”…kun maanmiehet oppivat totuuden, Intia muuttuu”, Adityanath sanoi.
’ suuruus ’ perspektiivissä
varhaiset historioitsijat kutsuivat Aleksanteria ”suureksi” aivan kuten useita muita valloittajia ja merkittäviä hallitsijoita on kutsuttu kautta valtakuntien ja aikakausien.
merkittäviä esimerkkejä ovat Rooman keisari Konstantinus; persialaiset Kyyros ja Dareios; Herodes, Juudean kuningas; ja nykyaikaisempina aikoina Katariina Ja Pietari Venäjän, ja Fredrik Preussin.
Intian historiassa ”suurta” on käytetty muun muassa keisareista Ashoka, Rajaraja ja Rajendra Chola sekä Akbar.
loppuliitteen ”suuri” käyttö on kuitenkin käynyt harvinaisemmaksi nykyhistoriankirjoituksessa, kun historioitsijat ovat siirtäneet painopisteensä pois yksittäisten hallitsijoiden poliittisista voitoista oman aikansa yhteiskuntaan, talouteen, taiteeseen ja arkkitehtuuriin.
he ovat myös alistaneet hallitsijoiden näennäisen suuruuden uusiin näkökulmiin ja tiukempaan historialliseen tarkasteluun arvioimalla uudelleen vanhoja lähteitä ja viittaamalla myöhemmin löydettyihin lähteisiin.
Aleksanterin ”suuruus” …
Aleksanteria alettiin kutsua ”suureksi” hänen ällistyttävien sotilasvalloitustensa vuoksi, jotka häikäisivät eurooppalaisia antiikin ajan kirjailijoita ja kronikoitsijoita.
hän oli perustanut, ennen kuin täytti 30 vuotta, maailman siihen asti suurimman valtakunnan, joka ulottui nykyisen Länsi-ja Keski-Aasian poikki Kreikasta Intian luoteisrajalle saakka.
myöhemmin Ghenghis-kaani (1162-1227) leimasi valtansa laajempaan osaan Aasiaa ja Eurooppaa, ja muut valloittajat kuten Tamerlane, Atilla hunni ja Kaarle Suuri sekä Ašoka, Akbar ja Aurangzeb rakensivat omia hyvin suuria valtakuntiaan.
Cholan keisarit Rajaraja I (985-1014) ja Rajendra I (1014-1044) rakensivat mahtavat laivastot, jotka valloittivat Malediivit ja saavuttivat Sri Lankan ja useita Kaakkois-Aasian maita Bengalinlahden yli.
… ja myös Chandraguptan
Chandragupta Mauryan omat saavutukset olivat hyvin merkittäviä. Hän oli valtakunnan arkkitehti, joka hallitsi sekä Induksen että Gangesin tasankoja ja joka ulottui itäiselle ja läntiselle valtamerelle saakka. Kun Pataliputra oli keisarillinen keskuksensa, Mauryan valtakunta yhdisti ensimmäistä kertaa suurimman osan Etelä-Aasiaa.
Chandragupta loi perustan laajalle ja tehokkaalle keskitetyn hallinnon ja veronkannon järjestelmälle, joka muodosti hänen valtakuntansa perustan. Kauppaa ja maataloutta uudistettiin ja säädeltiin rakentamalla infrastruktuuria ja standardoimalla painoja ja mittoja, ja säädeltiin suurta pysyvää armeijaa.
Chandraguptan poliittinen mentori ja pääneuvonantaja oli Chanakya, joka tunnetaan myös nimillä Kautilya ja Vishnugupta, jolle on luettu legendaarinen Arthashastra, uraauurtava Intialainen tutkielma valtiotieteestä, valtiotaidosta, sotilasstrategiasta ja taloudesta.
