisestä, koska valtio sitoo tällä hetkellä enemmän hiilidioksidia valtavista metsistään kuin sitä päästetään sen autoista ja kodeista. Bhutaniin kohdistuu kuitenkin suuria riskejä lämpötilan nousun vuoksi, sillä Himalajan jäätiköiden sulaminen aiheuttaa jo nyt tulvia ja mutavyöryjä, jotka ovat tuhonneet kyliä.

”olemme myötävaikuttaneet tähän ongelmaan vähiten, mutta kärsimme suhteettoman paljon”, Wangdi sanoi. ”Vaikutuksiin sopeutumista on tuettava entistä enemmän.”

vuosikymmen sitten maailman vauraimmat taloudet lupasivat mobilisoida 100 miljardia dollaria vuodessa ilmastorahoitukseen köyhemmille maille vuoteen 2020 mennessä. Ne jäävät kuitenkin vuosittain kymmenien miljardien dollarien vajaaksi, ja tähän mennessä on annettu hyvin vähän apua toimenpiteisiin, joilla köyhempiä maita autetaan selviytymään kuumemman planeetan vaaroista, kuten merenseinämiin tai tulvista ja kuivuudesta varoittaviin varhaisvaroitusjärjestelmiin.

erikseen haavoittuvat maat ovat myös korostaneet, etteivät ne pysty sopeutumaan jokaiseen myrskyyn tai jokaiseen ilmastonmuutoksen pahentamaan hirmumyrskyyn tai nälänhätään. Maailma jatkaa lämpenemistään. Ihmisiä kuolee jatkossakin ilmastokatastrofeissa. Kyliä katoaa edelleen nousevien merien alta.

nämä maat, joista monet tuottavat edelleen vain murto-osan kokonaispäästöistä, ovat pyytäneet erillistä rahastoa, jonka varakkaat maat maksavat korvatakseen vahingot, joita ne eivät voi estää. Tätä kysymystä kutsutaan ” menetys ja vahinko.”

”monet ihmiset menettävät henkensä, he menettävät tulevaisuutensa, ja jonkun on oltava vastuussa”, Bangladeshin ulkoministeri A. K. Abdul Momen sanoi. Hän vertasi menetyksiä ja vahinkoja tapaan, jolla Yhdysvaltain hallitus haastoi tupakkayhtiöt oikeuteen 1990-luvulla saadakseen takaisin miljardien dollarien suuremmat terveydenhoitokulut tupakointiepidemiasta.

rikkaat maat ovat perinteisesti vastustaneet vaatimuksia erityisrahoitusmekanismista menetysten ja vahinkojen varalta peläten, että se voisi avata oven korvausvaatimusten tulvalle. Vain Skotlannin hallitus on ollut halukas tarjoamaan erityisiä dollarisummia ja lupaamaan tällä viikolla 2,7 miljoonaa dollaria ilmastokatastrofien uhreille.

samaan aikaan osa maailman suurimmista kehittyvistä talouksista alkaa kuroa päästöjään kiinni. Kiina, jossa asuu 18 prosenttia maailman väestöstä, on vastuussa lähes 14 prosentista kaikista fossiilisista polttoaineista ja teollisuudesta vuoden 1850 jälkeen vapautuneista maapalloa lämmittävistä kasvihuonekaasuista. Mutta nyt se on maailman ylivoimaisesti suurin päästäjä, joka tuo tänä vuonna noin 31 prosenttia ihmiskunnan energian ja teollisuuden hiilidioksidista.

Kiina on Glasgow’ n ilmastokokouksessa tukenut haavoittuvien valtioiden vaatimusta vahinkojen ja tappioiden rahoituksesta, mutta toistaiseksi Kiinaa ei ole painostettu osallistumaan tällaiseen rahastoon. (Tähän mennessä globaalien ilmastoneuvottelujen rahoituskeskustelut ovat keskittyneet kehittyneiden maiden vastuuseen, joita YK kutsuu ”Liite II” – valtioiksi.)

Historiallinen vastuu ei ole ainoa tapa tarkastella oikeudenmukaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Toinen keskeinen mittari on päästöt per henkilö. Niinpä esimerkiksi koko Intia tuotti tänä vuonna noin 7 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, suunnilleen saman verran kuin Euroopan unioni ja noin puolet Yhdysvalloista. Intiassa on kuitenkin paljon enemmän ihmisiä kuin molemmilla alueilla yhteensä, ja se on paljon köyhempi, sillä sadoilla miljoonilla ihmisillä ei ole luotettavaa sähkönsaantia. Tämän seurauksena sen päästöt henkeä kohti ovat nykyään paljon pienemmät.:

ilmastohuippukokouksessa Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat väittäneet, että maailma ei koskaan pysty minimoimaan ilmaston lämpenemisen aiheuttamia vahinkoja, elleivät Intian kaltaiset nopeasti teollistuvat maat tee enemmän päästöjen vähentämiseksi. Mutta Intia, joka äskettäin ilmoitti sitoutuvansa saavuttamaan ”nollapäästöt” vuoteen 2070 mennessä, sanoo tarvitsevansa paljon enemmän taloudellista apua siirtyäkseen kivihiilestä puhtaampaan energiaan vedoten sekä pienempiin päästöihinsä henkeä kohti että pienempään osuuteen historiallisista päästöistä.

se, miten nämä rahakiistat ratkeavat, on tärkeä askel sen määrittämisessä, voivatko lähes 200 maan neuvottelijat tehdä Glasgow ’ ssa uuden maailmanlaajuisen sopimuksen rajoittaakseen tulevan ilmaston lämpenemisen riskejä.