Sharon Gannon
kun luin ensimmäisen kerran tämän Gopal Steinbergin esseen, minun on myönnettävä, että olin huolissani viittauksista lehmiin ja voihin jne. Minusta tuntui, että olisi hyvin vaikeaa päästä maitotuotteiden ohi, jotta pääsisi joihinkin valistuneisiin, inspiroiviin opetuksiin. Kysyin itseltäni, miten Vegaanisuuteen ja eläinten oikeuksiin sitoutuneet Jivamukti-joogaopettajat suhtautuvat tähän? Miten he pystyvät opettamaan kokonaisen kuukauden kursseja, jotka keskittyvät voita varastavaan Krishna-vauvaan, kun meille olemme jo yli voin ja olemme jo ajat sitten siirtyneet maan tasapainoon tai johonkin muuhun vegaaniseen vaihtoehtoon?”Mutta kun syvennyin esseeseen syvemmin, huomasin, että oli monia tapoja, joilla esseessä esitetyt kohdat voisivat johtaa joihinkin hyvin mielenkiintoisiin ja ehkä provosoiviin lähestymistapoihin tämän kuukauden opetuksessa.
opettajana voit käyttää tämän kuukauden aikana tilaisuutta käsitellä joitakin hyvin kiistanalaisia kysymyksiä liittyen hindulaiseen, sekä joogiseen perinteeseen, joka uskonnollisesti tukee maidon juomista ja muiden maitotuotteiden syömistä. Jivamuktin Joogaopettajina emme kannata muiden eläinten hyväksikäyttöä mistään syystä, mukaan lukien lehmien hyväksikäyttöä niiden tiineenä tai äskettäin synnyttäneenä antamasta maidosta. Opettajina voitte puhua aidosta ahimsasta ja siitä, kuinka tietoisuutemme laajentuessa myötätuntomme laajenee myös käsittämään laajemman käsityksen elämästä, joka on huomaavaisuutemme, ystävällisyytemme ja myötätuntomme arvoinen.
opettajana voi keskustella siitä, miten jokapäiväiset tapahtumat ja tavat, joita pidetään niin yleisinä, ettei niitä kyseenalaisteta tai edes kyseenalaisteta, kasvavat ja kasvavat ajan myötä suuriksi ja lopulta taustalla oleva julmuus ja hyväksikäyttö, joka oli ennen näkemätöntä, tulee räikeästi ilmi. Muistan, että lapsena minulle oli pakkomielle ajatus siitä, mitä eroa määrällä ja suhteella voi tehdä. Halusin jopa kirjoittaa siitä lastenkirjan nimeltä: näin kävisi, jos kaikki tekisivät niin. Tuolloin yksi ensimmäisistä tutkimuksistani keskittyi kissan hännän päälle astumiseen. Kyllä se on kissalle varmasti epämiellyttävää ja tuskallista, kun joku kömpelö ihminen astuu kissan hännälle, mutta sitten kissa antaa nopeasti anteeksi ja ihminen tuntee katumusta ja vannoo olevansa jatkossa varovaisempi. Entä jos kaikki tekisivät niin? Mitä jos kaikki astuisivat kissan hännälle? Kysyisin itseltäni tällaisia kysymyksiä ja yrittäisin visualisoida lopputuloksen. Millainen maailma olisi silloin? Kun esitin saman kysymyksen, mieleeni tuli näky, jossa tuhannet, miljoonat, miljardit ihmiset astuvat kissan hännän päälle! No totta kai lopputulos on ilmeinen. Kissan häntä ja itse kissa tuhottaisiin pian, jos ne joutuisivat kestämään sellaisen tulituksen, jossa ihmiset astuvat hännälleen. No, tämä on vain tilanne, joka meillä on maailmassa tänä päivänä.
jotain, mikä tehtiin tuhansia vuosia sitten, jolloin vain puoli miljardia ihmistä käveli maan päällä, verrattuna 7 miljardiin, jotka muodostavat nykyisen maailmanlaajuisen ihmisväestön, voi näyttää hyvin erilaiselta nyt kuin silloin. Nykyisellä tietämyksellämme ja näkökulmallamme emme voisi koskaan tukea lehmien pitämistä ja niiden hyödyntämistä maidossa ja/tai vauvoissa missään vaiheessa menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Mutta mennyt oli mennyttä, ja meidän pitäisi mennä eteenpäin ja oppia virheistämme, sen sijaan että lepäisimme ontuvan tekosyyn varassa, että ” näin olemme aina tehneet.”
