Oletko koskaan hautonut epäilyjä uskostasi? Jossain elämänsä vaiheessa lähes jokainen on esittänyt kalvavia kysymyksiä uskostaan: epäilyjä Jumalasta, Raamatusta tai kristinuskon keskeisistä elementeistä. Vaikka sitä ei välttämättä juhlita, epäily on osa ihmisen tilaa. Itse asiassa siinä määrin, että Raamattu sisältää monia muotokuvia ihmisistä, jotka epäilivät—jotkut heistä olivat suuria uskon sankareita!
alla on kolme merkittävää Raamatun sankaria, jotka kokivat epäilyksiä. Kun luet jokaisen kertomuksen, pane merkille, miten Jumala reagoi epäilyyn.
Tuomas epäilee ylösnousemusta
yksi Jeesuksen omista opetuslapsista—joku, joka oli ehkä viettänyt vuosia todistaen ihmeitä, matkustaen Kristuksen kanssa ja oppien Jeesuksen jalkojen juuressa—tunnetusti epäili, että hänen mestarinsa oli herätetty kuolleista. Pane merkille, että kului kokonainen viikko ennen kuin hän näki Jeesuksen—runsaasti aikaa kysymyksille ja epäilyksille kalvaa hänen mieltään. Mutta kun Tuomas viimein näki ylösnousseen Kristuksen, hänen epäilyksensä karkasi:
nyt Tuomas (tunnetaan myös nimellä Didymos), yksi kahdestatoista apostolista, ei ollut opetuslasten kanssa, Kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ”me olemme nähneet Herran!”
mutta hän sanoi heille: ”Ellen näe naulan jälkiä hänen käsissään ja laita sormeani naulojen kohdalle ja laita kättäni hänen kylkeensä, en usko.”
viikkoa myöhemmin hänen opetuslapsensa olivat jälleen talossa, ja Tuomas oli heidän kanssaan. Ja vaikka ovet olivat lukossa, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!”Silloin hän sanoi Tuomakselle:” Pane sormesi tähän; katso minun käsiäni. Ojenna kätesi ja laita se kylkeeni. Lakkaa epäilemästä ja usko.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herrani ja Jumalani!”
Sitten Jeesus sanoi hänelle: ”koska olet nähnyt minut, olet uskonut; Autuaita ovat ne, jotka eivät ole nähneet ja vielä ovat uskoneet.”- Johannes 20: 24-29 (NIV)
Gideon kavahtaa Jumalan kutsua
voisiko Jumala käyttää yhtä miestä kääntämään virran Israelin sortajia vastaan? Ehkä, mutta Gideon epäili, voisiko Jumala käyttää häntä siihen. Hän koetteli Jumalaa kahdesti (haastaen Jumalan antamaan todisteen luotettavuudestaan sarjan ihmeitä kautta) ennen kuin hän olisi uskonut. Jumala oli hänelle mieliksi-ja Gideonin välityksellä Jumala johdatti israelilaiset voittoon.
Gideon sanoi Jumalalle: ”jos sinä pelastat Israelin minun kädelläni, kuten olet luvannut—katso, minä panen villavehkeet puimatantereelle. Jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa on kuiva, niin minä tiedän, että sinä pelastat Israelin minun kädelläni, niinkuin sinä olet sanonut.”Ja niin tapahtui. Gideon nousi varhain seuraavana päivänä; hän puristi taljaa ja väänsi kasteen-kulhollisen vettä.
silloin Gideon sanoi Jumalalle: ”älä ole vihainen minulle. Esitän vielä yhden pyynnön. Vielä yksi testi taljalla, mutta tällä kertaa anna taljan kuivua ja anna maan olla kasteen peitossa.”Sinä yönä Jumala teki niin. Ainoastaan villat olivat kuivat, KAIKKI maa kasteen peitossa. – Tuomarit 6: 36ff (NIV)
Saara ja Abraham nauravat Jumalan lupaukselle
Abraham ja hänen vaimonsa Saara ovat kaksi Vanhan testamentin merkittävintä hahmoa. Molemmat seurasivat Jumalaa uskollisesti läpi elämän kestäneiden haasteiden ja koettelemusten. Mutta he eivät kyenneet aivan uskomaan yhtä Jumalan heille antamaa lupausta: että he vanhoilla päivillään synnyttäisivät pojan. Itse asiassa molemmat nauroivat mahdollisuudelle. Mutta kun heidän poikansa Iisak oli syntynyt, Aabrahamin luottamus Jumalaan oli kasvanut niin suureksi, että hän oli halukas jopa uhraamaan tuon luvatun pojan, jos Jumala sitä pyytäisi.
Abraham kaatui kasvot alaspäin; hän nauroi ja sanoi itsekseen: ”syntyykö satavuotiaalle miehelle poika? Synnyttääkö Saara lapsen 90-vuotiaana?”Ja Aabraham sanoi Jumalalle,” jos vain Ismael voisi elää sinun siunauksesi.”
Silloin Jumala sanoi: ”Kyllä, mutta vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinä kutsut häntä Iisakiksi. Minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisilleen hänen jälkeensä. Ja Ismaelista minä olen kuullut sinua: minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja lisään suuresti hänen lukumääräänsä. Hänestä tulee kahdentoista hallitsijan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää sinulle tähän aikaan ensi vuonna.”Kun hän oli lopettanut puhumisen Aabrahamin kanssa, Jumala nousi hänen luotaan.
sitten yksi heistä sanoi: ”palaan varmasti luoksesi näihin aikoihin ensi vuonna, ja vaimosi Saara saa pojan.”
nyt Saara kuunteli teltan suulla, joka oli hänen takanaan. Aabraham ja Saara olivat jo hyvin vanhoja, ja Saara oli ohittanut lastensaanti-iän. Niin Saara nauroi itsekseen ajatellessaan: ”kun olen uupunut ja herrani on vanha, saanko minä nyt tämän nautinnon?”
Silloin Herra sanoi Aabrahamille: ”miksi Saara nauroi ja sanoi:’ Saanko minä tosiaan lapsen, nyt kun olen vanha? Onko mikään liian vaikeaa Herralle? Palaan luoksesi sovittuun aikaan ensi vuonna, ja Saara saa pojan.”
Saara pelkäsi, joten hän valehteli ja sanoi: ”En nauranut.”
mutta hän sanoi: ”kyllä sinä nauroit.”- Genesis 17:17-22, 18:10-15
nämä epäilyksen kokemukset eivät suinkaan aiheuta luopumusta ja epätoivoa, vaan ne johtavat yleensä syvempään uskoon. Ja joka tapauksessa Jumalan vastaus ei ole viha vaan kärsivällisyys; Jumala ei suinkaan rankaise epäileviä seuraajiaan, vaan kunnioittaa niitä, jotka etsivät häntä vakavin kysymyksin ja epäilyksin. Julistakaamme Markuksen 9:15: n mukaisesti: ”minä uskon; auta epäuskoani!”