Bonairelaan 4
1213 VH Hilversu
Alankomaat
Company Perspectives:
Interactiven ja television yhdistelmä tekee Endemolista yhden harvoista globaaleista toimijoista, joka pystyy tarjoamaan todellisen multimediatarjonnan, joka kattaa äänen ja videon sekä perinteisillä että uusilla interaktiivisilla alustoilla.
Endemol Entertainment Holding NV: n historia
Endemol Entertainment Holding NV on alankomaalainen televisiotuotantoyhtiö, josta tuli kesällä 2000 espanjalaisen telejätti Telefónican tytäryhtiö. Kaupan seurauksena Endemolin perustajat ovat Telefónican suurimpia yksittäisiä osakkeenomistajia ja hallitsevat yhdessä enemmistöä sen osakekannasta. Endemol toimii itsenäisesti ja pyrkii maailmanlaajuiseksi voimaksi monialustaisessa viihteessä yhdistämällä televisio-ohjelmat Internetin vuorovaikutteisuuteen. Sen sijaan, että Endemol noudattaisi Hollywood-mallia, jossa televisio-ohjelmasta tehtäisiin yksi versio, joka sitten dubataan muille kielille ulkomaista levitystä varten, se haluaa luoda formaatteja, joita kotimaiset tuotantoyhtiöt voivat ”lokalisoida”. Vaikka suuri osa sen tuotannosta on perinteisiä pelisarjoja ja saippuaoopperoita, Endemol on tehnyt nimensä todellisuuteen perustuvalla ohjelmoinnilla, erityisesti Big Brotherilla, joka herätti keskustelua ympäri Eurooppaa lokalisoiduilla versioillaan. Big Brotherista tuli myös Endemolin ensimmäinen myynti Yhdysvaltoihin. markkinoilla, vaikka show ei tuottanut sellaista menestystä, jota Euroopassa on nautittu. Endemol väittää, että sillä on 400 muotoa, joita se voi mukauttaa ympäri maailmaa. Endemol on Euroopassa, ja se on tunkeutunut Latinalaiseen Amerikkaan sekä Kiinaan ja Intiaan. Yhteensä sillä on tytäryhtiöitä ja yhteisyrityksiä 21 maassa.
Origins
Endemolin luova voima on sen puheenjohtaja, toimitusjohtaja ja perustajajäsen John de Mol. Hän syntyi Hollannissa vuonna 1955, osana viihdebisneksestä varsin tuttua perhettä. Hänen isoisällään oli oma orkesteri, ja hänen isänsä oli suosittu laulaja, hollanninkielinen versio Frank Sinatrasta. De Molin ollessa lukiossa hänen isänsä toimi Radio Noordzeen johtajana. Mukaan de Mol, ” minulla oli tapana mennä hengailla asemalla tunnin jälkeen. Tunnelma kiehtoi minua täysin. Hän halusi, että opiskelen lakia. Mutta olin tehnyt päätökseni, halusin radioon. En käynyt Collegea.”Aloitettuaan Ohjelmateknikkona Radio Noordzeella de Mol meni töihin merirosvoradioasemalle, joka lähetti rockmusiikkia Pohjanmereen ankkuroidulta laivasta kiertääkseen Alankomaiden lait, jotka sallivat vain julkisen yleisradiotoiminnan. Pian merirosvoasemat kiellettiin ja suljettiin, ja de Mol jäi 19-vuotiaana työttömäksi. Hän meni naimisiin laulaja-näyttelijä Willke Albertin kanssa, joka oli häntä kymmenen vuotta vanhempi Hollantilainen Julkkis. Viiden avioliittovuoden aikana hän tutustui julkisuuden loisteeseen, kun lehdistö seurasi hänen vaimonsa jokaista liikettä, ja hän alkoi pahastua vihjailuista, joiden mukaan hän vain eläisi vaimonsa rahoilla. Hän kirjoitti myöhemmin:” tuo kokemus innoitti minua tekemään kovasti töitä. ”olen hyvin vanhanaikainen siinä mielessä, että haluan olla rahantekijä.”