Aleksanterin Intian sotaretki
Aleksanteri syntyi vuonna 356 eaa Pellassa antiikin Kreikassa ja seurasi isäänsä kuningas Filip II: ta valtaistuimelle 20-vuotiaana. Seuraavien 10 vuoden aikana Aleksanteri johti sotaretkiä laajoihin osiin Länsi-Aasiaa ja Pohjois-Afrikkaa.
vuonna 330 eaa hän kukisti Dareios III: n ratkaisevassa Gaugamelan taistelussa, ja pitkän sotaretken jälkeen Baktriassa Amun Darjan alueella nykyisen Afganistanin pohjoispuolella hän ylitti Hindukušin ja saapui Kabulin laaksoon.
vuonna 327 eaa.Aleksanteri ylitti Induksen, vanhan Persian valtakunnan kaukaisimman rajan, ja aloitti noin kaksi vuotta kestäneen intiaaniretkensä.
Taxilan kuningas antautui Aleksanterille, mutta Jhelumin ulkopuolella hänet haastoi legendaarinen soturi, jonka kreikkalaiset lähteet ovat tunnistaneet Porokseksi.
sitä seuranneessa Hydaspeen taistelussa Aleksanteri voitti, mutta hänen kuuluisan Poroksen haastattelunsa jälkeen — jonka aikana haavoittuneen kuninkaan sanotaan vaatineen hyökkäävää keisaria kohtelemaan häntä ”kuninkaalle sopivalla tavalla” — hän oli kyllin vaikuttunut palauttaakseen vangitulle Porokselle valtakuntansa ja jättääkseen hänet Punjabin johtoon, kun Kreikan armeija lopulta perääntyi.
Aleksanterin ennenaikainen vetäytyminen
Poroksen tappion jälkeen Aleksanteri halusi marssia Gangeticin altaan sydänmaille — mutta päästyään Beas-joelle, joka oli viimeinen Punjabin viidestä joesta, hänen kenraalinsa kieltäytyivät etenemästä pidemmälle.
Aleksanteri joutui kääntymään takaisin, ja hän seurasi Industa etelään sen suistoon, josta hän lähetti osan armeijastaan meriteitse Mesopotamiaan johtaen toisen osan Maitse Makranin rannikkoa pitkin.
hän saapui Persian Susaan vuonna 324 eaa ja kuoli seuraavana vuonna muinaisessa Babylonin kaupungissa nykyisen Bagdadin eteläpuolella.
keskeytetystä Intiaaniretkestään huolimatta Aleksanterin uskotaan kuolleen voittamattomana missä tahansa taistelussa — näennäisesti täyttäen oraakkeleiden ennustukset, joiden mukaan hän valloittaisi koko maailman.
kun Aleksanteri kääntyi takaisin Intian kynnykseltä, hänen armeijansa oli väsynyt ja koti — ikävä, he olivat väsyneet taisteluihin Intian raskaassa monsuunissa, ja on mahdollista, että heitä peloteltiin tarinoilla kahdesta suuresta armeijasta, jotka odottivat heitä edessä-Magadhan Nandoista (n. 362 eaa-321 eaa), joihin kuului kreikkalaisten kirjoittajien mukaan ainakin 20000 ratsuväkeä, 200000 jalkaväkeä ja 3000 sotanorsua, ja sen jälkeen gangaridain valtakunta vastaa nykyistä Länsi-Bengalia ja osia Bangladeshista.
Aleksanteri oli tähän mennessä matkustanut noin 1 000 mailia Makedoniasta valloittaen seitsemän valtiota ja tiettävästi yli 2 000 kaupunkia. Hän toivoi voivansa ratkaista ”meriongelman”, jonka kanssa kreikkalaiset filosofit olivat painiskelleet, päästä merelle ja purjehtia sen jälkeen valtaamaan lisää uusia maita.