Hindutarinat, jotka löytyvät kirjoituksista kuten Srimad Bhagavatam, kirjoitettiin tuhansia vuosia sitten, kun useimmilla ihmisillä ei ollut tietoisuutta tajuta, miten jokin hyväntahtoinen kuten lehmän lypsäminen voisi johtaa tilanteeseen, joka meillä on nykymaailmassa—ankaraan eläinten orjuuteen, hyväksikäyttöön ja julmuuteen. Kuten kaikki tiedämme, jokainen lypsylehmä päätyy teurastamoon, kun se ei enää pysty tuottamaan niin paljon maitoa, että siitä tulisi kannattava hyödyke. Meidän olisi hyvä tutkia historiaamme ajan myötä saadun viisauden silmin ja katsoa mihin asiat voivat johtaa, ja sen sijaan että jatkaisimme jonkin suvaitsemista, koska sitä on tehty tuhansia vuosia, löytäisimme rohkeutta muuttua, päästää irti tavasta, käytännöstä, joka ei palvele mitään positiivista päämäärää nyt.
vaikka Bhagavan, korkein kosminen persoona, on saattanut ruumiillistua karjapaimeneksi noin viisituhatta vuotta sitten ja elää lehmien ja muiden ihmisten kanssa, onko meidän otettava Raamatun tarinat kirjaimellisesti ja käytettävä niitä hyväksyäksemme maidon juomisen nykyään uskonnollisista syistä? Esseen mukaan viittaukset maitoon ja maitotuotteisiin voisi ottaa vertauskuvallisesti. Tämä näkemistapa vaatii meitä kaivautumaan syvälle voidaksemme imeä syvältä olemuksen—välttämättömän nektarin, salaiset opetukset—kätkettynä syvälle aistihavainnon uloimpien kerrosten alle. Kun katsomme näin syvälle, tarinoiden pintatasojen läpi, huomaamme, että Gopal, kuten mekin joogeina, oli radikaali—hän hylkäsi kulttuurisesti hyväksytyt käytännöt, joita hän noudatti ympärillään; hän näki niiden läpi niiden olemuksen ja loi elämän, joka perustui rakkauteen, ystävällisyyteen ja myötätuntoon. Tarinoiden yksityiskohdat-maito, voi ja monet muut asiat—on nähtävä niiden oman kulttuurin ja ajan konteksteissa. Mutta niiden tarkasteleminen niiden syvempien symbolisten merkityksien kannalta tekee niistä merkityksellisiä kautta aikojen ja kaikille kulttuureille, myös meille nykyään.
muista toinen suuri avatar, Jeesus, joka ruumiillistui puusepäksi-jos luemme Raamatun kertomukset kirjaimellisesti, voisimme ymmärtää niiden tarkoittavan, että meidän kaikkien pitäisi käyttää aikamme puun sahaamiseen, talojen rakentamiseen ja huonekalujen tekemiseen. Asian ydin on siinä, että sen sijaan, että ottaisimme asiat kirjaimellisesti, voisimme viedä nämä tarinat ruumiillistuneen avatarin varhaislapsuusvuosista työväenluokkaiseen perheeseen tarkoittamaan, että Jumala ilmestyy sinne, missä hän haluaa—Jumalaa eivät sido Kulttuuriset konventiot, rikkaus tai status. Meidän on myös tarkasteltava asioita niiden kulttuurisessa kontekstissa. Hindulaisuuden mukaan avatarit eivät ole aina esiintyneet ihmismuodossa, vaan myös muiden eläinten muodossa. Tämä on monivuotinen opetus, joka muistuttaa meitä siitä, että jumalisuutta on runsaasti kaikessa luomakunnassa. Bhagavad Gitasta löydämme opetuksen: aina kun vanhurskaus vähenee ja pahuus nousee, minä ilmestyn (jae IV.7). Ehkä Jumala ilmestyy lehmäpaimenperheen Gopal-poikasena kaatamaan voipurkin järkyttääkseen lehmien paimentamisen kiistatonta kulttuurikäytäntöä, eikä täyttä opetusta ole kyetty käsittämään ja siten paljastamaan ennen kuin nyt. Ajattelehan sitä-tuhat vuotta sitten tai sata vuotta sitten tai jopa kolmekymmentä vuotta sitten monet ihmiset eivät edes harkitsisi kahdesti näiden muinaisten Raamatun kertomusten kielteisistä seurauksista keskustelemista, joissa lehmillä, maidolla ja voilla on niin keskeinen rooli, ja Kuitenkin me tutkimme ja kyseenalaistamme sitä nyt.