De Molista tuli radion urheilutoimittaja jalkapallolähetyksiin ja haarautui sitten televisioon, kun hän sai työpaikan hollantilaisesta pubcaster TROSISTA, jossa hän opetteli ryhtymään tuottajaksi. Hän kertoi Varietylle, että alussa hän vihasi työskentelyä televisiossa, huomauttaen: ”sitten eräänä päivänä työskentelimme Miss Holland-ohjelmassa, ja tunsin tämän oudon hermostuneisuuden ja perhosia vatsassani ja tajusin, että 10 minuutissa 5 miljoonaa ihmistä katselisi meitä. Silloin kuume alkoi.”De Mol päätti pian lähteä omille teilleen, aikomuksenaan myydä hollantilaisia ohjelmia muihin Euroopan maihin. Koska hän ei kyennyt turvaamaan pankkirahoitusta, hän sai lopulta tukea yrittäjä Willem van Kootenilta, jonka hän oli tuntenut teini-iästä lähtien, ja perusti vuonna 1979 John de Mol Produkties B. V.: n.ensimmäinen merkittävä läpimurto yhtiölle oli ostaa John Denverin konsertin Euroopan lähetysoikeudet Amsterdamissa, jonka de Mol pystyi myymään koko mantereelle.
ensimmäiset vuodet de Mol tuotti kertaluonteisia erikoistapahtumia, sitten vuonna 1984 hän alkoi tuottaa viikoittain televisio-ohjelmia TROSILLE, muun muassa Medisch Centrum Westille ja Popformulelle. Hänen yrityksellään oli nyt hyvät mahdollisuudet hyödyntää merkittäviä muutoksia Euroopan televisiossa, joka oli vuosikymmenten ajan ollut valtiojohtoinen ja veronmaksajien rahoittama, ja kallistunut enemmän koulutuksen kuin viihteen suuntaan. Vuonna 1980 Euroopan yhteisön jäsenten ylläpitämiä asemia oli vain 25, mutta kun hallitukset 1980-luvun puolivälissä alkoivat myöntää kaupallisia lisenssejä ja kaapeli-ja satelliittitoiminta alkoi tarjota lukuisia kanavia eurooppalaisten katsojien saataville, ohjelmatarve kasvoi huomattavasti. Vaikka Hollywood oli enemmän kuin valmis täyttämään tarpeen, pienet eurooppalaiset tuotantoyhtiöt, kuten John de Mol Produkties, pystyivät myös löytämään markkinaraon, joka tuotti edullista ohjelmistoa. Vuonna 1985 de Mol alkoi tuottaa 30 minuutin ohjelmia 6 000 dollarin budjetilla Sky Channelille, joka oli Alankomaiden ensimmäinen kaupallinen lähetystoiminnan harjoittaja. Sen sijaan, että hän olisi vain tuottanut alkuperäistä ohjelmointia hollantilaiselle yleisölle, hän alkoi kuitenkin käyttää hyväkseen oikeutta lisensoida ohjelmointiformaatteja muihin maihin. Hän piti hollantilaista yleisöä täydellisenä barometrina ja uskoi, että jos esitys toimisi Alankomaissa, se todennäköisesti toimisi muualla Euroopassa. Tässä 1990, hänen show Love Letters oli ensimmäinen formaatti onnistuneesti siirtyä Saksaan, jossa se voitti useita palkintoja RTL TV. Muita Euroopassa levinneitä de Mol-formaatteja olivat muun muassa Forgive Me, All You Need Is Love, Lucky Letters, sokkotreffit ja se on sinun vuorosi.
