vaikka eri alkoholimerkkien takaa löytyy monia tarinoita, juuri Romanttiset ovat kaikkein tyydyttävimpiä. Toki vaikka tarina olisi kuinka hyvä, se ei koskaan vaikuta makuun, mutta kun saa sen kerronnan ja maun sekoituksen, niin sen on noustava suosikiksi.
ja tuo yhdistelmä löytyy Disaronno-likööristä, joka ylpeilee olevansa ensimmäinen amaretto ja tarjoaa alkuperätarinan, joka käsittää taidetta, kauneutta ja salaisuuksia.
tarinan mukaan vuosi oli 1525 ja taiteilija Bernardino Luini, Leonardo da Vincin entinen oppilas, sai Pohjois-Italiassa sijaitsevan Santa Maria delle Grazien basilikan tilauksesta maalata. Madonnan fresko.
kuten kuka tahansa hyvä maalari, Luini tarvitsi muusan,joten hän palkkasi nuoren lesken, majatalon pitäjän. He rakastuivat pian ja rakkaudentunnustukseksi hän teki miehelle erän konjakkiin terästetyistä aprikoosikuopista tehtyä likööriä. Hänen nimensä on kadonnut historiaan, mutta hänen yhdennäköisyytensä ja amaretto-reseptinsä elävät edelleen.
mutta vasta vuonna 1600 Giovanni Reina (joka oli työskennellyt Lazzaroni Amaretton keksibisneksessä). löysin majatalon isännän vanhan reseptin uudelleen. Tästä oletettavasti tuli sukupolvien antama resepti, josta lopulta tuli Amaretto di Saronno Originale.
neste kaupallistettiin lopullisesti 1900-luvun alussa, ja nimi lyhennettiin myöhemmin Amaretto Disaronnoksi. Vuonna 2001 yhtiö vaihtoi jälleen nimensä Disaronno Originaleksi. (On syytä huomata, että Lazzaroni perhe väittävät, että he loivat amaretto, vuonna 1851).
jos Disaronnon ”salainen kaava” sisältää aprikoosin siemenöljyä, jossa on ”absoluuttista alkoholia, poltettua sokeria ja seitsemäntoista valitun yrtin ja hedelmän puhdasta olemusta” (eli ei manteleita), Lazzaronin versio sisältää amaretti di Saronnoa (mantelikeksejä), joka on infusoitu alkoholiin.
Alkuperäistarinoita lukuun ottamatta Disarannolla on ollut suuri suosio jälkiruokajuomana, mutta se toimii myös loistavana miksaajana. Moni on tunnetusti lisännyt sitä kahviinsa.