Chandragupta ja Aleksanteri
historiantutkijat arvioivat Chandraguptan valtaannousuvuodeksi joukon, joka ulottuu 324-313 eaa; on kuitenkin yleisesti hyväksytty, että hän nousi valtaistuimelle 321 eaa.
edes vähiten viimeisen liittymisvuoden hyväksyminen asettaisi hänet kuitenkin sen jälkeen, kun Aleksanteri oli lähtenyt Intiasta-ja juuri ennen Kreikan keisarin kuolemaa Babyloniassa.
kreikkalaisten lähteiden mukaan Chandragupta saattoi olla yhteydessä Aleksanteriin tämän Intiaaniretken aikana. A L Bashamin kirjassa the Wonder That was India todetaan, että”klassisissa lähteissä puhutaan nuoresta Intiaanista nimeltä Sandrocottus — identtinen intialaisten lähteiden Chandragupta Mauryan kanssa…”.
” Plutarkhos sanoo, että Sandrocottus neuvoi Aleksanteria etenemään Beojen ohi ja hyökkäämään Nandan keisaria vastaan, joka oli niin epäsuosittu, että hänen kansansa nousisi tukemaan tunkeutujaa… Latinalainen historioitsija Justinus lisää, että myöhemmin Sandrocottus loukkasi Aleksanteria puheensa rohkeudella…ja onnistui monien seikkailujen jälkeen karkottamaan kreikkalaiset varuskunnat ja nousemaan Intian valtaistuimelle.”
näiden kertomusten perusteella Basham päätteli, että”on järkevää uskoa, että keisari Chandragupta Maurya, joka nousi valtaan pian Aleksanterin valtauksen jälkeen, oli ainakin kuullut valloittajasta ja ehkä saanut innoitusta tämän urotöistä”.
Newsletter | Click to get the day ’s best explainers in your inbox
Chandragupta’ s imperial ambition
kreikkalaiset ja intialaiset lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että Chandragupta syrjäytti epäsuositun Nandojen viimeisen kuninkaan Dhana Nandan ja valtasi hänen pääkaupunkinsa Pataliputran. Nuoren soturin kerrotaan olleen Brahmiinifilosofi Kautilyan suojatti, joka Nanda-kuninkaan solvattua häntä kantoi hänelle kaunaa.
buddhalaisten tekstien mukaan Chandragupta Maurya kuului Shakyoihin liitettyyn kshatriya Moriya-klaaniin. Brahmaanisissa teksteissä Mauryoihin viitataan kuitenkin šudroina ja harhaoppisina.
Kautilyan oveluuden ja strategian sekä oman suuren sotilaallisen kyvykkyytensä ohjaamana Chandragupta lähti toteuttamaan keisarillisia pyrkimyksiään. Kun hän oli vakiinnuttanut valtansa Gangesin tasangoilla, hän siirtyi luoteeseen miehittämään Aleksanterin armeijan perääntymisen jättämää valtatyhjiötä.
” nämä alueet lankesivat hänelle nopeasti, kunnes hän saavutti Induksen. Tässä hän pysähtyi, kun kreikkalainen Seleukos Nikator — Aleksanterin seuraaja — oli vahvistanut otettaan alueesta”, Romila Thapar kirjoitti teoksessa The Penguin History of Early India. Tämän seurauksena ”Chandragupta muutti Keski-Intiaan joksikin aikaa…mutta 305 eaa näki hänet takaisin luoteeseen, mukana sotaretkellä Selukosta vastaan”, jossa hän menestyi.
vuonna 303 eaa neuvotellussa rauhansopimuksessa ”jotkin Seleukidien alueet, jotka nykyään kattaisivat Itä-Afganistanin, Balochistanin ja Makranin, luovutettiin Mauryalle”, kirjoitti Thapar. Seurasi myös joitakin avioliittoja, ja sotaretken aikana ja sen jälkeen Mauryalaisten ja kreikkalaisten välillä oli huomattava kulttuurinen yhteys.
on päivitetty
vuoden 303 eaa solmitun sopimuksen myötä:” luoteisen alueen reitit ja solmukohdat siirtyivät persialais-hellenistiseltä alueelta Mauryalaisten hallintaan”, Thapar kirjoitti. ”Mauryan valtakunnan alueellinen perusta oli laskettu, ja Chandragupta hallitsi Induksen ja Gangesin tasankoja ja rajamaita-mikä tahansa mittapuulla vaikuttava valtakunta.”