de Molin mahdollisuudet tulla Euroopan televisiotoiminnan voimanpesäksi paranivat huomattavasti vuonna 1991, kun Euroopan yhteisö aloitti ”televisio ilman rajoja” – toimeksiannon. Sen lisäksi, että kaikki EY: n maat ovat avanneet rajansa muiden ohjelmien ohjelmoinnille, ne vaativat nyt, että vähintään puolet kaikesta lentoajasta on käytettävä eurooppalaisten yritysten tuottamaan ohjelmointiin. Kaksi maanosan vahvinta toimijaa olivat de Mol ja toinen hollantilainen tuotantoyhtiö JE Entertainment, joka tuotti jopa enemmän ohjelmistoa kuin kilpailijansa. Nämä kaksi yritystä kilpailivat usein keskenään, ja vuoteen 1994 mennessä ne päättivät, että niiden olisi parempi yhdistää voimansa, ja sopivat tasavertaisten yritysten yhdistämisestä. Tuloksena syntyi Endemol Entertainment Holding NV-nimi, joka syntyi yhdistämällä de Mol je Enterainmentin perustajaan Jan van den Endeen.
1980-90-luvuilla: Going Public
1970-luvun puolivälissä Van den Ende toimi lähinnä teatterituottajana, mutta vuosikymmenen lopulla hän tuotti draamoja Alankomaiden julkiselle televisiolle. 1980-luvun alussa hän rakennutti Aalsmeeriin yhden Euroopan suurimmista televisiotuotantotiloista ja muutti massiivisen sisäkukkamarkkinan kompleksiksi, johon kuului seitsemän äänentoistoa, editointisviittejä, rekvisiitta-ja varastotiloja sekä toimistotiloja. Euroopan kaupallisen yleisradiotoiminnan nousun myötä 1980-luvun puolivälissä hän oli myös hyvin valmis hyödyntämään viihdeohjelmien tarvetta. De Molin tavoin hän loi formaatteja, joita voitiin myydä muihin maihin, kuten Ron ’ s Honeymoon Quiz ja Soundmix-ohjelmat. Sillä välin, hän jatkoi pysyä mukana teatterissa, tulossa Alankomaiden suurin teatterituottaja samalla vakiinnuttaa läsnäolo Lontoon West End sekä Broadway.
fuusion toteutuessa Endemolista tuli Euroopan suurin itsenäinen televisiotuotantotalo, joka pystyi tuottamaan 2 500 tuntia ohjelmaa vuodessa. Sulautuneet yritykset jatkoivat toimintaansa erillään säilyttääkseen ohjelmatarjontansa ja edistääkseen luovuutta ylläpitämällä ystävällismielistä kilpailua näiden kahden toiminnan välillä. Pitkän tähtäimen tavoite oli kuitenkin yhdessä: maailmanlaajuista laajentumista alkaen Euroopan viideltä parhaalta markkina-alueelta: Saksasta, Ranskasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Espanjasta ja Italiasta. Endemol aloitti osto-ohjelman, jossa se osti osuuksia target-tuotantoyhtiöistä, työskenteli nykyisten johtoryhmien kanssa edistääkseen nopeaa kasvua ja hankki lopulta enemmistöosuudet ja sulautti yritykset mukaan. Seuraavien neljän vuoden aikana Endemol käyttäisi 264 miljoonaa dollaria osuuksiin tuotantoyhtiöissä, jotka sijaitsevat Britanniassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Puolassa. Lopulta yritys saisi tuotantoläsnäolon myös Ranskassa.
rahoittaakseen laajentumista Endemol listautui pörssiin vuonna 1996, mutta muutamat pettymyksen tuottaneet hankkeet osoittautuivat haittaaviksi Amsterdamin pörssissä kaupankäynnin kohteeksi joutuneen yhtiön osakkeen kehitykseen. Hieman ennen listautumista yhtiön teatterikäsi, Life Entertainment, maksoi liikaa Holiday on Ice-palkasta. Kiertuenäytös tuotti kehnoja tuloksia, kuten teatteritoiminta yleensäkin. Endemol kärsi myös epäviisaasta osallistumisesta urheiluohjelmistoon. Vuonna 1997 se yritti käynnistää maksutelevisioasema Sport7: n, mutta sen tarjous Hollannin jalkapallon oikeuksista epäonnistui. Sport7 kesti vain viisi kuukautta. Lieventääkseen taloudellista iskua Endemolin osakkeenomistajille van den Ende ja de Mol ottivat kumpikin 20 miljoonan dollarin henkilökohtaiset tappiot. Endemolin osakkeiden hinta nousi uudelleen vuonna 1998, kun yhtiö osoitti keskittyvänsä uudelleen tv-tuotannon ydinliiketoimintaansa lisäämällä jakelutoiminnan ja ilmoittamalla lopettavansa live-viihdeliiketoimintansa, joka lopulta myytiin van den Endelle helmikuussa 1999. De Mol oli jo tullut ainoa puheenjohtaja Endemol johtoryhmän, ja nyt van den Ende tuli vähemmän mukana päivittäisessä toiminnassa yhtiön, omistettu paljon hänen aikaa hänen teatteri pyrkimyksiä. Maaliskuussa 2000 van den Ende vetäytyi kokonaan yhtiöstä vedoten terveyshuoliin.
