Hartogin jälkeen
Dirk Hartogin laatta pysyi saarella koskemattomana 81 vuotta maihinnousunsa jälkeen.
vuonna 1697 rantautui toinen VOC-kapteeni, Willem de Vlamingh, joka löysi merkin puoliksi hiekkaan hautautuneena. De Vlamingh poisti rapistuneen laatan ja loi uuden, kopioimalla Hartogin piirtokirjoituksen ja lisäämällä siihen yksityiskohdat omasta vierailustaan saarella.
De Vlamingh palasi Alankomaihin mukanaan Hartog-laatta, joka on vanhin Australian rannoilta löydetty Eurooppalainen artefakti. Nykyisin se on Amsterdamin Rijksmuseumin hallussa.
vuonna 1801 saarelle rantautui Nicolas baudinin johtama ranskalainen retkikunta. De Vlaminghin laatan paikansi nuori kartanpiirtäjä Louis de Freycinet, joka osti sen takaisin corvette Naturalistelle. ”Naturalisten” kapteeni Jacques Hamelin määräsi de Freycinet ’ n palauttamaan laatan huonossa muodossa sen poistamiseksi.
vuonna 1818 de Freycinet palasi, tällä kertaa oman laivansa päällikkönä, ja vei de Vlaminghin laatan takaisin Ranskaan. Levy oli kadoksissa 1940-luvulle asti, jolloin se siirrettiin muualle, ja toisen maailmansodan jälkeen Ranskan hallitus lahjoitti sen Australian kansalle. Lautanen on nykyään näytteillä Maritime Museumissa Fremantlessa Länsi-Australiassa.
myös monet muut tutkimusmatkailijat viettivät aikaa Dirk Hartogin saaren ympäristössä sen kaiman vierailun jälkeen. Englantilainen William Dampier saapui saarelle vuonna 1699 ollessaan tutkimassa ja kartoittamassa ”New Hollandin” rannikkoa.
Nimeäen lähialueen Shark Bayn, koska haita havaittiin paljon, hän vietti viikon alueella kartoittaen rannikkoa ja keräten kasviyksilöitä.
vuonna 1772 Ranskalainen Francois de Saint Aloüarn saapui saarelle ja antoi nuoremmalle upseerille Jean Mengaud ’lle tehtäväksi vaatia” Uuden Hollannin ” läntistä puoliskoa kuningas Ludvig XV: lle. Mengaud suoritti seremonian, jossa hän hautasi kaksi lyijyllä ja ranskalaisilla kolikoilla suljettua pulloa saaren Turtle Bayhin. Kolikot ja lyijysinetit sekä yksi pullo saatiin talteen vasta vuonna 1998.
viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun De Saint Aloüarn oli haudannut pullonsa, myös Bathurstin englantilainen kapteeni Phillip Parker King teki merkkinsä saarelle ja kaiversi nimikirjaimensa ja vuoden 1822 yhteen jäljellä olevista pylväistä.