siitä huolimatta minun mielestäni ei ole mitään syytä heittää lasta pesuveden mukana. Uskon, että voimme yhä olla eläinten oikeuksia, vegaaniaktivisteja ja olla omistautuneita Krishnalle. Sen lisäksi, että sanskritin sana go tarkoittaa lehmää, se tarkoittaa myös ”aisteja”, joten Gopal voidaan tulkita sellaiseksi, joka vangitsee aistimme ja vetää tai karkottaa ne kohti rakkautta. Krishna tarkoittaa puoleensavetävää-Krishna on ehdotonta rakkautta, ja Gopal-vauvana hän ohjaa aistejamme kohti lopullista päämääräämme: korkeinta rakkautta. Kun lausumme tai laulamme Jumalan nimeä gopalina, sydämemme avautuvat ja viehättävä nuori poika johdattaa meidät taivaallisen ilon maailmoihin.
Janmastami on tärkeä pyhä päivä, jota vietetään Intiassa tämän elokuun aikana Krishnan syntymäpäivänä (tai ilmestymispäivänä). Opettajana voit viettää aikaa tässä kuussa laulamalla sanskritin lauluja tai soittamalla äänitettyjä versioita, jotka keskittyvät lapsuuden Jumalan nimeen Gopalina. On kirtan chants Jivamukti Chant kirja voit piirtää auttaa luomaan tämän juhlallinen syntymäpäivä tunnelma.
toinen kulma, jota opettajana voisi tässä kuussa tutkia, on käsitys Jumalan hahmottamisesta lapsena. Intian ulkopuolella monet maailman uskonnolliset järjestelmät, mukaan lukien juutalaisuus, kristinusko ja Islam, näkevät Jumalan tuomitsevana vanhana miehenä, isähahmona, joka on valmis rankaisemaan sinua synneistäsi. Suhtautuminen Jumalaan ilkikurisena pikkulapsena on melkoinen poikkeama tästä käsityksestä. Se voi olla melko järkyttävää, koska se kääntää roolit ja asettaa palvojan vastuullisen vanhemman paikalle tai tasavertaisemmalle tasolle Jumalan ystävänä. Jakaa tällaista opetusta opiskelijoiden kanssa tässä kuussa voi yllyttää muutos käsitys ja saada ihmiset kyseenalaistamaan syvästi hallussa oletuksia, jotka liittyvät keitä he ovat ja mitä mahdollisuuksia elämä voisi pitää. Jos Jumala ei voi olla vain vanha isähahmo, vaan myös vauva ja ilkikurinen lapsi, niin ehkä Jumala voi olla myös sika, karitsa, kana tai tonnikala…ja jos voi, niin ehkä Jumala voi olla jopa muurahainen, kärpänen tai torakka…ja jos voi, niin ehkä Jumala voi olla jopa vuori, joki, vehnäpelto tai kallio…. Mahdollisuudet ovat rajattomat, kun päästämme irti syvälle juurtuneista uskomusjärjestelmistämme, ja rajattomissa mahdollisuuksissa majoittuminen on Jumalan luona asumista. Asana käytäntö voi tarjota meille suoran kokemuksen tästä, kun alamme nähdä, että olemme fyysisesti kykeneviä paljon enemmän kuin luulimme. Ja tämä oivallus saa meidät väistämättä tarkastelemaan, mihin kykenemme tunneperäisesti, henkisesti ja jopa hengellisesti.
keskittymällä gopaliin, Jumalan lapsenomaiseen muotoon, on mahdollisuus kääntää ennakkokäsityksemme itsestämme, toisista ja Jumalasta ylösalaisin, kun avaamme uusille tutkimusmatkoille lapsenomaisen uteliaisuuden, seikkailun ja ihmettelyn merkeissä. Tästä syystä tässä kuussa voisi olla hyvä keskittyä inversioihin—pää—, käsi -, kyynärvarsi-ja olkaseisontaan-koska nämä asanat vaikuttavat tietoisuuteemme. Ne stimuloivat kehon päärauhasia ja siten johtavat laajempaan, osallistavampaan tietoisuuteen. Kuten jo tiedämme, esimerkiksi shirshasanan harjoittelun kautta aktivoimme Sahasrara (kruunu) chakran ja voimme siten päästä käsiksi karmiseen suhteeseemme Jumalaan. Inversiot tarjoavat voimakkaita mahdollisuuksia muuttaa käsityksiä siitä, miten näet Jumalan, maailman, muut ja itsesi. Kuten Raamatun sanonta kuuluu,”lapsi johtaa heitä…”