Chillingworth is the Greatest Sinner In The Scarlet Letter
the world of Puritan New England, like the world of today, was filled with many evil influences. Monet kestivät kiusauksen, mutta jotkut joutuivat pimeän puolen uhreiksi. Tällaiset rikkomukset Jumalaa vastaan, ajatuksissa, sanoissa, teoissa, haluissa tai laiminlyönneissä, ovat mitä me määrittelemme synniksi (Gerber 14).
Nathaniel Hawthornen teoksessa The Scarlet Letter lukija pystyy havainnoimaan, kuinka yksi synti tuhoaa kolme elämää. Hester, Dimmesdale ja Chillingworth ovat kaikki syyllisiä siihen, että he ovat sortuneet kiusaukseen, vihaan ja haluun, mikä saa kaikki sopimaan syntisen määritelmään. Silti chillingworthin vääryydet nostavat hänet Hesterin ja Dimmesdalen yläpuolelle pirullisten tekojen tasolla.
heti kun Chillingworth esitellään, hän on petollinen Puritaanista yhteiskuntaa kohtaan. Chillingworth esiintyy romaanissa, eikä vaikuta tietävän mitään scaffoldin kohtauksesta. Hän kysyy eräältä kaupunkilaiselta:”…kuka tämä nainen on? – miksi hän on täällä häpäisemässä?”(Hawhtorne 67). Seuraavassa luvussa hän kuitenkin tietää, kuka Hester on, koska Chillingworth on hänen laillinen aviomiehensä. Hän pettää bostonilaiset välttääkseen vaimonsa hänelle tuoman nöyryytyksen. Tässä suhteessa Chillingworth rikkoo kahdeksaa käskyä vastaan:” älä anna väärää todistusta lähimmäistäsi vastaan ” (Gerber 26).
nyt voitaisiin todeta, että Hester tekee syntiä myös kahdeksatta käskyä vastaan. Hän ei paljasta tyttärensä isän nimeä. Ja sanotaan, että pitää aina puhua totta. Siinä kuitenkin todetaan myös, että aina kun sitä pyydetään, on pidettävä salaisuus, eikä saa sanoa mitään, mikä vahingoittaisi toisen mainetta (Gerber 27). Hester ei siis tehnyt syntiä. Hän…
… keskellä paperia …
…rth: n rikokset Herraa vastaan ovat pahantahtoisempia kuin Hesterin ja pastori Dimmesdalen tekemät. Chillingworthin pyrkimys kostoon ja totuuteen johdattaa hänet synnin polulle ja puritaanisessa perspektiivissä helvettiin johtavalle polulle.
teokset siteerattu ja kuultu:
Baym, Nina. Johdanto. Tulipunainen Kirjain. Kirjoittanut Nathaniel Hawthorne. New York City: Penguin Books USA, Inc. 1986.
Gerber, John C. ” muoto ja sisältö tulipunaisessa kirjaimessa.”The Scarlet Letter: A Norton Critical Edition. Toim. Seymour Gross, Sculley Bradley, Richmond Croom Beatty ja E. Hudson Long. New York: W. W. Norton and Co., 1988.
Hawthorne, Nathaniel. Tulipunainen Kirjain. Boston: Ticknor, 1850. 3.marraskuuta 1999
Smiles, Samuel. ””Tulipunainen Kirjain.””Kriittinen Luonne. Toim. Martin Tucker. Frederick Ungar Publishing Company, 1962. 266.