Big Brotherin käynnistyminen vuonna 1999
vaikka Endemol oli jo vahva voima Euroopan televisiossa, se nousisi aivan uudelle vaikutusvallan tasolle tosi-tv-ohjelman Big Brotherin myötä, joka sai ensi-iltansa Alankomaissa loppuvuodesta 1999. Endemol ei ollut yksin kehittämässä todellisuuteen perustuvaa ohjelmointia. 1980-luvun puolivälissä oli riittänyt tosi-tv-ohjelmia, japanilaiset olivat jo pitkään olleet surullisen kuuluisia tosi-tv-ohjelmistaan, jotka olivat kiistatta eriskummallisia, jopa lähes julmia, ja Amerikan MTV oli jo menestynyt tosi-tv-sarjoissaan. Nyt useat eurooppalaiset televisiotuotantoyhtiöt alkoivat kehitellä uutta tosi-tv-ohjelmien aaltoa. Aluksi nimeltään Golden Cage, Big Brother oli ollut kehityksessä pari vuotta, idean käynnisti lehtiartikkeli Biosphere II. Endemol piti alun perin
Big Brotherin onnistuttua Alankomaissa Endemol sai myytyä formaatin useisiin Euroopan maihin. Keikka pohjusti myös Endemolin tuloa Yhdysvaltain markkinoille. Fox, CBS ja ABC tarjosivat oikeutta tuoda Big Brother Amerikkaan. Voittajaksi selviytyi CBS, joka suostui maksamaan yli 20 miljoonaa dollaria sarjan yhdysvaltalaisesta versiosta. Lopulta raha ei ollut Endemolille yhtä tärkeä kuin CBS: n sitoutuminen daily show ’ hun, joka oli yhtiön mielestä olennainen osa Big Brother-formaattia. Aiemmin CBS oli hankkinut toisen tosi-tv-ohjelman nimeltään Survivor, joka saisi ensi-iltansa ennen Big Brotheria kesällä 2000 ja siitä tulisi suuri menestys, synnyttäen sellaista kansallista keskustelua, joka oli tärkeää muiden maiden Big Brother-ilmiöille. Survivorin varjoon jäänyt Big Brother ei vastannut odotuksia Amerikassa, vaikka CBS väitti ohjelman olevan menestys, koska se onnistui tuottamaan korkeampia katsojalukuja kuin kanava normaalisti tuotti vastaavana aikana. Endemol oli kuitenkin lyönyt läpi Hollywoodissa vuosien tuloksettomien yritysten jälkeen. Elokuussa 2000 yhtiö allekirjoitti sopimuksen NBC: n kanssa kahden uuden tosi-tv-ohjelman tarjoamisesta, joista toinen lopulta vaihdettaisiin kahteen formaattiin, joista tuli NBC: n ohjelmia: Spy TV ja Fear Factor.
Big Brother oli Endemolille tärkeä myös kiinnittäessään Telefónican huomion, joka alkuvuodesta 2000 sopi maksavansa yhtiöstä 5,4 miljardia dollaria tehden de Molista ja van den Endestä miljardöörejä. Telefónica toivoi, että ostamalla Endemolin se sai sisältöä Internet-kiinnostuksiinsa, mikä antoi sille tulevaisuuden edun, kun teleyhtiö uskoi television ja Internetin lähentyvän. Endemol puolestaan vahvisti Internet-asemaansa ja sai pääsyn espanjankielisille markkinoille, erityisesti Etelä-Amerikkaan, jonne Telefónica oli vakiinnuttanut vahvan asemansa. Telefónica antoi myös de Molin johtaa Endemolia pitkälti samanlaisella itsenäisyydellä kuin ennen yrityskauppaa. Yhtiö kuitenkin myi pois jakelutoimintansa keskittyäkseen sisällön kehittämiseen, mikä oli Telefónican tärkein syy Endemolin ostamiseen.
enimmäkseen Big Brotherin varassa viihtynyt Endemol nautti vahvasta vuodesta 2000, jonka liikevaihto kasvoi edellisvuodesta 57 prosenttia 468 miljoonaan dollariin, kun taas voittoa tuli 47 miljoonaa dollaria. Yritykset uusien Big Brother-konseptien spin-offiksi eivät kuitenkaan onnistuneet, ja reality-ohjelmointi yleensä alkoi menettää teräänsä vuonna 2001, mikä johti katsojalukujen laskuun. Tunnustuksena muuttuvasta ympäristöstä de Mol ilmoitti, että Endemol aikoo lisätä fiktio-ohjelmointiaan.
yhtiö kuitenkin jatkoi katsettaan eteenpäin kehittäen niin sanottuja” viihdekonsepteja”, jotka voisivat toimia muillakin alustoilla kuin vain televisiossa. Tällä välin puheet lähentymisestä olivat laantuneet huomattavasti, ja Telefónica kärsi televiestintäosakkeiden hintojen yleisestä laskusuhdanteesta, mikä sai sen arvostelemaan sitä, että se maksoi liikaa Endemolista, joka oli ostettu markkinabuumin huipulla. Endemol pysyi kuitenkin arvokkaana omaisuutena, joka selvästi vakiinnutti asemansa kansainvälisenä tuotantoyhtiönä, jonka luova henki oli välttämätön sopeutumisessa nopeasti muuttuvaan populaariviihteen maailmaan.
Pääkilpailijat: TaurusHolding GmbH & Co. KG; RL Group S. A.; United Paramount Network (UPN).
kronologia
- Key Dates:
- 1979: John de Mol perustaa John de Mol Produkties B. V.
- 1985: De Mol alkaa tuottaa ohjelmaa Sky Channelille.
- 1991: Euroopan yhteisö aloittaa ”televisio ilman rajoja” – toimeksiannot.
- 1994: De Mol fuusioituu JE Entertainmentin kanssa muodostaen Endemolin.
- 1996: Endemol menee pörssiin.
- 2000: Telefónica ostaa Endemolin.
lisätietoja
- Telefónica S. A.: n kokonaan omistama tytäryhtiö
- yhtiöitetty: 1994
- työntekijät:
- myynti: 468 miljoonaa dollaria (2000)
- NAIC: 512110 elokuva and video production
further reference
- Andrews, Edmund L., ”Europe ’s’ reality ’ TV: Chains and Big Brother”, The New York Times, 11. huhtikuuta 2000, p. A4.
- de Mol, John Vivienne Waltin kanssa, ”Radio Days and Reality TV”, The New York Times, 27. kesäkuuta 2001, s. C6.
- Echikson, William,” Striking Gold in Eurotrash TV”, Business Week, June 15, 1998.
- Edmunds, Marlene,” De Mol Is Reality ’s Real Thing”, Variety, 16. heinäkuuta 2001, s. 17.
- Flint, Joe, ”CBS Wins Bid for Dutch ’Reality’ Show in Effort to Keep Pace With TV takes”, Wall Street Journal, 3. helmikuuta 2000, s. B16.
- Schlosser, Joe, ”The Man Behind the Camera”, Broadcasting & Cable, 3. heinäkuuta 2000, S. 16.
- ”Trash TV Is Going Global”, Business Week, 28. toukokuuta 2001, s. 32.
käyttäjien maksuosuudet:
kommentoi tätä artikkelia, kysy kysymyksiä tai lisää uutta tietoa tästä aiheesta:
muita artikkeleita, joista saatat pitää: